Tiina ja Aki Mykkälän vuoden ikäinen robottipihatto kaksinkertaisti tilan maidontuotannon. Oma työ antoi rakentamiskustannuksiin 200 000 euron säästön. Tila tarjoilee lähiruokaa kotijäätelön muodossa.
Tornion Arpelassa sijaitsevaa Mykkälän tilaa isännöivät Tiina ja Aki Mykkälä sanovat, että heillä ei ympäristöluvan saannissa ollut ongelmia, mutta lupa olisi saanut toki tulla nopeamminkin. ”Kyseessä pitäisi olla sinänsä varsin yksinkertainen asia, kun navetta sijaitsee syrjäkylällä. Avaimet käteen -systeemillä toteutetut valmiit navettaratkaisut tipahtivat pois hankintalistalta kilpailutuksen aikana. Sellaisen olisi saanut juuri ja juuri aikaiseksi hankkeeseen budjetoidulla 1,4 miljoonalla eurolla. Muuhun ei olisi enää ollutkaan varaa.”
Aki Mykkälän mukaan avaimet käteen -pakettihintoihin sisältyi pelkkä navettarakennus valmiiksi rakennettuna. Tarjoukset olivat keskimäärin 200 000 euroa kalliimpia verrattuna toteutuneeseen navettaan.
”Hinnoista puuttuivat kuitenkin lypsyrobottien analyysilaitteisto, lietesäiliöt, laakasiilot ja eläinten hankinta- ja kasvatuskulut, jotka taas sisältyivät meidän navetan loppuhintaan.”
Omasta työstä koitui isot säästöt
Jos rakennusprojektiin ryhtyvän käytettävissä on luotettava valvoja ja pääsuunnittelija sekä pätevät kirvesmiehet, kuten tässä tapauksessa, omatoiminen rakentaminen tuo reippaat säästöt. Edellytyksenä on, että tilan väki ymmärtää rakentamisen päälle ja osaa tehdä alan töitä itsekin.
”200 000 euron säästöllä saa hyvän palkan omalle työlle, eikä navetan varustetasosta tarvitse tinkiä. Sillähän saisi rakennettua vielä vaikka omakotitalon”, isäntä laskee.
Navetan parsipaikan hinnaksi muodostui 8 100 euroa. Julkisen rahoituksen osuus oli noin miljoona euroa ja oman rahoituksen osuus noin 400 000 euroa. Pihaton pinta-ala on 2 234 neliömetriä, ulkomitat ovat 85,5 metriä kertaa 26,5 metriä.
Mykkälät valitsivat navettaansa kotimaisen toimittajan betonielementit, sillä navetan nopea valmistuminen oli tärkeää. Myös kylmä talvikausi vaikutti valintaan, sillä robottien jäätymiselle herkkä tekniikka vaatii ympärilleen lämpimän tilan. Betoninavetan ja ulkomaisen teräshallin välillä oli tuolloin noin 30 000 euron hintaero teräshallin hyväksi.
”Edullisempi teräshalli olisi ollut verhoseinäinen ja kylmempi. Lisäksi asentaminen olisi maksanut noin 60 000 euroa. Sillä rahalla saimme pidettyä kolme kirvesmiestä töissä useamman kuukauden, ja he tekivät siinä samalla muitakin töitä.
Rakennustyöt aloitettiin maaliskuussa 2012. Ensimmäinen valu tehtiin huhtikuun puolivälissä, runko nousi hahmolleen jo ennen vappua. Harjakaisjuhlat olivat juhannuksena, ja ensimmäiselle lypsylle Aki ja Tiina pääsivät syyskuun alussa 2012.
”Pelottelu ja kärkkyjät pistävät vihaksi”
Aki Mykkälä varoittelee navettaprojekteihin ryhtyviä monien alalla toimivien firmojen harrastamasta päällekäyvästä markkinoinnista.
”En tykkää pelottelusta, että omana työnä tehty navetta muka epäonnistuisi tai viivästyisi. Kannattaa muistaa, että näistä harvoista työmaista käydään kova kilpailu, myös keinot urakoiden saamiseksi ovat usein kovat. Kaikkia myyntipuheita ei pidä uskoa.”
