Juukalaisella Ritoniemen tilalla kasvatetaan lihanautoja vuosikymmenten kokemuksella. Helsingissä syntynyt Olli Pirinen tuli isovanhempiensa viljelemälle vanhalle kantatilalle vuonna 1979 ja pohjoiskarjala-taustainen Mirjami Pirinen siitä parin vuoden kuluttua.
Ritoniemen tilan Pielisjärvelle avautuva pihapiiri huokuu pitkää perinnettä ja kamarin seinää koristaa tilan veroasiakirja 1850-luvulta, jota Mirjami ja Olli Pirinen ylpeänä esittelevät.
Viime vuonna täysremontoidun ja laajennetun asuinrakennuksen lähelle sijoittuu vanhasta lypsylehmien kivinavetasta muunneltu nuorten lihaeläinten kasvattamo, ja talon vastakkaisella puolella parin sadan metrin päässä näkyy uudempi, vanhempien nautojen kasvatushalli.
Tilalla kasvatetaan A-tuottajien sopimuksella sonnivasikoita, joista lähes kaikki ovat käytännössä maitorotuja.
Eläimiä tulee kasvatukseen ja lähtee tilalta noin kuuden viikon välein. Sopimusvasikat tuodaan vanhaan navettaan 2–4 viikon ikäisinä. Kasvun edistyessä eläimet siirtyvät karsinasta toiseen ja lähtevät uuden navetan suurimmasta karsinasta teuraaksi noin 18 kuukauden iässä.
Eläinpaikkoja on vanhassa navetassa 48 ja uudella puolella 128, joten yhteensä paikkoja siis 176.
Kahdessa rakennuksessa
Vanhan kivinavetan tunnelma on rauhallinen ja ilman laatu kunnossa. Eläimet sijoittuvat navetassa kolmeen karsinaan. Poikittain rakennuksen keskellä on poistokoneella varustettu lantakouru, johon karsinat tyhjennetään käsityökaluilla.
Vasikoiden juomarehu sekoitetaan entisessä lypsykarjatilojen tilasäiliössä ja ohjataan sieltä juoma-automaatille. Muut rehut jaetaan eläinten eteen kottikärryllä.
Noin kuuden kuukauden ikäisinä eläimet siirretään uudempaan navettaan. Karsinasta toiseen siirtyminen tapahtuu näppärästi vain väliportti avaamalla, mutta rakennusten välillä siirrossa käytetään hevoskuljetusvaunua.
Uudempi eläinhalli laajennettiin nykyiseen kokoonsa vuonna 2006. Rakennuksen suunnitteli ProAgria ja investointiin käytettiin rahaa noin 100 000 euroa.
Laajennuksessa tuplattiin eläinpaikat, avolantalaa laajennettiin ja hallin takaseinän viereen tehtiin koko rakennuksen mittainen konekatos.
Rakennuksen pohja-ala on 70×24 metriä. Hallin toiseen laitaan sijoittuu traktorilla ajettava ruokintakäytävä ja sen vierelle eläinten ruokintakäytävä sekä väliaidoilla varustetut makuutilat. Kuivikevarasto tehtiin koko rakennuksen mittaisena eläintilojen taakse. Rakennuksen takaseinustan konekatos vie leveydestä 10,5 metriä.
Ilma tulee halliin rakolautaseinistä ja poistetaan harjakaton poistoaukosta koko rakennuksen pituudelta.
Karsinat varustettiin tasaisilla lattioilla, ei siis viettopohjilla, ja koko ala puhdistetaan etukuormaimella kolmen – neljän päivän välein. Väliaitoja kääntämällä eläimet siirretään kätevästi puhdistuksen ajaksi pois kuormaimen tieltä.
”Mielestämme tasainen lattia on hyvä, ja lomittajatkin tykkäävät”, Olli kertoo kokemuksia. Käytävien tyhjennys vaatii kerrallaan aikaa noin kaksi tuntia.
Molemmat navetat kuivitetaan yleensä turpeella, mutta suurella puolella käytetään kovimmilla pakkasilla olkea, joka toimii kylmässä turvetta paremmin. Kuivikevarasto sijaitsee koko rakennuksen mittaisena konekatoksen ja eläintilan välissä. Juomakupeissa on tietenkin sähkövastukset.
Reilusti peltoa
Peltoja Piriset viljelevät eläinmäärään nähden runsaasti. Yhteensä 107 hehtaarin alasta on omaa 12 hehtaaria ja loput vuokralla.
