Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Someron Talvisillan kylässä, kivenheiton päässä Kaisa Vasama-Kakon kotia sijaitsevassa metsikössä kirjanpainajat olivat tehneet tuhojaan. Ne olivat tappaneet kuvion keskivaiheilla olleen järeiden kuusten ryhmän. Jotain oli tehtävä, mutta mitä?
Tuntui liian rajulta toimenpiteeltä laittaa kaikki puut tyvestä nurin ja pinoon. Vasama-Kakko toivoi, että säästöpuita jättämällä kuvio näyttäisi metsäiseltä ja palvelisi virkistyskäyttöä puunkorjuun jälkeenkin, sillä palsta sijaitsee perheen ulkoilureitin varrella.
Metsä Groupin metsäasiantuntija Marie von Martens kierteli metsässä, kartoitti puustoa ja tuhoja sekä suunnitteli kohteelle sopivaa hoitomallia.
– Metsätöissä on aina monta eri mahdollisuutta, ei vain yhtä. Päätehakkuu voi olla paljon muutakin kuin aukko metsässä, von Martens korostaa.
Hän näkee tärkeäksi, että suunnittelussa huomioidaan metsänomistajan tavoitteet ja arvot sekä se, mikä hoitotapa soveltuu kullekin kasvupaikalle parhaiten. Omistajan toiveena oli, ettei koko neljän hehtaarin alaa tarvitse hakata. Onneksi kirjanpainajatuhoja ei esiintynyt kauttaaltaan, vaan uudistushakkuu pystyttiin rajaamaan alle puoleen kuvion koosta eli noin 1,4 hehtaariin.
Säästeliäästi uudistaen
Nyt päätehakatun kuvion vahvuuksia olivat sekapuustoisuus, elinvoimainen kuusi-koivualikasvos ja luonnostaan säästöpuiksi sopivat, pääosin varttuneet männyt.
– Hyvällä suunnittelulla ja taitavalla tekemisellä kuvio näyttää päätehakkuun jälkeenkin metsäiseltä, sillä isoja mäntyjä jätettiin kuviolle nauhamaisesti. Tällä hoitomallilla pyritään lisäämään myös metsäluonnon monimuotoisuutta, von Martens ja Vasama-Kakko esittelevät.
Mitä sitten tehtiin? Isot kuuset poistettiin, osa männyistä ja koivuistakin, mutta alalle jätettiin yli puolensataa säästöpuuta ja isoja siemenmäntyjä. Lisäksi eri puolilla kuviota on riistatiheikköjä, kasvatusikäistä puustoa, järeitä mäntyjä sekä paljon tekopökkelöitä.
– Palstalla kasvoi iso, salamaniskun silpoma haapa, joka kaadettiin ja jätettiin rikastamaan lahopuuna alueen eliöstöä, Vasama-Kakko toteaa.
Alueelta kerätään risut pois. Mätästyksen jälkeen palstalle istutetaan kuusta ja mäntyä.
Vasama-Kakon tavoitteena on hoitaa metsiä taloudellisesti ja tehokkaasti, mutta sijaa on myös muille arvoille. Puutuloihin tulee jonkinmoinen lovi, kun päätehakkuussa puustoa jätetään tavanomaista enemmän.
– Metsä Groupin maksama lisäbonus luonnon tilaa turvaavista ja parantavista toimista on tervetullut. Uskon, että rahallinen kannustin herättelee ja kannustaa metsänomistajia monipuolistamaan metsänhoitotapojaan. Samalla pystytään lisäämään metsän monimuotoisuutta, Vasama-Kakko sanoo.
Huoli monimuotoisuudesta
Metsä Group on tänä vuonna ottanut käyttöön Metsä Group Plus -hoitomallin, jossa yhtiö maksaa jäsenistölleen lisäbonusta, kun metsiä hakataan ja hoidetaan monimuotoisuutta kohentaen. Uudistushakkuilla korvaus on 200 euroa ja harvennuksilla lokakuusta alkaen 50 euroa hehtaaria kohti.
Syyskuussa käytäntö laajeni koskemaan myös reheviä turvekankaita silloin, kun kohteissa käytetään peitteisiä metsänkäsittelymenetelmiä avohakkuun sijaan. Tätä parinsadan euron hehtaaribonusta voi saada, kun turvekankailla tehdään pienaukko- tai poimintahakkuita eikä tehdä kunnostusojituksia.
– Huoli metsien monimuotoisuuden heikkenemisestä on meidän kaikkien yhteinen. Kannustamalla uudenlaisiin hoitomalleihin pyritään yhdessä metsänomistajien kanssa turvaamaan metsän kasvu, elinvoimaisuus ja luonnon monimuotoisuus. Lisäbonusta maksamalla korvataan puukauppatulojen menetyksiä, Metsä Groupin Turun alueen piiripäällikkö Jari Mäntylä kiteyttää.
