Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Pellervo-lehden syntyminen nivoutuu pellervolaisen osuustoimintaliikkeen käynnistymiseen ja Pellervo-seuran perustamiseen. Liikkeen ohjenuoraksi otettiin pienviljelyksen kehittäminen, talonpoikaiston yhteiskunnallisen aseman parantaminen, kansan valistustyö ja voimakas kansakunnan rakentaminen.
Osuustoiminnan sytykkeenä toimi kansallinen herääminen, jonka liekkejä Venäjän keisarikunta yritti sammuttaa venäläistämispolitiikallaan. Helmikuun manifestin julistuksesta käynnistyneestä routavuosien ajanjaksosta 1899–1905 käytettiin myöhemmin nimitystä ensimmäinen sortokausi. Yllättävää oli, että ensimmäisen sortokauden aikana senaatti myönsi 6 000 markan avustuksen Pellervo-Seuralle neuvojan palkkaamiseksi viiden vuoden ajaksi.
Toinen sortokausi vuosina 1908–1917 päättyi helmikuun vallankumoukseen.
Osuustoimintaliikkeen perustamista edelsivät maamiesseurat, joilla oli samantyyppistä yhteistoimintaa sonni- ja puimaosuuskuntien sekä osuusmeijereiden kautta. Oppia haettiin niin viljelymenetelmiin kuin osuustoimintaankin ulkomaita myöten. Tiedonjano oli kova.
Pellervon perustava kokous pidettiin lokakuun 2. päivänä 1899 Ylioppilastalon juhlasalissa Helsingissä. Kokouksen puheenjohtajana toimi maanviljelyshallituksen ylitirehtööri Nils Grotenfelt. Pellervon johtokunnan jäsenistä tunnetuimmaksi osuustoiminnan puolestapuhujaksi kohosi Hannes Gebhard.
Sanansaattajaksi päätettiin perustaa lehti, joka sai nimekseen Pellervo: "Tätä tarkotusperää varten me ensiksi haluamme perustaa aikakautisen julkaisun, joka puhuu kansan syville riveille ja leviää mainitun yhdistysjärjestelmän avulla koko maahan."
Perustavan kokouksen sihteeriksi valittiin agronomi Väinö Axelson, jonka esitelmä painettiin sittemmin Pellervon kirjastoon numeroksi 1. Samalla käynnistyivät Pellervon päivät, ja tieto alkoi levitä Suomen saloille. Pellervon päiville kannustusta antoivat myös tunnetun runoilijan J H Erkon sanat:
Nytpä on kiihkeä pellon työ,
silmistä, mielestä pois nyt yö!
Suomi on tehtävä Amerikaksi,
vapaaksi, väljäksi, viljavaksi.
Lämpimiksi on luotava soita,
kirnuttava on turpeista voita.
Rikkautta on luotava,
markkinoille se tuotava!
Pellervon näytenumero ilmestyi joulukuussa 1899. Ensimmäiset painetut Pellervot ilmestyivät suomen ja ruotsinkielisenä "vihkoina" numero 0 maaliskuussa 1900. Sisältö koostui enimmäkseen osuuskuntien toiminnan kehittämisestä ja yhteistyön hallinnoinnista.
Seuraavassa tarkastelemme maatalouden merkkipaaluja vuodesta 1899 nykypäivään Pellervo-lehden näkökulmasta. Kysyimme myös ChatGPT -tekoälyltä, miten se tiivistäisi Pellervon tärkeät teemat kullekin vuosikymmenelle. Tekoälyn luomat vastaukset on kirjoitettu kursiivina.
ChatGPT: 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Pellervo-lehti oli keskeinen foorumi maaseudun kyläkulttuurin ja yhteisöllisyyden edistämisessä. Osuuskunnat vahvistuivat. Ne auttoivat luomaan taloudellista vakautta ja parantamaan yhteisöllistä infrastruktuuria. Lehti käsitteli usein myös viljelytekniikoiden kehitystä pyrkien edistämään tehokkuutta ja tuotantomenetelmien parantamista suomalaisilla maatiloilla.
Pellervon sivuilla annettiin käytännönläheisiä neuvoja niin lypsykarjan ja hevosten hoitoon kuin kanojen ja sikojen kasvatukseen sekä metsänhoitoon. Erityishuomiota kiinnitettiin laitumien kuntoon. Lisäksi ohjeistettiin lainkirjaimen noudattamisessa ja verotuksessa.