Isännän niskakarvoja kohottavat myös navettaprojekteja kärkkyvät suunnittelijat, jotka vaativat palkkiokseen projektin kokonaishinnasta jopa 5–10 prosentin osuutta työtunneista riippumatta.
”Touhusta jää paskan maku suuhun. On selvää, millä mielellä sellaiset suunnittelijat ovat liikenteessä. Helppo raha kiinnostaa.”
Mykkälät löysivät navetalleen asiallisen suunnittelijan, joka laskutti rehdisti toteutuneiden työtuntien perusteella. Hintaa suunnittelutyölle kertyi reilu 4 000 euroa.
”Eivät navetat mitään uniikkitapauksia ole. Usein riittää, että valmiita piirustuksia muokataan hieman.”
Yhä käytössä oleva vanha parsinavetta rakennettiin vuonna 1981. Ensimmäinen remontti tehtiin siihen 1990-luvun puolivälissä. Laajennus valmistui vuonna 2005, jolloin tuotantotilat kaksinkertaistuivat.
Pian sen jälkeen tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, jossa muodostettua maatalousyhtymää pyörittivät tilan vanha isäntä Erkki Mykkälä yhdessä Aki ja Tiina Mykkälän kanssa. Lypsävien lukumäärä tuplaantui tuossa laajennuksessa lähes 70 lehmään keskituotoksen ollessa 9 300 kilon luokkaa.
”Pohdimme jo siinä vaiheessa uuden navetan rakentamista. Tämä otettiin remontoinnissa huomioon, mutta projektin ajankohta oli vielä siinä vaiheessa auki. Viime kesänä remontoimme parsinavetan nuoren karjan pihatoksi, parret purettiin pois.”
Tuotos on tärkeää
Aki Mykkälän mielestä vielä reilun sadan lypsylehmän yksiköissä on syytä pyrkiä mahdollisimman hyvään tuotokseen. Rapakon takana toimivien suurtilojen mallia ei voi suoraan siirtää Pohjan perukoille.
”Ei pidä sortua luuloon, että jos lehmiä on paljon, on sama minkä verran ne lypsävät. Tili ei tule lehmien pääluvusta.”
Tila saa maitolitrastaan tällä hetkellä 44 senttiä, sadan tuhannen litran kuukausia on ollut jo muutamia. Viiterasva on ollut vielä hieman keskimääräistä matalampi, mikä hieman heikentää maidon hintaa. Pohjoinen tuki on Tornion alueella 14,1 senttiä litralle.
”Tuotanto alkaa olla hyvällä mallilla, parhaimmillaan lypsyssä oli 114 eläintä. Suurempi poikimisruuhka on edessä tänä syksynä”, Tiina Mykkälä kertoo.
Keskituotos on tällä hetkellä noin 10 500 kiloa. Jatkossa tavoitteena on tuottaa 1,5–1,8 miljoonaa litraa vuodessa. Edessä onkin navetan täyttäminen 170 lehmän vahvuuteen jo lähiaikoina.
Maito säilytetään 15 000 litran siilotankissa, joka sijaitsee navetan ulkopuolella. Kaikki maito ei mene meijeriin, vaan osasta valmistetaan kotijäätelöä. Jäätelön valmistuksesta ja markkinoinnista vastaa Tiina Mykkälä yhdessä tilan isännän sisaren kanssa.
Jäätelössä käytettävät mustikat ja puolukat ovat peräisin tilan lähimetsistä. Herukat, mansikat ja karpalot ovat myös paikallisia. Lisäaineita ei käytetä tuotannossa lainkaan karkkijäätelöä lukuun ottamatta.
Mykkälän tilan kotijäätelöä on ollut saatavilla kesästä 2011 lähtien. Tarjolla on parikymmentä vaihtoehtoa. Vaikka tuotanto on vielä vähäistä, Mykkälät eivät pidä hyvänä ideana sitä, että tiloilta tapahtuva maidon ja maitojalosteiden suoramyyntiä on rajoitettu 2 500 litraan vuodessa.
”Esimerkiksi juustoloille tuo litrarajoitus on kova pala purtavaksi, sillä juuston valmistamiseen kuluu paljon maitoa.”
