Eri-ikäisrakenteisella metsänhoidolla haetaan parasta pitkän aikavälin tuottoa. Metsänhoitotapaan innostunut metsänomistaja katsoo asiaa myös maisemallisesta, riistanhoidollisesta ja virkistyskäytön näkökulmasta.
Uudenkarhean automaattipihaton takaa kulkee moton jälki pellon yli metsään. Kärsämäkisen lypsykarjatilallisen, Timo Flankkilan, metsässä ollaan lopettelemassa viime vuonna alkanutta hakkuuta kahden moton voimin. Kokonaishakkuuala on kahdeksantoista hehtaaria.
Tilan metsäpinta-ala on 160 hehtaaria ja peltoa on vuokramaineen 185. Navetassa ammuu 140 friisiläistä ja ayrshirea. Nuorta karjaa ja vasikoita toista sataa.
Timo Flankkilalle tila siirtyi 1993 sukupolvenvaihdoksen myötä. Isäntä on monessa mukana ja intoa maatalousyrittäjyyteen antaa jatkajan varmistuminen.
Martti-isältä periytyvää on myös kiinnostus eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen. Nyt sitä voi toteuttaa vapaasti uuden metsälain myötä.
”Viisikymmentäluvulta asti tämäntyyppistä metsänhoitoa on harrastettu. Puuta on otettu rakennuspuuksi, lämmitykseen ja tilan muihin tarpeisiin. Silloin vielä ajateltiin, että liikutaan lain mukaan ’harmaalla alueella’. Minulle siirtyminen eri-ikäisrakenteiseen metsätalouteen oli helppo toteuttaa. Tosin kaikkiin metsiini menetelmä ei sovi, vaan tämä on yksi vaihtoehdoista.”
Ennen sukupolvenvaihdosta Flankkila on elänyt metsästä tehden viisi vuotta hakkuita moottorisahalla. Hankittuaan moton ja ajokoneen, hän teki niillä hanketta kuutisen vuotta.
Timo Flankkila on tyytyväinen puunkertymään ja tukkisaantoon.
Monenlaista merkitystä
Flankkila näkee eri-ikäisrakenteiseen metsätalouteen kohdistuvat ennakkoluulot osittain muutosvastarintana. Ollessaan mukana Talous-METSO, METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa metsänomistajien edustajana, Flankkila sai lisää näköalaa metsänhoitoon.
”Lehtipuu on metsän terveyspuu. Lehtikarikko – lehtipuusta karisevat lehdet – on tärkeää, koska se tuo humusta. Bakteeri- ja pieneliötoiminta auttaa havupuun kasvatusta juuristonkin kautta. Tietenkin vesitalous ja muutkin metsänhoitoon liittyvät asiat on otettava huomioon. Kun saadaan maa toimimaan hyvin, puukin kasvaa hyvin.”
Flankkilan mukaan eri-ikäisrakenteisella metsänhoidolla on merkitystä myös kansantaloudellisesti, koska Pohjois-Pohjanmaalla on piensahoja ja parruveistämöitä, jotka tarvitsevat tukkia, pikkutukkia ja parrua.
”Metsänomistajan kannalta on tärkeää, että hakattavaa aina on. Jos metsän hakkuukiertoon on 15–20 vuotta, yksi sukupolvi saa käydä kaksi kertaa metsässä ja koko ajan metsä säilyy metsän näköisenä. Isäni kanssa olen ollut metsänhoidossa samoilla linjoilla. Poikani tullessaan isännäksi hän saa valita oman katsantokantansa itse.”
Flankkila arvostaa vapautta valita. Hän näkee metsässä arvoja, joita ei rahassa mitata. Pellon takana avautuvaa lähimetsää hän kutsuu puistometsäkseen. Se on virkistyspaikka, jossa voi samoilla ja istahtaessaan sytyttää tulet.
”Ihminen tarvitsee läheistä yhteyttä luontoon. Metsä tarjoaa myös harrastusmahdollisuuksia marjastajille ja metsämiehille. Siksi on tärkeää, että metsää hoidetaan hyvin.”
Pian puhelimesta kajahtaa Jääkärinmarssi ja perhettä sekä isänmaata arvostavaa isäntää kutsutaan muiden haasteiden pariin.
Timo Flankkilan lypsykarjatilan metsäpinta-ala on 160 hehtaaria.
Hyvä tukkisaanto
Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:lle Flankkilan leimikko tuli tarjouskilpailun perusteella. Hollanti Oy toimii yhdentoista kunnan alueella Pyhäjoki-, Siikajoki- ja Kalajokilaaksossa. Yrityksen toimenkuvaan kuuluu muun muassa puunkorjuu, metsäsuunnittelu, kunnossapito-ojitus, terveyslannoitus ja metsäteiden rakentaminen. Urakoita alueella on riittänyt hyvin.
Flankkilan hakkuutyömaalla työskentelevä Osmo Palosaari on yksi kolmesta Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:n osakkaasta. Nykyisen metsälain suomaa valinnanvapautta Palosaari pitää hyvänä ja koska metsäomaisuuden arvo ymmärretään, ylilyönteihinkään hän ei usko.
”Valinnanvapaus pitää olla. Eihän parturikaan sano, että koska olet tuon ikäinen ukko, sinulle pitää leikata tällainen tukka ja hiusten tiheys ja pituus saa olla tällainen. Uskon, että eri-ikäisrakenteinen metsänhoito tulee lisääntymään varsinkin rehevillä kasvupohjilla, jossa eri-ikäisrakenteinen puusto on jo olemassa ennen hakkuun aloittamista.”