Vuosisadan alussa maatalous alkoi voimakkaasti koneellistua: separaattorit, maamoottorit, puimakoneet ja lokomobiilit esiintyivät edukseen ilmoituksissa. Vuonna 1901 perustettiin Hankkijan edeltäjä Pellervon Välitysliike, joka rupesi hoitamaan tavaroiden välitystä yhteisostoelimelle. Yhteisostoilla pyrittiin turvaamaan tavaroiden saanti ja edullinen hinta.
1902 syntyi Vakolan edeltäjä Konetarkastuslaitos. Atrian edeltäjä Kuopion Karjanmyynti-osuuskunta perustettiin vuonna 1903 ja kahta vuotta myöhemmin Voinvientiosuuskunta Valio. Vuonna 1905 perustettiin Pellervon Välitysliikkeen tilalle osuustoimintaliike Hankkija. Osuustoiminta-lehti perustettiin 1909, ja Pellervo alkoi julkaista vuosikalenteria vuonna 1916.
Suomen ensimmäinen traktori eli oikeammin moottorivetäjä oli ruotsalainen Avance vuodelta 1913. Turun Rautateollisuuden valmistama Kullervo-traktori tuli markkinoille 1919. Samana vuonna Agros toi Suomeen 150 kappaletta Fordson-traktoria. Myöhemmin Hankkijan mainoksissa näyttäytyivät Oliver- ja Deering -traktorit.
Käytännön toimia neuvottiin erityisesti rakentamisessa. Navetan yhteyteen kehotettiin rakentamaan maito- ja jäähuoneita maidon ja kerman säilytykseen.
ChatGPT: 1920-luvulla Pellervo-lehti tarttui teemoihin, kuten maatalouden tuottavuuden lisääminen ja siirtolaisuuden vaikutukset. Monet suomalaiset lähtivät Amerikkaan ja muihin maihin, mikä vaikutti työvoiman saatavuuteen maataloudessa. Pellervo käsitteli aktiivisesti keinoja, joilla maataloutta voitaisiin tehostaa ja sopeutua väestön liikkeisiin.
Amerikan kultamaille ei missään nimessä kannustettu. Juuret olivat niin vahvasti omassa maassa, että sitä piti hoitaa oikein. Nuorten Pellervo ilmestyi lehden sisällä marraskuussa 1925. Se innosti kasvavaa polvea maatalouteen.
Lukijan osastolla lehti antaa vastauksia sen ajan päivänpolttaviin kysymyksiin, joista paljastuu myös mielenkiinto koneisiin: "Minkälainen puimakone ja kotitarvemylly sopii sellaiselle tilalle, jossa puidaan noin 100 hl kauroja, 40 hl rukiita ja 30 hl ohria?"
"Teille sopii parhaiten joku pienviljelijän puimakone, kuten Esa, Sirkka tahi Sampo, joiden hinnat ovat 5 700 mk, jälkimmäisten 5 200 mk. Myllyistä mainittakoon Jalo ja Prima, niiden hinnat ovat 3 250 mk ja 3 200 mk. Karhu-mylly, joka on varustettu rautaisella jalustalla, lienee paras, mitä tällä alalla on saatavissa. Eniten myydään Esa-puimakoneita ja Karhu-myllyjä. Siitä voi tehdä sen johtopäätöksen, että ne ovat parhaita merkkejä, mitä on saatavissa. Kehoitan kääntymään lähimpään osuuskauppaan, josta saatte luetteloita ja muita selvityksiä."
ChatGPT: 1930-luku oli Suomessa suuren laman aikaa, jolloin maatalous kärsi alhaisista hinnoista ja viljelijöiden tulot laskivat. Pellervo-lehti tarjosi viljelijöille ohjeita selviytymiseen vaikeina aikoina, keskittyen erityisesti osuustoiminnan vahvistamiseen taloudellisen kriisin aikana. Lehden sisältö käsitteli osuuskuntien roolia talouden vakauttajana ja viljelijöiden mahdollisuuksia jakaa riskejä osuustoiminnan kautta. Lehti kannusti viljelijöitä yhdistämään voimansa esimerkiksi yhteisten meijerien ja muiden osuustoiminnallisten yritysten muodossa.
Pula-aika ei näkynyt lehden sivuilla juuri lainkaan. Suuren laman aikaan vuonna 1929 konkurssien aalto pyyhkäisi Suomen yli ja pahimmillaan lama oli 1931. Työttömiä oli silloin yli 90 000. Heille tarjottiin töitä maanteiden rakentamisessa ja jokien perkauksissa. Huomionarvoista oli, että aikakirjojen mukaan pula-aika päättyi varsinaisesti vasta vuonna 1954.
