Eurooppalainen ylituotanto on romahduttanut myös suomalaisen perunan hinnan alle tuotantokustannusten. Siitä huolimatta ylijäämäperuna ei käy kaupaksi.
Perunan vientiongelmat Venäjälle alkoivat jo ennen Ukrainan kriisiä. Venäjä lopetti perunan ostamisen kesäkuussa 2013 ulkoa vetoamalla kasviterveysasioihin. Tällä hetkellä perunaa ei Venäjälle mene mistään EU-maasta.
Suomessa perunaa tuotetaan noin 600–700 miljoonaa kiloa vuodessa. Tuotantomäärä on pitkään pysynyt samana, vaikka viljelyala on koko ajan pienentynyt. Keskisadot ovat kasvaneet.
Kulutus on keskimäärin 60 kiloa henkeä kohti vuodessa. Venäläinen sen sijaan syö perunaa 160 kiloa vuodessa. Meidän omakin kulutuksemme oli vielä 50 vuotta sitten 200 kiloa. Kasvumahdollisuuksia siis periaatteessa olisi.
”Ajatuksena on, että kotimaassa markkinoita voisi kasvattaa. Tilanne pitää ottaa haasteena”, Perunantutkimuslaitoksen johtaja Jussi Tuomisto toteaa.
”Peruna-alalta odotetaan nyt uusia tuotteita. Pitäisi korostaa myös sitä, kuinka monipuolinen raaka-aine peruna on”, Tuomisto sanoo.
Hän muistuttaa perunantuotannon ympäristöystävällisyydestä verrattuna kilpailijoihin, riisiin ja pastaan. Perunan hiili- ja vesijalanjäljet ovat niitä huomattavasti pienemmät. Yksi peruna-annos tarvitsee energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vettä peruna tarvitsee puolet pastan ja kolmasosan riisin vedenkulutuksesta. Maa-alaa riisiannoksen tuottaminen vaatii 4,5-kertaisesti perunaan verrattuna.
Elintarvikekäytön lisäksi perunalle etsitään lisämarkkinoita lääke- ja kemianteollisuudesta. Perunassa kun on monia hyödyllisiä komponentteja: glykoalkaloideja, proteiineja ja kuitua.
”Myös Kaukoidässä ja Afrikassa kiinnostus perunaan on kasvanut elintason kohoamisen myötä. Suomalaisella tautivapaalla siemenperunatuotannolla voisi olla runsaasti vientimahdollisuuksia – jos osaamme ne hyödyntää”, Tuomisto pohtii.
Elokuussa Kristiinankaupungissa järjestettiin kaksipäiväinen Potato Scandinavia -tapahtuma. Ensimmäinen päivä oli suunnattu viljelijöille, tarjolla oli tiukkaa ammattiasiaa lajike-esittelyineen ja nostonäytöksineen.
Toinen päivä oli suunnattu kuluttajille ja muille ruoka-alan ammattilaisille. Päivän ohjelmassa oli kokkikilpailua, Pop up-ravintoloita ja sadonkorjuujuhla.
”Haluamme lisätä kuluttajan perunatietoisuutta ja osoittaa kuluttajille koko perunaketju alkujalostuksesta kuluttajan lautaselle asti”, Tuomisto sanoo.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
Olipa kerran 50-luvulla Loimaan kauppalan alueella Tuulensuun Sikoniitty. Tälle kauppalan geodeetti apureineen mittasi tontit, nimesi kadut ja varasi itselleenkin tontin. Suunnittelipa tontille talon ja ehkäpä saunotti naapurin rakennusmestari Lehdolta piirustuksiinsa allekirjoituksen ja sai talolle rakennusluvan…? Rehtorin viran, geodeetin ja vakaajan sivutoimiensa lisäksi hänestä tuli aikaa myöten appeni. Kaukokatseisesti hän varasi tontin tulevan urheilukeskuksen ääreltä ja