Kaikki pellot pidetään joko nurmella tai ohralla. Nurmea oli viime kesänä noin 50 hehtaaria, muutamia hehtaareja luonnonhoitoaloja ja ohraa jonkin verran enemmän kuin nurmien uusimisen tarve.
Säilörehu korjataan omalla nostolaitesovitteisella niittomurskaimella ja paalataan. Viljan puinti ja lannan levitys teetetään vieraalla.
Ohra säilötään biologisella säilöntäaineella neljään pitkään muovituubiin tasaiselle sorapohjalle navetan viereen. Säilörehu paalataan ilman säilöntäaineita ja ajetaan talven mittaan peltojen laidoilta navetalle.
Nurmen Olli Pirinen tekee kylvämällä yleensä apilaa ja ”tavanomaisia nurmilajikkeita”. Tänä kesänä hän kokeilee ensi kertaa myös seosta, joka sisältää valko-, puna- ja alsikeapilaa sekä timoteitä, nurminataa ja ruokonataa.
Maitorotuiset sonnivasikat tulevat kasvaukseen 2-4 viikon ikäisinä.
Lisähintaa tavoitellaan
”Kannattaa pyrkiä lihan lisähintaan”, Olli painottaa. A-tuottajien hinnoitteluun vaikuttavat oleellisesti ruhon päiväkasvu, lihakkuusluokka, rasvaisuus ja teuraspaino. Hyvä tulos edellyttää ennen kaikkea hyvää ruokintaa. Liika väkirehu rasvoittaa, joten väkirehuprosentti pidetään alle 50:en. Väkirehun osuus vaihtelee kuitenkin pienten eläinten hieman runsaammasta väkirehusta suurimpien eläinten nurmivaltaiseen appeeseen.
Tilan karja on ruokittu appeella jo vuodesta 2001. Nyt sekoitus tapahtuu 16 kuution Seko vaakaruuvivaunulla. Nuorten ja vanhempien eläinten navettaan tehdään erilaiset apeseokset.
Viime vuonna teurastamoon lähteneiden eläinten päiväkasvu oli keskimäärin 588 grammaa.
Kuluvan vuoden huhtikuun lähtenyt erä erä kasvoi 600 grammaa päivässä. Näillä lukemilla Olli Pirinen arvelee päästävän A-tuottajien kyseisen rodun parhaaseen kasvuneljännekseen.
Ruokinnan lisäksi Olli ja Mirjami Pirinen painottavat vasikoiden hengitystie- ja sorkkaongelmien ehkäisyn merkitystä. Tilalle tulleita vasikoita tarkkaillaan huolella ja oireita saaneet eläimet rokotetaan.
”Hengitystieongelmien vuoksi joudutaan yleensä rokottamaan 16 eläimen ryhmästä 2–4 vasikkaa”, Mirjami kertoo. Oireet kyllä menevät ohi rokotuksella, mutta tarkkailu ja välitön hoito ovat tärkeitä.
Sorkkasairauksia tässä kasvattamossa tavataan melko harvoin, mutta viitisen vuotta sitten rokotettiin yli kaksikymmentä eläintä kerralla sorkkavälitulehduksen vuoksi.
Pari tuntia aamuin illoin
Mirjami Pirinen hoitaa vanhan navetan nuoret eläimet ja perheen taloustyöt. Lisäksi hän vastaa Pielisen rannalla sijaitsevien mökkien vuokrauksesta. Olli Pirinen hoitaa uudemman navetan eläimet ja tilan töitä laajemmin. Molemmat käyttävät aikaa navettarutiineihin suunnilleen kaksi tuntia joka aamu ja ilta.
Ritoniemen karjatalouden liikevaihto pyöriin 250 000 euron paikkeilla. Lihakarja tuo pariskunnalle päätoimeentulon, ja kahdesta vuokramökistä kertyy jonkin verran lisäansioita.
Tuntipalkkaa Olli Pirinen ei ole laskeskellut ja sanoo viettävänsä navetalla ja tilan töissä melkoisen osan vuorokausien tunneista. ”Vapaa-aikahan se kaikkein kalleinta on”, hän naurahtaa. Lomat toki pidetään ja esimerkiksi ulkomaille suuntautuvista lomamatkoista on vuosikymmenten aikana kertynyt paljon kokemuksia.
Peltoalan osalta eläinten kasvatusta voisi jonkin verran laajentaa. Tuotanto ja toiminta ovat nyt kuitenkin kaikin puolin tasapainossa, joten näissä puitteissa jatketaan näköpiirissä olevien työvuosien ajan.
TUOMO KAUTONEN, teksti ja kuvat