Asiantuntijaneuvot kuulostivat hyvinkin järkeenkäyviltä. Vuonna 1935 lehdessä hehkutettiin: "Nerokkaimpia laitteita, mitä vedennostossa käytetään, on kieltämättä oinaspumppu. Sitä käytetään nostamaan pieniä vesimääriä, siis sellaisia, jotka maataloudessa juuri tulevat kysymykseen, korkealle, käyttämällä nostovoimana virtaavan veden omaa painetta. Pumpun toiminta on siis täysin automaattinen, ainoastaan sen käyntiinpanossa ja pysäytyksessä tarvitaan ihmisen apua. Oinaspumppua voidaan käyttää puroissa, ojissa ja lähteissä."
Asutuslaki säädettiin 1936, mutta se tuli voimaan vasta kaksi vuotta myöhemmin. Sen päämäärä oli muodostaa viljelys- ja asuntotiloja sekä hankkia lisämaata jo perustetuille tiloille. Lakia edelsi vuonna 1918 hyväksytty, niin sanottu torpparien vapautuslaki.
Vuoden 1937 numerossa lukijan osastolla tiedusteltiin: "Paljonko tiiliä menee 3 m läpimittaiseen AIV-säiliöön ja sementin menekki pohjalaatan valuun. Pitääkö seinän olla 3-kertainen pitääkseen lämpimän?"
Vastauksena oli, että "Nopsa-sementtitiiliä menee 1 200 kpl ja sementtiä noin 7 säkkiä sekä pari kolme säkkiä sisäpinnan silittämiseen. Maan sisään tehty säiliö tulee paljon edullisemmaksi."
Rautaa säästeltiin, sitä ohjeistettiin laittamaan vain pohjaan ja yläpäässä vain valettuihin osiin. Nopsa-sementtitiilimuotti on muuten suomalainen keksintö!
Sotaan varautuminen oli aistittavissa lehden sisällössä ennen sodan syttymistä. Puolustushenkeä ja maan yhtenäisyyttä kohotettiin näkyvästi.
Pellervon täyttäessä 40 vuotta lokakuussa 1939 kehotettiin lukijoita merkitsemään maanpuolustuslainan obligaatioita, joille luvattiin viiden prosentin vuotuinen korko ja sijoitettu pääoma takaisin viiden vuoden kuluttua.
Vetoomus oli sydämeenkäypä: "Jokainen meistä on tuntenut sisimmässään, että mikään uhri ei ole liian raskas itsenäisyytemme ja riippumattomuutemme turvaamiseksi."
Pellervo kertoi marraskuun 15. päivänä 1939 uudesta laista "hevosten ja ajoneuvojen ottamisesta sotavoiman tarpeisiin." Kolea viesti enteili talvisotaa, joka alkoi 30. marraskuuta ja kesti 105 päivää.
Joulutervehdys vuoden 1939 raskaan syksyn jälkeen oli Mika Waltarin kynästä: "Edessä oleva joulu on hyvin monessa Suomen kodissa ulkoisesti vaatimattomampi kuin ennen. Pitäkäämme jokainen huoli siitä, ettei ainoankaan Suomen kodin tarvitse ainakaan nähdä nälkää tänä jouluna. Ja muistakaamme, että tämä joulu on kaunein joulu, mitä elinaikanamme tähän asti olemme eläneet. Sillä joululahjana maamme antaa meille jokaiselle vastuun tulevaisuudestaan, suurimman lahjan, minkä ihmisen voi saada."
ChatGPT: Toisen maailmansodan aikana Pellervo-lehti raportoi säännöllisesti maatalouden mobilisoinnista ja omavaraisuuden tärkeydestä sodan aikana. Lehti auttoi viljelijöitä sopeutumaan sota-aikaan, jolloin ruokatuotanto oli kriittinen kansallinen tehtävä. Sodan jälkeen Pellervo-lehti keskittyi jälleenrakennukseen, erityisesti karjatalouden ja viljanviljelyn elvyttämiseen. Lehden kautta viljelijöille annettiin tietoa ja neuvoja jälleenrakennusprosessista, joka oli avainasemassa maatalouden toipumisessa. Näiden vuosikymmenten aikana Pellervo-lehti oli kiinteä osa Suomen maatalouden kriisinhallintaa ja taloudellista elpymistä, tarjoten tukea ja ohjeistusta viljelijöille niin osuustoiminnan kuin sodan jälkeisen jälleenrakennuksen aikana.
