Vaalalaisessa Maaningan karjassa pidetään tiukasti kiinni lypsävästä lehmästä ja se näkyy tilan tuloksissa.
Vaalan Pelsolla asuvien Päivi ja Pekka Maaningan karjaa voi hyvällä syyllä kutsua kestäväksi karjaksi eikä yksin kahdeksan satatonnarin vuoksi. Vuonna 2015 elossa olevien elinikäistuotos oli 34 760 maitokiloa ja keskipoikimakerta 3.65. Kaikkien tuotantoseurannassa olevien karjojen keskiarvot olivat samaan aikaan 18 431 kiloa ja 2,33.
Silti vuosi oli isäntäväen mukaan sellainen, ettei toista samanlaista toivottavasti tule. Sateisen kesän rehut olivat mitä olivat ja suunnittelemattomia poistoja karjasta tuli mitä erilaisimmista syistä.
”Poistoprosentti nousi kolmeenkymmeneen, edellisenä vuonna se oli 12,6”, Päivi Maaninka harmittelee. ”Edellisenä vuonna elinikäistuotos oli yli 42 000 maitokiloa ja keskipoikimakerta yli neljän.”
Karjaa kiusasivat niin tapaturmat kuin pahat utaretulehdukset. Lehmiä nousi autoon pakon sanelemana ja lopetettaviakin kertyi useampi.
Viidettä vuotta luomussa olevan holsteinkarjan keskituotos on hieman vajaa 9 500 kiloa, mihin Maaningat ovat varsin tyytyväisiä etenkin huomioiden millaisella säilörehulla tuotos viime talvena lypsettiin.
Tilan kahdeksasta satatonnarista seitsemän on samaa sukua. Ne periytyvät tilan Sirkka-mummon aikaisesta Iines-lehmästä, joka 70-luvulla oli 50-tonnari.
”Sehän on ollut aikansa kestävä lehmä, sillä 50-tonnariksi ei moni lehmä silloin yltänyt”, Päivi Maaninka huomauttaa.
Kestävän karjan rakentaminen alkaa Päivi Maaningan mukaan vasikasta. Vasikat on juotettu hapatetulla maidolla viimeiset viisitoista vuotta. Aluksi vapaalla juotolla ja nyt rajoitetulla, noin kymmenen litran päiväannoksella.
”Vasikan pitää olla nätti ja pyöräkkä, laiha ei saa olla! Ja olipa lehmä tai sonni, niin samalla tavalla hoidetaan”, Päivi Maaninka muotoilee.
Luomussa vasikoita on juotettava maidolla kolmen kuukauden ikäisiksi. Maaningan tilalla vasikat saavat juomista kaksikuisiksi saakka reilusti ja kolmannen kuukauden aikana juottoa vähennetään asteittain, jotta muu syöminen kehittyy ja kasvu ei notkahda.
Lehmän ensimmäisen lypsykauden suhteen Maaningat ovat varsin armollisia. Hieho saa lypsää vähemmän ja kehittyä rauhassa.
”Korkeatuottoisista hiehoista ei tahdo tulla kestäviä lehmiä. Niinpä hiehon ei tarvitse meillä mielettömiä lypsää, toisella lypsykaudella tuotos paranee, joskus jopa hyvinkin reippaasti”, Päivi Maaninka linjaa.
Päivi Maaninka käy mielellään erilaisissa maatalousalan koulutuksissa, sillä jokaisella kerralla oppii hänen mielestään jotakin. Erään koulutuksen kautta kääntyi ajatus lypsävän lehmän poistamisesta hiehon tieltä toisin päin.
”Jos meillä on hyvä lypsävä lehmä ja hiehoja yli tarpeen, myydään ennemmin tiine hieho kuin poistetaan lehmä”, emäntä sanoo. ”En tosin raskisi myydä yhtään hiehoa, kun jokaisesta kuitenkin odottaa jotakin ja myytävän valinta on vaikeaa. Omien suhteen on aina tunteet pelissä.”