Rehut korjataan noukintavaunuilla
Vanhan navetan 500 kuution lietesäiliö jäi yhä käyttöön, lisäksi rakennettavaksi tuli kaksi 2 500 kuution lietesäiliötä. Lietteenlevityspinta-alaa tilalla on noin 180 hehtaaria. Kaukaisimmille pelloille on matkaa 12 kilometriä.
”Peltoa pitää hankkia lisää, sillä tarvetta olisi kaikkiaan reilulle parille sadalle hehtaarille. Käyttöön otetaan vanhoja viljelyksiä, lisäksi raivaamme peltoa metsästä. 40–50 hehtaaria sijaitsee puolen kilometrin sisällä tilalta, seuraavat 40 hehtaaria ovat kolmen kilometrin sisällä, sitä seuraavat 50 hehtaaria sijaitsevat 6–7 kilometrin säteellä”, isäntä selvittää.
Pyöröpaaleista on luovuttu. Noin kolmen miljoonan kilon nurmirehusato korjataan noukintavaunuilla yhteistyössä lähialueen isäntien kanssa.
”Yhteistyössä on voimaa. Se antaa korjuuseen moninkertaisen nopeuden verrattuna siihen, että korjuu tehtäisiin pelkästään omana työnä. Toki yhteisistä pelisäännöistä pitää sopia.”
Hollsteinit säilyttävät sutjakat linjansa
Mykkälän tilan karja on nyt lähes kokonaan hollstein-rotuista. Aperuokintaan siirtyminen ratkaisi rodunvalinnan.
”Huomasimme, että mustat lypsävät paremmin appeella. Ay:t eivät oikein heruneet, loppukaudesta nuori pohjoismainen ay-karja pullistui varsinaisiksi palleroiksi. Hollsteineja voi ruokkia reippaammin ilman pelkoa paisumisesta”, Tiina Mykkälä sanoo.
Ape koostuu säilörehusta, kivennäisestä, viljaseoksesta ja rypsimikseristä. Säilörehua tarjotaan lehmille päivittäin reilu 4 000 kiloa, hiehoille reilu 2 000 kiloa. Kun navetta on täynnä, menekki nousee 8 000–9 000 kiloon.
”Kokonaiskulutus kapuaa lähes kymppitonniin päivässä väkirehut ja karkeat rehut mukaan lukien. Maitoakin saisi tulla sitten 5 000–6 000 kiloa päivässä. Rehukiloa kohti pitäisi herua kolmisen kiloa maitoa.”
Lapin Kullan Tornion oluttehtaan vielä toimiessa lehmille tarjoiltiin mäskiä. Sillä äyskärilehmät pyöristyivät paksuun kuntoon. Tehdas ei jaellut mäskiä kuitenkaan säännöllisesti.
”Kun tarjoiluun tuli muutaman päivän katkos, tuotos notkahti. Päätimme lopettaa mäskin syötön, jonka jälkeen tuli notkahdus. Kun lehmät oppivat syömään säilörehua oikealla tavalla, tuotos nousi pian entiselleen.”
Hollstein-klubiin kuuluvat Mykkälät käyttävät jalostuksessa muun muassa Semexin valiosonneja sekä jonkin verran myös genomisonneja. Tähtäimessä on riittävä maitomäärä, hyvä rakenne sekä terveys.
”Kestävyys on pihaton asukeille tärkeintä, hyvät jalat ovat tarpeen. Jos jalostuksessa käytettäisiin oikein kovia maitosonneja, voisi keskituotos nousta vieläkin suuremmaksi.”
Vasikat ovat pysyneet kesäkauden ajan terveenä, talvella niillä oli vaivoja todennäköisesti ilmanvaihdon takia. Vasikoita hoidetaan kahden ja kolmen juoton taktiikalla.
”Nuorikarja on kesäisin ulkona ympäri vuorokauden, paitsi juottovasikat, jotka pidetään sisällä.”
Sonnivasikat toimitetaan välitykseen, juottovasikat siirtyvät noin kolmen kuukauden iässä lypsylehmien seurasta vanhalle puolelle, jossa ne kasvatetaan hiehoiksi. Vanhassa navetassa asustaa noin 130 eläintä.
Sitkeimpiä sai opettaa robotille pitkään
Lehmät olivat aluksi pyörällä päästään uuteen pihattoon siirtymisen jälkeen. Muutamasta vanhemmasta lehmästä jouduttiin luopumaankin. Hiehoja oli helpompi opettaa robottinavetan tavoille kuin vanhoja lehmiä.