Sotien aikana kannettiin huolta elintarviketuotannosta. Maa oli säilytettävä viljavana. Lehden ohjeissa korostettiin peltojen viljelyskuntoon saattamista ja neuvottiin maanmuokkausta ja äestystä. Karjan rehunsaanti nojasi pitkälti AIV-rehuun ja laitumien hoitoon.
Kaikesta oli pula. Toukokuun Pellervossa 1941 Riihimäen Kuivaamo Oy ilmoitti Rikkaruoho rahaksi -otsikolla maksavansa "poimituista voikukanjuurista 2 markkaa kilolta! Nopea kokooja voi kerätä päivässä jopa 40 kiloa". Mehevistä juurista valmistettiin kahvin korviketta.
Samassa lehdessä Puutalo osakeyhtiö kauppasi koottavia puutaloja, jotka oli suunnattu siirtoväkeen kuuluville pika-asutustilallisille. Houkuttimena oli 50 neliön maalaistalo Kaski-Aho.
Pika-asutuslain aikaan 1940 korostui laidunmaiden hoito, jopa yhteislaidunnusta ehdotettiin ratkaisuksi.
Kesäkuussa 1941 Ilmari Poikjärvi kirjoitti varautumisesta tulevaan talveen ja kesään 1942, että on tultava toimeen omassa maassa tuotetuilla elintarvikkeilla, koska niiden "tuonti on jo nyt käytännössä lopussa ja voi myöhemmin käydä kokonaan mahdottomaksi."
Tarkoitus oli tyydyttää väestön leipäviljantarve varaamalla huomattava osa eläimille käytetystä rehuviljasta ihmisravinnoksi. Ruokintaa turvaamaan kehotettiin käyttämään apurehuja, joista tärkein oli rehuselluloosan käyttö: "Se on erinomaisen arvokas, terveellinen ja kaikin puolin käyttökelpoinen rehu, kunhan sen ohessa käytetään vain riittävästi valkuais- ja vitamiinipitoisia rehuja sekä rehusuoloja."
Huomio kiinnittyi heinänurmilta saatavaan suureen valkuaissatoon ja AIV-säilöntään, jolla päästiin hyödyntämään apila- ja odelmasatoa. Vaikka suurin osa heinänurmista oli kuitenkin korjattava kuivaheinäksi.
Lisäksi oli tarpeen kerätä kaikkea rehuksi kelpaavaa: rantarehut, järvikortteet, järviruoko ja jopa kaislat sekä tietenkin piennarheinät ja lehdekset. Tarkoitus oli saada eläimet selviämään talven yli, kuntouttaa kesällä, ja saada eläimet talveksi navettaan hyvässä kunnossa.
Heinäkuun 9. päivänä 1941 ilmestyi Pellervon erikoisnumero emännille. Sen pääkirjoitus oli suunnattu kotiin jääneille. "Kesä oli kehkeytymässä kauneimpaan kukkaansa, kun Suomen miehet saivat jälleen tarttua kivääriin. Päättäväinen, tiukka piirre kasvoillaan nostivat maaseudunkin miehen repun selkäänsä… Miten selvitä töistä? Jäihän moni koti suorastaan naisten ja lasten huomaan!... Mutta näistäkin vaikeuksista tullaan selviämään."
Sota-aika näkyy lehden sivuilta niin rintamakirjeenvaihtona kuin tilanneraportteina. Kaikessa valettiin uskoa puolustukseen. Pellervon sivuilla kiinnitettiin huomiota eläinterveyteen sekä puutostautien torjuntaan, erityisesti ruokintaan ja maan kasvukuntoon. Lampaiden kasvatus ponnahti esiin tärkeänä tekijänä ruokaturvan ylläpidossa, kun kaikesta oli pula.
Tilusteiden kunto, arkkitehtuuri sekä pihojen ja puutarhojen suunnittelu olivat yllättäen esillä myös vihanpidon aikana. Mehiläishoidon saloihin ohjeistettiin tarkoin.
Metsänhoito ei saanut juurikaan palstatilaa, koska kaikki ahersivat halonteossa muutenkin. Tammikuussa 1944 Akseli Brander kehotti torjumaan polttopuupulaa myös kulutuksen puolelta. Huomiota piti kiinnittää erityisesti talojen perustusten multapenkkien kuntoon, koska rottien ja hiirien jäljiltä niihin tuli reikiä. "Täytepohjan pitää olla vähintään 35 cm paksu."