Palosaaren harvesteri on Pro Silva 810, jossa on Logmer-liikeratakuormaaja ja Keto 100 Eco Supreme -koura.
”Kone on tehokas ja ketterä. Ketteryys on tärkeää, kun puikkelehtii ajourien välissä. Näkyvyys pyörivästä hytistä on hyvä. Nosturissa on nostotehoa riittävästi, koura kevyt ja se käsittelee isoja tukkirunkoja tehokkaasti vaativissakin harvennuskohteissa. Työ vaatii tarkkuutta, jotta aluskasvillisuus saadaan säilytettyä. Puiden keräys ja kasaus on tehtävä jäljelle jäävien puiden ehdoilla. Monet metsäyhtiöt ovat kouluttaneet hakkuumiehiä käyttämään tätä menetelmää. Meillä kolmisenkymmentä prosenttia leimikoista hakataan laatu- ja yläharvennuksina.”
Flankkilan leimikossa oli tehty toistakymmentä vuotta sitten normaali alaharvennus. Nyt tapahtuvan hakkuun jälkeen seuraavan kerran hakataan noin viidentoista vuoden kuluttua.
Palosaari näyttää Flankkilalle mittaustodistusta ja tuotokseen ollaan tyytyväisiä. Puukertymää karttui 130 kuutiota hehtaarilta ja tukkisaanto oli 67 prosenttia.
”Ei korjuuvaurioita eikä rikkinäisiä puita. Erittäin ammattitaitoinen motokuski. Seuraavalla hakkuukerralla täällä on odotettavissa järeää tukkia”, kuittaa Flankkila tyytyväisenä.
Osmo Palosaari ei usko uuden metsälain suoman vapauden johtavan ylilyönteihin.
Eri tavalla kuin ennen
Metsäneuvoja Juhani Saarikoski on saapunut seuraamaan hakkuitten etenemistä Flankkilan metsään. Paljasjalkaisella kärsämäkisellä metsäura alkoi viisitoistavuotiaana pienillä hankintahakkuilla. Iän karttuessa työpaikka löytyi Kajaani Oy:ltä, josta kipinä metsäopintoihin syttyi. Opintojen jälkeen työpaikkana oli metsänhoitoyhdistys. Tällä hetkellä Saarikoski työskentelee Arvometsä Oy:n metsäneuvojana.
”Metsänhoitoyhdistysaikana monet isännät kyselivät leimikkoa tehtäessä, että eikös oteta näitä tukkipuita pois ja jätetään pienemmät kasvamaan. Siihen maailmanaikaan metsälain ja metsänhoidon tiukkojen ohjeistusten vuoksi en voinut siihen suostua ja tehtiin avohakkuita. Asia jäi kuitenkin muhimaan, ja kun menin metsäneuvojaksi metsäpalveluyritykseen, jonka erityisalaa oli peitteinen metsänhoito, monet asiat oli jo mietitty valmiiksi.”
Saarikosken mukaan eri-ikäisrakenteinen metsänhoito tarjoaa mahdollisuuden parantaa metsäomaisuuden tuottoa ja vähentää metsänhoidon kustannuksia merkittävästi.
”Yläharventamalla metsä tuottaa enemmän arvokasta tukkipuuta, ja jäljelle jäävä metsä lisää tuottoa nopeasti. Pyritään hyvänlaatuisen sahapuun kasvattamiseen. Avohakkuusta johtuvaa taimikon istutusta ei tarvita ja siksi tilipäivää ei seuraa kulupäivä. Taloudellisten etujen lisäksi metsä pysyy metsänä ja avohakkuisiin nähden maisemallinen etu on silmiinpistävä.”
Juhani Saarikoski tarkastelee jäljelle jäävää puustoa.
Eri-ikäisrakenteisessa metsässä metsän ekosysteemi ei tuhoudu ja marjat, sienet ja riistakanalinnut viihtyvät siellä suojaavan alikasvoksen ansiosta.
”Eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon kuuluvat yläharvennukset ja luontaisen uudistumisen menetelmät eri muodoissa. Avohakkuut ja metsänviljely siihen eivät kuulu. Menetelmää ei saa sekoittaa vanhanajan harsintaan, jossa metsästä hakattiin paras puusto pois. Erirakenteisessa päinvastoin tähdätään hyvänlaatuisen sahapuun kasvatukseen yläharvennustekniikalla. Metsäpalvelujen tuottajat, jotka vastustavat eri-ikäisrakenteista metsänhoitoa, ajattelevat metsän uudistuvan tehokkaasti vain istuttamalla ja pelkäävät metsän kasvun tyrehtyvän, jolloin saadaan vajaatuottoista metsää. Vastustajien uhkakuvat ovat seurausta omista uhkakuvista esimerkiksi, että kasvatusmalli vähentää laskutettavaa työtä. Harhaanjohtava väite on myös, että näin hoidettua metsää ei voi motolla hakata.”
Saarikosken arvion mukaan Pohjois-Pohjanmaalla eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta on 30 000 hehtaaria ja tällä hakkuukaudella Arvometsän leimikoista tällä alueella korjataan 35 000 kuutiota puuta. Saarikoski uskoo määrän moninkertaistuvan seuraavalla hakkuukaudella. Leimikoiden kysyntä on ollut myös hyvä.
AULIKKI ALAKANGAS, teksti
MARKKU RUOTTINEN, kuvat
