Kolme ja puoli vuotta sitten perustettu osakeyhtiö jatkaa emolehmätuotantoa MTT:n lakkautetulla koeasemalla Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä. Eläinten rotuina ovat pääosin hereford tai hereford-risteytykset. Laajennusinvestoinnin jälkeen eläinluku lisääntyy entisestään.
Tohmajärven Valkeasuolle perustettiin aikanaan koeasema, joka keskittyi emolehmätuotannon tutkimukseen. Tutkimustoiminnan loputtua aseman kiinteistöissä jatkaa emolehmätuotantoa Navettavalkea Oy. Laajan suoalueen mukaan nimetyn yhtiön omistaa nyt viljelijäpari Urho ja Mari Puustinen. Maatilaan kuuluu sata hehtaaria tasaisia, turvetuotannon pohjamaille perustettuja peltoja. Lisäksi yhtiön nimissä viljellään lähes kaikki isännän kotitilan pellot, jotka sijaitsevat ostetusta tilasta parinkymmenen kilometrin päässä.
Urho Puustisella on takanaan maatalouden perustutkinto. Artesaanin koulutuksen hankkinut Mari Puustinen on asunut ja työskennellyt aikanaan muun muassa Helsingissä ja Lahdessa. Maatilalle tultuaan hän suoritti maatalouden perustutkinnon sekä yrittäjän ammattitutkinnon. Perheen viidestä lapsesta nuorin on yhdeksän ja vanhin 23 vuoden ikäinen.
Yksi viidestä karjalaumasta. Tämän lauman sonni tuntee lempinimen ”Pappi”.
Aikansa vaatimusten mukaiset kiinteistöt
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT luopui Tohmajärven yksiköstä vuonna 2005 ja samalla päättyi laitoksen emolehmätuotannon kokeellinen tutkimus. Valtion kiinteistömassaa hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt kauppasi yksikön tuolloin yksityiselle ostajalle, joka kuitenkin kuoli viiden vuoden kuluttua ja perikunta myi tilan nykyisille omistajille vuonna 2011.
Koeaseman rakennukset suunniteltiin ja rakennettiin vuonna 1988 juuri emolehmätuotantoa ja tutkimusta varten. Nyt kompleksiin kuuluva rivitalo toimii edelleen vuokra-asuntoina ja joitakin satoja neliöitä käsittävät entiset toimistotilat palvelevat esimerkiksi poikimisten aikaisina taukotiloina tai satunnaisesti järjestettävissä tilaisuuksissa.
Kuluvan vuoden elokuussa maatilalla oli 89 emolehmää, 16 keväällä poikivaa hiehoa ja viisi sonnia.
Navettavalkean hankkima ympäristölupa kattaa 115 emoa, viisi sonnia ja 15 hienoa sekä jokaiselle emolle vasikan, eli 115 vasikkaa.
Tilan pellot ja navetta hyväksyttiin luomutuotantoon ilman rakenteellisia muutoksia, ja kaksivuotinen siirtymäaika päättyi kuluvan vuoden toukokuun alussa.
Vuonna 1988 rakennetun emonavetan taakse sijoitetut eläinten jaloittelualueet puhdistetaan traktorin etukuormaimella. Sisällä oleville makuualueille puhaltimella levitettyjen kuivikkeiden mukana olleet kivet rikkoivat rakennuksen ikkunaruutuja, joiden tilalle on asennettu muovit.
Vanhaan navettaan 90 emoa
Vastaisuudessa tilan eläimet oleilevat talvisin kahdessa navetassa.
Koeasemalta periytyvä suunnilleen 1 000 neliömetrin kokoinen navetta varataan noin 90 emolle sekä niiden vasikoille ja sonneille.
Tämän puolilämpimän, kahdeksankymmentä metriä pitkän eläinhallin toiseen laitaan sijoittuu traktorilla ajettava ruokintapöytä. Pöydän vierellä on eläinten jaloittelukäytävä ja eläimet saavat juomaveden suljettavan väliaidan lämmitettävistä juomakupeista. Hallin toiselle seinustalle sijoittuvat makuualueet hieman alemmalla lattiavalulla. Teräsaidoilla erotettuja suuria karsinoita on yhdeksän ja lisäksi navetan molemmissa päissä pienemmät karsinat, joissa voi pitää sonneja tai vasikoita. Erityiset vasikkapiilot ovat rakennuksen molemmissa päädyissä ja keskellä.