”Ensimmäisenä ja toisena päivänä tuntui, että kyllä ne olisi ollut helpompi lypsää vanhassa navetassa. Vanhat lehmät olivat sitkeitä tapauksia, niitä sai opettaa pitkään. Kaikki eivät heti hoksanneet, mistä hommassa on kysymys. Suurin osa oppi uuteen touhuun kuukaudessa”, Aki Mykkälä kertoo.
Isäntäväki myöntää oppineensa robottien metkuille itse asiassa lehmiä hitaammin. Pientä hienosäätöä on jouduttu tekemään pitkin vuotta.
”Onneksi edes tietokoneohjelma oli tuttu vanhasta navetasta. Tuttavilla on samanlainen robotti, kyselimme heiltä neuvoa alussa melko tiuhaan.”
Ongelmatilanteet liittyivät etenkin robotin jumittumiseen ja uudelleen käynnistykseen. Hyvä vastakeino on ollut robotin sammuttaminen, jonka jälkeen se yleensä toimii normaalisti. Myös analyysilaitteen testitikkukasetit ovat jumitelleet välillä.
Pientä hankaluutta oli alkuvaiheessa myös robottien automaattipesussa.
”Kun yhdessä robotissa lähtee pesu päälle, niin mitäs ne muut tekevät sillä aikaa. Ja jos kaikissa lähtee pesu käyntiin, osaavatko ne pesun jälkeen ryhtyä lypsämään vai tekevätkö tenän”, Aki Mykkälä kuvailee.
Mykkälät ovat esittäneet lypsyrobotin toimittajalle varaosavaraston siirtämistä Rovaniemeltä Tornioon, koska Meri-Lapin alueella on runsaasti robottitiloja.
”Jotenkin tuntuu tyhmältä, että Torniosta tuleva huoltomies ajaa osien perässä Rovaniemelle. Tavallisimmat osat ovat meillä kaapissa. Kaukaisimmillaan huoltopäivystys saattaa olla jopa Kuusamossa.”
Siilotankin sekoitinmoottorin kestävyydessä on esiintynyt myös ongelmia. Tankkiin on tulossa jämerämpi vaihteisto, jonka pitäisi kestää käyttöä edellistä paremmin.
”Maidon esijäähdytys vedellä ei halunnut toimia alussa. Nyt sekin on saatu toimimaan. Vaikka pieniä vastuksia on ollut, lypsy on kuitenkin toiminut koko ajan. Olisihan se ollut ihme, jos probleemia ei olisi ilmaantunut, kun noinkin suuri määrä tekniikkaa otetaan käyttöön kerralla.”
Mykkälät hankkivat kasvavaa lehmämäärää silmälläpitäen kolmannen lypsyrobotin. Kahden robotin systeemissä lypsykapasiteetti alkoi hyytyä jo 57 eläimen kohdalla.
”Monia robotteja myydään sillä väittämällä, että ne lypsävät jopa 70–80 lehmää. Todellisuudessa ne eivät pysty tuohon suoritukseen ainakaan kolmesti vuorokaudessa. Hitaimpia lehmiä karsimalla robotti lypsää reilu 60 lehmää kolmesti vuorokaudessa”, Aki Mykkälä huomauttaa.
Tilalla käy tarvittaessa tuttu ja luotettava lomittaja, joka on oppinut robottinavetoiden tavoille. Mykkälät ovat sitä mieltä, että lomitustyöhön tarvittaisiin yleisellä tasolla lisää vastuullisuutta.
”Kaikki alalle ryhtyneet eivät valitettavasti käsitä, että eläimet tarvitsevat säännöllistä hoitoa. Röyhkeimmät soittavat puolilta päivin, etteivät jaksaneet herätä aamulla töihin.”
Alkuvaikeuksista toipuneet Mykkälät eivät enää vaihtaisi robotteja putkilypsylaitteisiin.
”Robotti sopii meille parhaiten, sillä meillä ei riitä työvoimaa omasta takaa ja sitähän lypsyasema vaatisi. Lehmien utareterveyskin on parantunut robottilypsyyn siirtymisen jälkeen.”
Teksti: Kari Lindholm