Metsänomistaja päättää jokaisen puukaupan ja taimikonhoitotilauksen yhteydessä erikseen, haluaako hän laajemmat Plus-mallin mukaiset toimet vai ei.
– Päätösvalta on yksinomaan metsänomistajalla, Mäntylä alleviivaa.
Uusille tavoille hoitaa metsää näyttää olevan kiinnostusta ja tilausta, sillä yhtiön tänä vuonna tekemistä pääte- ja harvennushakkuista noin 30 prosenttia on tehty Metsä Group Plus -mallilla.
Metsäyhtiöt juurruttajina
Metsäteollisuus on ottanut koppia metsänhoidon monipuolistamisesta. Monet yhtiöt ovat viime vuosina tuoneet metsien käsittelyyn uusia, metsäluonnon hyvinvointia tukevia käytäntöjä tekopökkelöiden teosta ja sekapuuston suosimisesta monimuotoisuuden vaalimiseen.
– Monesti nämä käytännöt ovat tulleet tavaksi jo ennen kuin niitä on kirjattu Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin, Mäntylä toteaa.
Metsä Groupin emoyrityksessä Metsäliitto Osuuskunnassa on yli 90 000 metsänomistajajäsentä, jotka omistavat noin puolet maamme yksityismetsistä.
– Alan merkittävänä toimijana velvollisuutenamme on toimia edelläkävijänä ja tukea metsien ja metsänomistajien hyvinvointia. Nyt lanseeraamamme hoitomalli mahdollistaa metsätalouden harjoittamisen luontoarvoja kunnioittaen ja ylisukupolvisuuden edistämisen nykyistäkin paremmin.
Isot metsäyhtiöt ottavat metsien hyvinvoinnin turvaamisen vakavasti. Yhtiöt tekevät myös tiivistä yhteistyötä tutkimustahojen kanssa. Mäntylä arvioi, että metsäteollisuuden rooli on jatkossa yhä suurempi tiedon jakajana, neuvontatyössä ja uusien metsänhoidon menetelmien pilotoijana.
– Esimerkiksi metsänomistajille järjestetyt koulutukset ja kohdevierailut ovat olleet erittäin suosittuja, mikä kertoo siitä, että tiedon tarve ja kiinnostus metsiä kohtaan on kasvava.
Kannustava työkalu
Metsä Group Plus -hoitomallin mukaisissa uudistushakkuissa jätetään vähintään 30 säästöpuuta hehtaarille ja tehdään vähintään 10 tekopökkelöä ja jätetään yksi riistatiheikkö hehtaaria kohti. Määrä on 2–3-kertainen tavanomaiseen käytäntöön nähden. Myös kasvatushakkuissa jätetään tekopökkelöitä aiempaa enemmän.
Arvokkaita elinympäristöjä ja rantametsiä varjellaan kasvattamalla suojavyöhykkeitä sekä lisätään säästöpuuryhmien polttoa paloympäristössä elävien lajien elinolojen kohtaamiseksi.
Kun päätehakkuu kodin lähimetsässä käy ajankohtaiseksi syystä tai toisesta, moni jättää sen tekemättä maisemahaitan vuoksi.
– Hoitamattomuus ei kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto, ei puuston elinvoimaisuuden ja terveyden, talouden eikä ympäristön kannalta, Mäntylä muistuttaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Tuhkalannoitus on hyvä keino kierrättää puutuhkan sisältämät ravinteet takaisin metsään. Metsänomistaja saa lämpölaitoksesta tuhkan ilmaiseksi, mutta omatoiminen tuhkanlevitys on melkoinen ponnistus.
Harvennushakkuu moottorisahalla on kannattavaa työtä omatoimiselle metsänomistajalle. Erityisesti silloin, kun saantona on kuitua ja energiapuuta.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
Olipa kerran 50-luvulla Loimaan kauppalan alueella Tuulensuun Sikoniitty. Tälle kauppalan geodeetti apureineen mittasi tontit, nimesi kadut ja varasi itselleenkin tontin. Suunnittelipa tontille talon ja ehkäpä saunotti naapurin rakennusmestari Lehdolta piirustuksiinsa allekirjoituksen ja sai talolle rakennusluvan…? Rehtorin viran, geodeetin ja vakaajan sivutoimiensa lisäksi hänestä tuli aikaa myöten appeni. Kaukokatseisesti hän varasi tontin tulevan urheilukeskuksen ääreltä ja
