Kokemukset muista ammateista ennen sukupolvenvaihdosta ovat jatkajalle etu. Niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin.
Maanviljelijän ammatti ei ollut nuorille Anna ja Satu Niiraselle erityinen tavoite tai haaveammatti.
”Nuorena tilalle jääminen ei ollut meille kummallekaan niin varmaa ja vanhemmatkin olivat sen verran nuoria, ettei se ollut ajankohtaistakaan”, Satu lisää.
Anna opiskeli metsätalousinsinööriksi ja työpaikka löytyi Iisalmesta Otson, entisen Metsäkeskuksen palveluksesta.
Sadulla on agrologin, seminologin ja aikuisopettajan koulutukset. Hän ehti tehdä erilaisia maatalousalan töitä, viimeisimpänä Ylä-Savon ammattiopistossa Pemolla aikuiskouluttajana.
Kotitilan jatkaminen Kestilässä alkoi vetää siskoksia puoleensa, kun muita sisaruksia maatalous ei kiinnostanut ja vanhemmat olivat valmiita luopumaan. Lopettaminen tai myynti olisi jäänyt kaivelemaan siskosten mieltä.
Satu perustelee päätöstään yrittäjäluonteella, kokemusta on monenlaisista palkkatöistä, mutta kotitilalle hän huomasi aina palaavansa.
Anna sanoo hänelle olevan tärkeää saada päättää itse, olla itse vastuussa tekemisestään. ”Maidontuottajaksi ryhtyminen on ollut oikea ratkaisu. Tässä on haastetta, työ monipuolista ja aina tulee jotain uutta. Nyt kun navetan puitteet ovat kunnossa, mitataan ammattitaitoa”, Anna perustelee.
”Säännölliset palkkatulot olivat kyllä ihan kiva juttu”, Satu naurahtaa sisarensa perustelujen jatkoksi, vaikka jakaakin hänen sanansa.
Nyt on myös helppo todeta, että hankitut koulutukset, työkokemus ja elämä poissa kotinurkilta ovat olleet pelkästään hyväksi, niin henkilökohtaiselta kuin tilan kannalta. Tilan työt on jaettu ammattitaidon mukaan, Anna hoitaa metsät ja Satu pellot, navetan työt hoidetaan yhdessä.
Molemmilla on siemennystoimilupa ja Annalta hoituu myös akuutti sorkanhoito.
Tilan töissä ovat mukana Sadun puoliso, Juha Martikainen, kiireapuna ja konetöissä sekä peltotöissä siskoksista Juhani Niiranen. Äiti, Riitta Niiranen, auttaa lastenhoidossa. Annan puoliso, Ville Leiviskä, on palkkatöissä tilan ulkopuolella, mutta osallistuu tarvittaessa myös tilan töihin.
Satu ja Anna Niiraselle kotitilan jatkaminen on ollut oikea ratkaisu. Uusi navetta on lisännyt työn mielekkyyttä.
Navetta kotimaisin voimin
Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2014 ja viime syksynä tilalle valmistui uusi pihattonavetta. Vanha navetta oli huonossa kunnossa, minkä vuoksi suunnitelmat toteutettiin aiottua nopeammin.
Pidemmästä suunnitteluajasta olisi ehkä ollut hyötyä joidenkin rakenneratkaisujen pohdinnassa, mutta mieleinen navetasta tuli siitä huolimatta.
”Joitakin portin kääntymissuuntia vaihtaisin ja vasikkalan pesumahdollisuutta parantaisin”, Anna Niiranen mainitsee.
Navettaa suunniteltiin ensin peltoraivion keskelle kauemmas pihapiiristä, mutta sähkö- ja vesiliittymät olisivat tulleet liian kalliiksi. Anna asuttaa tilan päärakennusta ja navetta olisi saanut olla hieman kauempana, mutta hyvä rakennuspaikka navetalle painoi sijoituksessa enemmän.
Kotimaisuus ja paikallisuus olivat Niirasille tärkeitä tekijöitä navettaprojektissa. Kilpailutuksen jälkeen valitun Vana-navetan sisältöön ja tavarantoimittajiin sai itse vaikuttaa, mikä myös puolsi valintaa.
