Piikkiöläisen Saksan tilan yksi pääelinkeinoista on usean vuoden ajan ollut kalkkunantuotanto. Se on osoittautunut kannattavaksi kustannuksien jatkuvasta noususta huolimatta.
Saksan tila lähti kalkkunoiden pitoon 1980-luvun puolivälissä. Niitä alettiin pikkuhiljaa ottaa enemmän. Nykyään lintuja kasvatetaan yksi erä vuodessa. Erän määrä vaihtelee, mutta on useita satoja.
Kalkkunat tulevat tilalle päivän ikäisinä. Poikaset vaativat alussa paljon silmänpitoa. Ensimmäiset pari viikkoa on kriittisintä aikaa.
”Tänä vuonna meillä oli ongelmia napatulehduksen kanssa. Sen aiheutti kolibakteeri, jota on normaalistikin kaikkialla. Jokin tietty asia laukaisee siitä johtuvan sairastumisen. Sitä ei tiedä, oliko syynä kylmyys tai vetoisuus. Vastoinkäymiset muistuttavat, että pitää olla tarkkana”, tilan isäntä Jaakko Koski sanoo.
Hän kertoo kalkkunasta tulleen jalostuksen myötä entistä herkemmän. Lihanosuus linnussa on kasvanut, kun on haettu tuottoisuutta. Jalostus on tasapainottelua, se ei saa tapahtua kalkkunan terveyden kustannuksella. Kaiken ruokinnasta sisäilmaan ja pehkujen käyttöön tulee olla tasapainossa, muuten kuolleisuus lisääntyy.
”Jos jalostuksessa mennään liiallisuuksiin, voi isoja kukkoja kuolla ennen teurastusta sydämen pettäessä. Lihasmassa ei saa kasvaa nopeammin kuin linnun elimistö ja tukiranka kestävät. Nykyään iso uros voi painaa 15–16 kiloa.”
Kiireinen kesä takana
Kalkkunat muodostavat Saksan tilan liikevaihdosta nelisenkymmentä prosenttia ja samoin vilja. Loppu koostuu herneiden ja mansikoiden viljelystä. Tilalla on sata hehtaaria maata viljelyksessä. Vehnästä ja kaurasta osa menee omille kalkkunoille.
Uusi kalkkunaerä tulee kesällä, jotta se ehtii joulumarkkinoille. Linnut lähtevät kahdessa erässä teuraaksi 15–17 viikon iässä. Tilan työt ajoittuvat paljon päällekkäin. Mansikkasesonki alkaa puolivälissä kesäkuuta ja kestää heinäkuun loppuun asti.
Jaakko kertoo kalkkunan kasvatuksen kustannusten kasvaneen kovaa tahtia. Niitä kertyy teurastuksesta, savustuksesta ja rehusta, eikä kaikkea pysty siirtämään hintaan.
”Tässä on paljon rahaa kiinni, ja aina täytyy toivoa, että joulumyynti menee odotetusti. En kuitenkaan kasvattaisi kalkkunoita, ellei se kannattaisi. Meille on tullut nimeä tällä seudulla, kun olemme toimineet jo kauan alalla.”
Tuotteistaminen ei kannata
Tällä hetkellä savustettu kalkkuna maksaa 16 euroa kilo. Sitä myydään puolikkaana tai kokonaisena. Savustetun kokonaisen kalkkunan keskipaino on seitsemän kiloa.
”Myymme kaiken suoraan täältä tilalta. Grammaakaan ei mene teollisuudelle. Ympärillä on iso talousalue. Kalkkunaa menee pakasteena ympäri vuoden, vaikka joulu onkin suurin sesonki. Tärkein markkinointikanava on ilmoitukset paikallisissa lehdissä. Puskaradio on tehokkain, kun tyytyväiset asiakkaat kertovat tuotteista.”
Jaakko Koski ei ole lähtenyt tuotteistamaan kalkkunanlihaa enempää. Se ei hänen mukaansa kannata nykyisessä laajuudessa. Tilan myymälän pitäisi silloin olla auki ympäri vuoden. Saksan tilan isäntä on tyytyväinen olotilaansa tällä hetkellä; hän kehittää toimintaa, mutta ei aio lisätä tuotteita.
”Voisimme ruveta tekemään monenlaista, mutta ei kannata kilpailla isojen ketjujen kanssa. Kuka lähtisi hakemaan yksittäisiä kalkkunatuotteita tilalta. Ne pitäisi myydä vähittäiskaupan kautta, ja kate menisi siihen.”