Syy huoneiden kylmyyteen löytyy puolestaan laipion lämmöneristyksestä: "Laipion päällä pitäisi olla täytettä 35–40 cm, mutta tavallisimmin sitä on vain 20–25 cm. Mene vinnille ja tarkista paksuudet teräaseella. Autat suuresti maan halkotilannetta ja mottitalkoita tukkimalla lämmön varaspaikat rakennuksissa", Brander huomautti.
Elokuussa 1944 sodan loppumista ennakoitiin vertaamalla sitä pitkän matkan juoksuun: "Todennäköistä on, että kello on jo soinut viimeiselle kierrokselle. Emme voi hellittää otettamme, vaan meidän on kerättävä voimamme ratkaisevalle loppusuoralle."
Sodan tuhot eivät näy Pellervon sivuilla. Artikkeleissa sitä vastoin huokuu aina toiveikkuus tulevasta rauhasta.
Lokakuun 5. pnä 1944 Toivo Pekkanen kirjoitti kaikkien odottaman lehtiotsikon Rauha. Artikkelissa puntaroitiin, millainen maamme tilanne on viiden vuoden raskaiden koettelemusten jälkeen, kun maksettavaksi koituivat mittavat sotakorvaukset. "Emme tiedä, minkälaiseksi asemamme kansakuntana lopulta muodostuu."
Periksiantamaton asenne näkyi Pellervon sisällössä. Raskaiden kokemusten jälkeen valettiin uskoa tulevaan.
Maaseudulla toimivia Vesijohto-osuuskuntia oli vuoden 1944 lopulla jo 21. Tuolloin putket olivat mäntypuisia. Painovesi toimi puuputkissa parhaiten, imuputkena puuputki toimi enintään 75 metrin matkalla.
Pellervo uudisti ulkoasunsa vuoden 1945 alussa. Lehti jatkoi ilmestymistään kaksi kertaa kuukaudessa, entistä kookkaampana, paremmalle paperille painettuna ja hyvin kuvitettuna syväpainojulkaisuna. Vuosikerta maksoi 75 euroa ja osuuskuntien kautta tilattaessa 65 mk.
Osuustoimintaliike Hankkija sai usean sivun verran huomiota 40 vuoden työstään maatalouden hyväksi. Laaja artikkeli kertoi, kuinka Hankkijan kasvinjalostustyö käynnistyi vuonna 1916, aluksi Helsingin pitäjän Tammistossa ja myöhemmin Anttilan kartanon mailla Tuusulassa. Sen merkitys oli iso. Suomen Kylvösiemenyhdistys oli käynnistänyt koetoimintaa jo ennen Hankkijan perustamista.
Puoli sivua ansaitsi hieman myöhemmin julkaistu uutinen "Suursaavutus kuluttajain osuustoiminnan puolella", kun Osuusliike Elanto täytti 40 vuotta. Tuolloin Elantoa johti tuomari Väinö Tanner. Suurliikkeen palveluksessa oli 4 000 henkilöä ja sillä oli miljardiliikevaihto.
Tarina jatkuu artikkelin seuraavissa osissa Pellervon 125 vuotta, osa 2: Sotakorvaukset ja niukkuuden aika, Pellervo 125 vuotta, osa 3: Maaseudun rakennemuutos ja autioituminen ja Pellervo 125 vuotta, osa 4: Teknologian harppaukset.
Sotakorvausvuodet näkyivät lehden sivuilla yhä useampina artikkeleina hevosten hoidosta ja puutavaran ajosta. Koneet alkoivat tulla avuksi raivaukseen ja pelloille, ja suomalaisten itsetuntoa nostatti AIV-rehukeksinnöstä pokattu Nobel-palkinto.
Veroilmoituksen täyttämiseen kannattaa varata reilusti aikaa ja hyvä asiantuntija. Järkevällä verosuunnittelulla palkka paranee.
Kulunut vaalikausi toi myönteisiä muutoksia maa- ja metsätalouden verotukseen. Yrittäjävähennys pienensi pienyrittäjien ja maatilojen verotettavaa tuloa viidellä prosentilla. Osakeyhtiöittävän maatilan varainsiirtoverovapaus madalsi kynnystä siirtyä yhtiömuotoon.
Verotus on tapissa, mutta sen painopisteitä voidaan muuttaa. Vaalien jälkeen ansiotulon veroa todennäköisesti kevennetään. Pääomatulojen – kuten puun myyntitulojen – verotus on liian korkeaa, eikä siihen sovi progressio. Perintö- ja lahjaveron poistaminen antanee vielä odottaa itseään.