Valinnassa onkin suuri apu Faban jalostusneuvojasta, sillä hän katsoo eläimiä ilman tunteita paperilla oleviin lukuihin nojaten.
Valinnan helpottamiseksi ja turhien hiehojen välttämiseksi Maaningat käyttävät paljon liharotusiemennyksiä. Parhaimmillaan liharodulla on siemennetty nelisenkymmentä prosenttia lehmistä. Lisäksi parhaille lehmille on käytetty sekstattua siementä.
”Jos lehmä on hyvä lypsämään, mutta siitä ei haluta syystä tai toisesta jälkeläisiä, sille käytetään liharotua. Itse lypsyssä ei saa olla hankaluuksia, sen pitää sujua tai muuten lehmä poistetaan”, Päivi Maaninka painottaa. ”On kerran poistettu vähää vaille satatonnarikin, kun lypsy meni niin hankalaksi.”
Jalostuksen ja valintojen tueksi kaikki lehmävasikat genomitestataan. Testit aloitettiin kahdeksan vuotta sitten osasta vasikoita. Tulokset ovat isäntäväen mukaan pitäneet varsin hyvin paikkansa tuotoksen, pitoisuuksien ja luonteen osalta.
Viime vuoden poistojen vuoksi kaikki lehmävasikat jäävät tällä hetkellä karjaan, mutta varsinkin hiehojen myyntivalinnoissa genomitesteistä on ollut apua.
Luomukarjan lääkitysrajoituksista huolimatta Maaningat eivät helposti poista hoitoa vaativaakaan lehmää, jos tuotos on hyvä.
”Vanhaakin lehmää hoidetaan, jos tuotos on hyvä ja utarerakenne kunnossa. Siemennyksiä saa tulla useampia”, Päivi Maaninka sanoo.
Viime talvi oli tosin vaikea ja hoitokertoja oli jo laskettava. Kerran luomun aikana Maaningat ovat lypsäneet lehmää puoli vuotta erilleen pitääkseen sen karjassa, kun kolme hoitokertaa vuodessa tuli täyteen.
Päivi Maaninka miettiikin, miksi luomulehmää ei saa hoitaa. Hoitokerta kun menee jo ennalta ehkäisevästi annetusta kalsiumboluksesta. Etenkin Maaningan tilalla sillä on merkitystä, kun karjassa on paljon vanhempia lehmiä.
”Sanotaan, että luomulehmä on terveempi. Johtuuko se hoitokertojen rajoituksesta, sillä eihän hoitoja kerry, kun lehmä on laitettava kolmen hoidon jälkeen pois tai lypsettävä puoli vuotta erilleen”, hän pohtii.
Tilan pellot ovat olleet luomussa pari vuotta karjaa pitempään.
”Peltoala tuplaantui ja samaan aikaan lannoitteiden hinnat nousivat. Ei niitä koko peltoalalle raskinut enää ostaa”, Pekka Maaninka perustelee luomuun siirtymistä.
Tilalla on omaa peltoa sata hehtaaria ja vuokramaita 18 hehtaaria. Nurmet uusitaan suojaviljana toimivan ohran kautta, noin 25 hehtaaria vuosittain. Nurmien uusiminen suojaviljan kautta auttaa isännän mukaan rikkojen torjunnassa.
Säilörehu korjataan pääasiassa omalla noukinvaunulla siiloon. Joitakin lohkoja paalataan joko itse tai paalautetaan urakoitsijalla kiirehuipusta riippuen.
”Säilörehun sulavuus ja laatu muutenkin korostuvat luomukarjan ruokinnassa, väkirehulla tehdään vain hienosäätöä”, Pekka Maaninka sanoo.
Rehun laadun vuoksi lannan levittäminen nurmille arveluttaa, joten kuivalanta levitetään kynnöksen alle, nurmille sitä ei käytetä.