Jokainen eläinryhmä pääsee vapaasti navetan taakse aidattuun jaloittelutarhaan, jonka betonipohja puhdistetaan sisäkarsinoiden tavoin traktorin etukuormaimella.
”Varmaan parhaat mahdolliset tilat sen ajan tietämyksen mukaan”, kommentoi asemalla aikanaan vuosia työskennellyt MTT:n tutkimusmestari. Vapaalle kierrolle suunniteltu ilmastointi ei kuitenkaan toiminut kunnolla ja erityisesti välikaton eristeitä jouduttiin muuttelemaan. Takaseinän lasi-ikkunoista kuului kilinä kuivikkeita ruokintapöydältä puhallettaessa. Toisaalta ulos sijoitettuja eläintiloja käytettiin joustavasti ja kokonaisuus vastasi kyllä silloisen koetoiminnan odotuksia.
Vanhan eläinhallin sivulle sijoittuvalla ruokintapöydällä mahtuu liikkumaan nykyisillä traktoreilla juuri ja juuri. Lämpövastuksella varustetut juomakupit kestävät pakkasta.
Konehallista uusi navetta
Kiinteistöihin kuuluvaa entistä konehallia muokataan parhaillaan tilan toiseksi emonavetaksi. Hallin sisälle sijoitetaan makuutilat noin 25 emolehmälle sekä tarvittavat vasikkapiilot. Sivuseinään avataan eläinten kulkuväylät ja ulkopuolelle tehdään traktorilla ajettavat jaloittelukäytävä sekä ruokintapöytä.
Laajennuksen tukirakenteissa käytetään teräspylväitä ja katto tehdään itsekantavasta pellistä.
Hallin taakse asvaltoidaan eläinten jaloittelutarha. Laajennetun rakennuksen pohjan ala on 350 neliömetriä ja alue jaloittelutarhoineen yhteensä noin 800 neliömetriä.
Kaikki eläintilat kuivitetaan olki- plus turvekuivikkeella ja lanta säilytetään koeaseman ajalta periytyvässä tilavassa avolantalassa.
Konehallista muokatun eläintilan lisäksi kuluneen kesän hankkeessa tasoiteltiin navetan lähelle pyöröpaalien varastointialue, joka pinnoitettiin karkealla soralla. Tilan eläinmäärä kasvaa toimenpiteiden johdosta, joten ELY-keskus myönsi toimenpiteisiin tavanomaisen investointituen.
Uudet eläintilat tehdään entisen konehallin taakse. Laajennuksen itsekantava peltikatto tuetaan metallitolpilla. Eläinten makuualueet sijoittuvat rakennuksen sisälle ja seinään tehdään ovet eläinten kulkemista varten.
Hereford-painotteinen karja
”Muutama vuosi sitten en edes tiennyt tällaista tuotantoa olevan”, kertoo kaupunkilaissyntyinen Mari Puustinen välittömällä tyylillään. Lyhyen totuttelun jälkeen karja ja eläimet veivät kuitenkin mukanaan ja nyt hän puhuu innostuneesti jopa kutsumuksesta tai elämäntehtävästä. Hoidon lisäksi Maria kiinnostaa eläinten jalostus ja karja-aineksen kehittäminen, johon paneudutaan yhdessä jalostuskonsulentin kanssa. Tulevaisuudessa tilalta saatetaan myydä eläimiä jopa jalostustarkoituksiin.
Tilan viidestä sonnista kolme edustaa charolais-rotua ja kaksi herefordeja. Eläimistä osa on liharoturisteytyksiä. Myös tulevaisuudessa tilalla jalostetaan puhtaita herefordeja ja välitykseen lähtee hyväkasvuisia risteytysemojen jälkeläisiä.
Hereford-rodun kasvatuksella Puustiset jatkavat koeaseman pitkää jalostusperinnettä. Mari pitää myös eläinten luonteesta.