Tulot tilan kehittämiseen
Jaakko Koski on isännyytensä aikana kehittänyt tilaa ja järkeistänyt toimintatapoja. Suuri osa tilan tuloista on laitettu investointeihin ja velan maksuun. Koski on hankkinut uutta kalustoa ja laittanut rakennuksia kuntoon. Pihalle on nousemassa uusi konehalli, ja vanhoja rakennuksia kunnostetaan.
Mansikkamaiden tuotantoa on tehostettu kastelusysteemejä kehittämällä ja peltohehtaareja on hankittu vuokraviljelyä lisäämällä. Nyt omia ja vuokramaita on yhteensä sata hehtaaria.
Kaikki omat maat ovat saaneet lyhyellä aikataululla uuden salaojituksen. Salaojaputkea on vedetty tilan maille kolmisenkymmentä kilometriä, eikä soraa ole säästelty. Investointi on kannattanut.
”Sellaisilta lohkoilta, joissa sateisina vuosina vesi on seissyt, saatiin viime vuonna hyvä sato. Meillä ei jäänyt viljaa lainkaan peltoon. Olin tyytyväinen sadon laatuun ja määrään.”
Samalla kertaa salaojituksen uusimisen kanssa pelloilla täytettiin isot veto-ojat, jotka kulkivat jokaisen pellon halki. Ravintorikasta täyttömaata saatiin, kun mansikan kastelulammikkoa suurennettiin.
Teurastus ulkoistettiin
Kalkkunat savustetaan Someron Lihansavustamossa. Aiemmin ne teurastettiin itse. Sitten tuli uusia vaatimuksia, ja tiloja olisi pitänyt laajentaa.
”Aloin selvittää, mitä ulkopuolella teurastaminen maksaa ja yllätyin, miten kilpailukykyisen tarjouksen sain köyliöläiseltä Keltasiiveltä. Teurastuksen ulkoistaminen vapautti omia resursseja muuhun. Se oli iso homma.”
Jaakko Koski kritisoi lainsäädäntöä, jonka vaatimukset ovat kohtuuttomia pienille toimijoille. Hän muistuttaa, että pienellä ei ole varaa tehdä huonoa. Laatu pysyy kohdallaan automaattisesti.
Suuri osa suomalaisten käyttämästä kalkkunanlihasta tuodaan ulkomailta. Sen käyttö ei ole vielä lähtenyt sellaiseen nousuun, mitä alan toimijat odottavat. Broileri sen sijaan on pitänyt asemansa. Se on nopeampi valmistaa.
”Kalkkunaa ei osata tuotteistaa. Se asia junnaa paikoillaan. Isot talotkaan eivät ole olleet kyllin kalkkunan markkinoinnin ja markkinoille saattamisen takana.”
Lisää tukea pienyrittäjälle
Jaakko Koski on ollut tilan töissä mukana jo lapsesta asti ja otti suurimman vetovastuun 1996 äitinsä kuoleman jälkeen. Hän hoiti tilaa yhdessä isä Eeron kanssa. Lopullinen sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2009.
Jaakolle maanviljelijän ammatti on aina ollut selkeä uravalinta. Maa- ja metsätaloustieteitä opiskelleelle miehelle se on elämäntapa. Maaseudun yrittäjän asema ei ole aina herkkua. Jaakko manaa viranomaisia. Aina kun luvataan parantaa olosuhteita, se tietääkin poikkeuksetta rahanmenoa ja hankaluuksia.
”Jos joku sanoo, että pienyrittäjää ajatellaan, niin ei pidä paikkansa. Ellei minulla olisi innokkuutta, en jaksaisi tehdä tätä työtä. Välillä tuntuu, ettei mistään tule mitään, mutta toisena päivänä menee taas hyvin.”
EU-säädökset ovat Jaakko Kosken mukaan elintarviketuotannossa monilta osin väljemmät kuin kansalliset, vaikka moni kuvittelee direktiivejä tiukemmiksi. Hän arvostelee sitä, että Euroopan sisällä lakia toteutetaan eri tavalla.
”En sinänsä kritisoi systeemiä. Määräyksiä ja säännöksiä pitää olla, mutta niitä pitäisi katsoa tapauskohtaisesti. Joskus myös tuntuu, etteivät viranomaiset työskentele yhteen. Toinen ei tiedä, mitä toinen päättää.”
Jaakko muistuttaa, että Italian ja Saksan kaltaisissa maissa on maaseudulla paljon hienoja pieniä yrityksiä. Joku myy makkaraa, toinen omista kananmunista tehtyä pastaa.
”Suomesta ei sellaisia tiloja juuri löydy. Meillä on suurempi kynnys ryhtyä tällaisen. Jos pienyrittäjyyttä tuettaisiin, olisi paljon pieniä yrityksiä ja hienoja tuotteita.”
Teksti ja kuvat: Virpi Adamsson
