Konttiniemen tilalla ratkaistiin luomutilan investointitarve muuttamalla kaksi laakasiiloa kylmäpihatoksi. Lehmät lypsetään edelleen vanhan parsinavetan putkilypsimellä ja säilörehulle valettiin uusi laakasiilo. Eläimet viihtyvät uusissa tiloissa hyvin, eikä hoitotyö lisääntynyt entisestään.

Polvijärveläiset Vuokko ja Lauri Tanskanen muodostivat 1.1.2013 maatalousyhtymän, jossa on kolmantena osakkaana perheen neljästä lapsesta vanhin, kolmekymmentäyksivuotias Soile Tiainen. Maatalouden perustutkinnon suorittanut Soile suunnittelee tilalla jatkamista taustallaan kymmenen vuotta lomittajana ja viitisen vuotta kotitilan palkallista työtä.

Luomupeltoa yhtymällä on käytettävissä noin 88 hehtaaria. 1960-luvulla rakennetussa ja kolmeen kertaan laajennetussa parsinavetassa oli paikat 35 lypsylehmälle ja tarvittavat nuorkarjatilat. Putkilypsin uusittiin viisi vuotta sitten.

Luomusäädösten mukaan viime vuodenvaihteen jälkeen ei luomunautoja saa pitää yli kolmenkymmenen eläinyksikön navetoissa parsiin kytkettyinä. Säädös tuli voimaan vuonna 2000 ja 2009 alkanut jatkoaika päättyi 31.12.2013.

Konttiniemessä ongelma ratkaistiin muuttamalla vanhan navetan päädyssä sijaitsevat kaksi katettua laakasiiloa kylmäpihatoksi. Lisäksi rakennuksen jatkoksi tehtiin viisi metriä leveä läpiajettava ruokintapöytä, ja säilörehulle valmistui uusi avoin laakasiilo navetan läheisyyteen.

Rakennuksen takana olevaa jaloittelutarhaa katettiin lisäksi noin sata neliömetriä niin että eläimet voivat siirtyä sen suojassa tarhan kautta lypsylle vanhaan navettaan ja takaisin.

Pihattoa varten purettiin vanhojen laakasiilojen betoninen väliseinä.

Yhteensä neljäkymmentä hiekkapohjaista makuupartta asennettiin näin muodostuneen avaran tilan keskelle siten, että eläinten päät ovat vastakkain ja esimerkiksi kuivikkeet pystyy levittämään rivien väliltä.

Parsirivien takana sijaitsevat kaksi jaloittelukäytävää Lauri Tanskanen puhdistaa kahdesti päivässä pienkuormaajalla, mutta käytäviin asennettiin myös varaus vaijeriraapoille.

Eläintilan ja uuden ruokintapöydän väliltä purettiin kuusi betonista seinäelementtiä ja seinä tuettiin puupalkeilla. Luomunavettaan tarvitaan tavanomaista laajemmat ikkunat, joten ruokintapöydän ulkoseinä tehtiin valoa läpäisevästä pleksistä. Ruokintapöydän reunaan asennetut kuusi juomakuppia varustettiin sähkövastuksilla.


Luomunavetan ikkunapinta-alanormit täyttyvät. Ruokintapöydän sivuseinä tehtiin läpinäkyvästä pleksistä.

Nopea toteutus

Navettaan piirrettiin erilaisia vaihtoehtoja. Toteutus perustuu kuitenkin yhtymän kolmen osakkaan kehittämään perusratkaisuun, joka varmentui joillakin opintomatkoilla ja navettaesittelyissä. Rakennuspiirustukset laati rakennusinsinööri Soile Tervakangas ProAgriasta.

Rakentaminen aloitettiin viime lokakuun puolivälissä. Noin 160 neliömetrin laajuinen ruokintapöytä valettiin marraskuussa ja 400 neliömetrin laajuinen, hieman vahvemman raudoituksen ja betonin vaatinut pihaton lattia joulukuussa.

Lehmät tuotiin navettaan sopivasti ennen joulukuun 27. päivänä pidettyä luomutarkastusta.

Pohjan mitoiltaan 24×9-metrisen laakasiilon kolme metriä korkeat seinät valettiin edullisesti rakennuspaikalla rakennusliikkeen muotteja käyttäen.

Hyvät pihattokokemukset

Hiekkapohjaisten makuuparsien pituus on 180 senttiä ja leveys 120 senttiä. Parsityyppiin päädyttiin neuvonnan suositusten ja läheisen emolehmätilan kokemusten perusteella.

”Eläinten kintereet eivät hiekkapohjalla hierry esimerkiksi kumipinnan tavoin”, Vuokko kertoo.

Talven aikana hiekan päälle levitettiin olkea, mutta kesällä pelkkä hiekka viilentää eläimiä paremmin.

Lehmien siirtyminen pihatosta lypsylle vanhaan navettaan vie aikaa parikymmentä minuuttia ja lypsyyn kuluu kahdelta henkilöltä noin 45 minuuttia kerrallaan.

Vuokko ja Soile hoitavat yleensä lypsyn kahdestaan Laurin hoitaessa samaan aikaan muita tehtäviä navetalla. Väkirehu jaetaan neljästi vuorokaudessa: Navetalle tultaessa ja lähtiessä aamuin-illoin.

Ensimmäisen talven kokemukset karsivat kylmäpihattoa kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Viime talvena nousi pakkanen ulkona korkeimmillaan 26 asteeseen.