Väkirehuna lehmät saavat kioskeista rahtimyllärin sekoittamaa ohra-täysrehuseosta sekä valkuaistiivistettä.
Neljänkymmenen lehmän pihatolla on ikää viitisentoista vuotta ja remonttitarpeita alkaa isäntäväen mukaan ilmetä, vaikka navetan perustoiminnot tyydyttävätkin yhä. Aikanaan pihattoon siirtyminen nosti keskituotosta tuhannella kilolla ja Maaningat uskovat olosuhteiden olevankin yksi merkittävä tekijä karjansa tuloksissa.
”Oli meillä navetan jatkoksi piirretty robottipihatto, mutta ei tässä tilanteessa rakenneta. Muokataan tätä entistä”, Maaningat tuumaavat.
Suunnitelmissa on vaihtaa ikkunoiden tilalle kennolevyt ja lisätä raittiin ilman saantia navetassa. Umpilehmille on tulossa lisää tilaa, jotta itse navetta jää lypsäville.
”Uudet parsipedit asennetaan kesän aikana. Entiset parsipedit eivät pysy kuivina, vaan lika tarttuu niihin sorkista ja sotkee utareet. Nyt on testattu useammanlaisia ja toivottavasti valittu paremmat”, Maaningat kertovat.
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Kareman tilan uusi pihatto otettiin käyttöön lokakuussa. Akaan kirkkoherran toimittaman siunauksen jälkeen vuorossa olivat navetan avajaisjuhlat lasten kavereille.
Salolaisella tilalla on tartuttu genomitestauksen tuomiin hyötyihin ison emolehmäkarjan kehittämisessä.Henrik Jensen kertoo, että emokarjan genomitestauksesta saa arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, että kaikkien eläinten polveutumiset ovat varmasti oikein.
Lehmien terveyttä ja kiimaa havainnoiva järjestelmä on osoittanut hyötynsä Viinikan tilalla jo puolen vuoden käytön jälkeen. Järjestelmä raportoi poikkeamista ennen kuin silmällä niitä havaitsee.
Kuusamolaisella maitotilalla tehdään meijerituotteita omasta maidosta jo kolmannessa polvessa. Leipäjuustosta aloitettiin, nyt tehdään jogurttia ja pian mahdollisesti myös muuta.
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Eläimen vastustuskyvystä eli immuniteetista riippuu, sairastuuko eläin ja paraneeko se itsestään vai hoidon avulla. Hoitajan keskeinen tehtävä on eläimen vastustuskyvyn ylläpito ja tukeminen hyvällä hoidolla, olosuhteilla ja ruokinnalla.
Mäntyselän tilalla Kerimäen Louhella laitettiin vuonna 2002 lypsykarja korkealaitaiseen ja siirryttiin lihakarjan kasvatukseen. Lämpimän kasvattamon rinnalle nousi vuonna 2008 kylmäkasvattamo, joka täytti vaatimukset raskaampien rotujen kasvatukseen. Suunta osoittautui oikeaksi. Jukka Nousiainen, mitä tilalle kuuluu nyt?
Kun meistä tuli 15 vuotta sitten tilallisia, halusimme tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa ja tarjota laadukkaita raaka-aineita koti- ja ammattikeittiöille paikallisesti. Tavoite on saavutettu, mutta enpä olisi uskonut silloin, että olemme nyt mukana myös energiabisneksessä. En myöskään sitä, että naudanlihasta on pulaa. Maailman murrokset totta tosiaan näkyvät näin ruohonjuuritasollakin! Sain maaliskuussa kunnian osallistua Maa- ja metsätalousministeriön
Keski-Pohjanmaan ammattiopiston opetusnavetalla otetaan talteen lämpöenergiaa maidon esijäähdytyksestä ja lietelannasta sekä tuotetaan sähköä katon aurinkopaneeleilla.