”Herefordit ovat kilttejä ja helppohoitoisia lepsukoita”, hän luonnehtii.
Poikimiset pyritään satuttamaan keväällä maaliskuun lopulta toukokuun puoliväliin. Vasikoista muodostetaan sopivia ja samassa kasvuvaiheessa olevien ryhmiä, jotka A-tuottajien vasikkavälitys noutaa syksyllä noin puolen vuoden ikäisinä.
Lyhyt poikima-aika on hyvä myös työjärjestelyjen kannalta. Poikimisia valvotaan huolella yötäpäivää ja parinkymmenen kilometrin mittainen talouskeskusten väli vie myös oman aikansa.
Valvonnasta huolimatta nousivat vasikkatappiot tänä vuonna hieman yli viiteen prosenttiin. Toisaalta viime vuonna saatiin poikimisista jopa yli sata prosenttia vasikoita, koska yksi emo synnytti kaksoset. Huonosti poikivat ja heikosti vasikkansa hoitavat emot karsitaan karjasta muita nopeammin.
Avarissa varastotiloissa on hyvä säilyttää rehu- ja kuivikepaaleja.
Ruokinta perustuu säilörehuun
Kahden maatilan peltoala nousee yhteensä lähes kolmeensataan hehtaariin. Pellot viljellään enimmäkseen nurmella. Tuotantorakennusten lähellä sijaitsevat entisen koeaseman maat pidetään pääasiassa laitumella ja kaikki nurmet uusitaan kolmen vuoden jälkeen suojaviljaa käyttäen. Viljasta myydään merkittävä osa siemenviljaksi.
Lähes kaikki peltotyöt, kuten puinnit, muokkaukset ja rehun korjuun Puustiset teettävät urakoitsijoilla.
Säilörehu korjataan paaleihin. Hiehot ruokitaan kaikkein valkuaispitoisimmalla rehulla. Emojen säilörehu korjataan hieman korsiutuneempana, ja annosta jatketaan kuivalla heinällä. Pikkuvasikat saavat vieroitettaessa myös väkirehua.
”Seleenilisä on tärkeätä”, Mari korostaa. Orgaanisen seleenin käyttö kiellettiin luomuruokinnassa viime vuodenvaihteesta alkaen ja nyt seurataan tarkasti mahdollisia puutosoireita, koska luomuseleeni imeytyy eläinten ruoansulatuksesta aikaisempaa rehua heikommin.
Yrityksestä työtä kolmelle
Urho Puustisen mukaan Navettavalkea työllistää kolme henkilöä. Isäntäväen lisäksi tilalla työskentelee yksi henkilö ympäri vuoden ja myös omistajien ansio tulee yhtiön kautta. Palkatonta talkootyötä Puustiset sanovat tekevänsä paljon, koska yrityksen tulos käytetään erityisesti alkuvuosien investointeihin. Liikevaihto nousi viime vuonna noin 350 000 euroon.
Investointien lisäksi emotilan kannattavuuteen vaikuttaa Puustisten mielestä erityisesti poikimisten onnistuminen. Kerran vuodessa emolta saatavan vasikan hinta on nopean laskelman mukaan keskimäärin 750 euroa. Hintaan vaikuttavat tietenkin monet asiat, kuten vasikan kasvu ja sukupuoli. Navettavalkea Oy:n kirjanpito ja veroilmoitukset teetetään oman ”kuittilajittelun” jälkeen tilitoimistolla, tukihakemuksissa ja viljelyasioissa tukeudutaan tarpeen mukaan ProAgrian ammattilaisiin.
Yritystä käynnistettäessä hyödynnettiin myös entisellä koeasemalla tuttuja MTT:n tutkijoita ja ProAgrian järjestämillä opintomatkoilla tutustuttiin alan yrityksiin.
Mielenkiinnolla Puustiset odottavat myös lähiaikoina käynnistyvää A-tuottajien pihviakatemiaa, josta toivotaan paitsi asiatietoa, myös vuorovaikutusta toisten emokasvattajien kanssa.
TUOMO KAUTONEN, teksti ja kuvat