”Pihatossa kuuluu vain märehtimisen ääniä ja lehmät ovat tosi rauhallisia”, Soile kertoo innostuneesti. Lehmät silminnähden viihtyivät viileässä ja lypsivät maitoa parhaiten lämpötilan ollessa -20 asteen paikkeilla.

Vesipisteistä ei koitunut ongelmia, mutta avotraktorilla lantakäytäviä puhdistava Lauri joutui lisäämään joskus sukkia saappaisiin.

Korkea tuotos

Uuden navetan myötä Konttiniemen lypsylehmien lukumäärä nostettiin neljäänkymmeneen.

Sonnivasikat lähtevät välitykseen ja karjaa lisätään lähes poikkeuksetta omista lehmävasikoista. Hiehoja lähtee korkeatuottoisesta karjasta myös jonkin verran myyntiin.

Lähes puhtaan ayrshire-karjan keskituotos oli viime tarkkailuvuonna 10 600 kiloa ja Valion maitoauto haki tilalta noin 350 000 litraa luomumaitoa.

”Ei taikatemppuja”, Vuokko Tanskanen vastaa hyvän tuotostason taustaa kysyttäessä.

Vuokko tuli Konttiniemeen emännäksi vuonna 1982 ja paneutui oman karjan jalostukseen pitkäjänteisesti toimien vuosien ajan myös seminologina. Myös Soile Tiaisella on nyt siemennystoimilupa.

Karjan lehmät poikivat keskimäärin 2,5 kertaa. Useimmat hiehot heruvat yli kolmenkymmenen kilon päivätuotokseen, joten vanhempia lehmiä poistetaan melko rohkeasti.

Tanskaset vastaanottivat Walter Ehrström -säätiön 25-vuotismitalin jo muutama vuosi sitten. Maidon laatu ja utareterveys näyttävät muutaman kuukauden kokemusten mukaan säilyvän kylmäpihatossa vähintään entisellä tasolla.

Säilörehu, luomukaura, vehnä ja herne lypsättävät hyvin. Kinnusen Myllyltä ostetaan lisäksi luomurypsiä ja kuivaa heinää lehmät saavat säännöllisesti.

Viime kesänä rehu säilöttiin AIV 2 plussalla, mutta myös biologisia säilöntäaineita on joinakin vuosina käytetty.

Luomutilan säilörehu on apilapitoista. Esikuivattuna kaksoissilppurilla korjattava rehu säilötään huolella ja korjuutyö etenee kolmen henkilön toimesta noin kymmenen hehtaarin päivävauhtia.

Järkevä investointi

Luomunavetan siirtymäajan päättyminen vaati Konttiniemessä merkittävän linjapäätöksen.

Parsissa olisi voitu jatkaa vähentämällä lehmäluku alle kolmeenkymmeneen eläinyksikköön. Tavanomaiseen tuotantoon siirtyminen olisi mahdollistanut jatkamisen entisellään tai vaikkapa lehmämäärän tuntuva lisäämisen.

”Miljoonainvestoinnille etsittiin halvempi vaihtoehto”, Tanskaset ja Soile Tiainen sanovat.

Suunnittelija laski kylmäpihaton kustannusarvioksi laakasiiloineen 122 000 euroa. Toteutuneet kustannukset jäivät kuitenkin verottomana alle sadan tuhannen euron.

Konttiniemen maatalousyhtymä tuottaa muiltakin osin hyvin, ja yhtymä antaa kohtuullisella työllä toimeentulon kolmelle osakkaalle.


Hiekkapohjainen makuuparsi sopii kylmäpihatoihin. Eläinten kintereet säilyvät ehjinä. Talvella hiekan päällä käytetään olkikuivikkeita ja kesällä hiekka viilentää eläintä.

Maltillista kokeilua

”Luomuviljely vaatii osaamista, se ei onnistu vain nimellisellä paneutumisella”, Tanskaset painottavat. Investoinnit toteutetaan maltilla, eikä aina kiirehditä uusimpien koneiden perään.

Toisaalta kokeilemista ja ennakkoluulottomuutta yrityksessä arvostetaan. Aikanaan esimerkiksi luomuviljelyyn siirtymiseen monet suhtautuivat ennakkoluuloisesti. ”Vielä risuparta pitää kasvattaa”, Laurille huomauteltiin.

Erityisen suuria investointeja ei Konttiniemen lähivuosina suunnitella.

Pihaton käytäville varauduttiin hankkimaan vaijerivetoiset lantaraapat ja traktorivetoista apevaunua harkitaan ruokintaa jouduttamaan. Kuivalannan tarkkuuslevitin hankittiin joitakin vuosia sitten.

Vuokko ja Lauri Tanskasen moottoripyörät seisovat nykyisin varastossa, mutta läheiselle Höytiäinen-järvelle on vedetty omalla kelkalla hiihtolatu perheiden harrastusta varten ja yhteiset lomamatkat irrottavat kätevästi työrutiineista.

”Kotimaista maitoa kotimaiselle meijeriyhtiölle!”, tiivistää Konttiniemen maatilalla jatkava Soile Tiainen napakasti. ”Henkilökohtaisesti tärkeitä ovat katto pään päällä, itse tehty ruoka ja joskus tehtävät virkistysmatkat.”

Tuomo Kautonen, teksti ja kuvat

Jaa artikkeli