Navetan tekijät olivat kokeneita rakentajia lähikunnista, eikä rakentamiseen juuri tarvinnut talonväen aikaansa käyttää.
”Toki kävimme rakennuksella ja miehet kysyivät mielipiteitä, mutta muuten meidän ei tarvinnut rakentaa päivittäin. Saimme keskittyä karjanhoitoon ja peltotöihin”, Niiraset kiittävät.
Navetan betonielementit ovat Lujabetonilta, valuihin betonin toimitti Siikajoen Betonitukku Oy. Koneet ja laitteet ovat NHK-keskuksen, kalusteet Sirviön Metallin, katto Termaterin ja kennoikkunat Demecan.
Pohjatyöt sekä vesijohdon ja sähkökaapelin kaivu tehtiin omana työnä, sillä siskosten isä ja setä, Mauno Niiranen, tekevät kaivinkonetöitä. Samoin kuivalantala, lietesäiliö, siilojen siirrot, työmaasiivous ja navetan yläkerran toimistotilat tehtiin itse. Rakennusapuna olivat myös isän muut veljet.
Kustannusarvio kokonaisuudelle oli 1,97 miljoonaa euroa ja lopulliset kustannukset noin 100 000 euroa enemmän.
Lely Vector hoitaa ruokinnan automaattisesti sekä lehmille että hiehoille.
Kaikki saman katon alla
Vanhassa navetassa lehmiä oli hieman vajaa 50, joten kahden robotin navetta oli selvä valinta, kun tuotantoa haluttiin kasvattaa. Kolmanteen robottiin ei peltopinta-ala vielä anna mahdollisuutta, mutta valmius sille haluttiin rakentaa jo nyt.
Navetan ratkaisut hahmottuivat erilaisia navetoita kiertämällä. Lypsyrobotin takakierto oli ensimmäinen asia, joka suunnitelmiin nauliutui jo muutaman navetan jälkeen. Sen toimivuus vakuutti heti.
Anna luonnehtii navetan kuusirivistä, ruokintapöydät sivuilla -ratkaisua simppeliksi ilman turhia sokkeloita.
Navetassa ruokintapöydät ovat sivuilla ja lehmien parret kuudessa rivissä. Lypsyrobotit ovat parsirivien päässä vierekkäin, kaksi toiminnassa ja kolmannelle on tila valmiina. Robottien toisella puolella on takakierto vastapoikineille, hoidettaville tai muuten tarkkailua vaativille.
Navetan päädyssä keskellä ovat toimistotila, maitohuone ja sosiaalitilat. Näiden toisella puolella ovat poikimakarsinat ja toisella vasikkatilat.
Vasikoille on yksilökarsinoita, joista väliaitoja poistamalla saa muutaman vasikan karsinoita. Isommat vasikat ovat kahdessa olkikuivitetussa ryhmäkarsinassa. Sonnivasikat hakee siskosten serkku omalle tilalleen kasvamaan kymmenpäiväisinä.
Varsinaiset nuorkarjatilat ovat navetan vastakkaisessa päädyssä. Pikkuhiehoille on karsina, mutta isommille makuuparret. Sekä lehmien että nuorkarjan parsipedit kuivitetaan turpeella.
Lantakäytävillä on ritilät, joita puuhapete kiertää itsekseen puhdistamassa.
Anna Niiranen muistuttelee lypsystä vanhaa rouvaa, jolle päivälepo parsipedillä on venähtänyt jo pitkäksi.
Raivaamalla lisäpeltoa
Helmikuussa navetassa on lypsäviä 70, umpilehmiä parikymmentä ja ostettuna 20 lehmän karja. Hiehoja ja lehmiä uuteen navettaan on ostettu tätä ennen reilu 50 eläintä. Omasta karjasta lisäystä on saatu siementämällä lehmät sekstatulla siemenellä.
”Meillä ei ollut sopivia kasvatustiloja, vanha navetta oli viimeistä sijaa myöten täynnä. Eläinten osto laitumelle ja nyt suoraan navettaan oli meille parempi ratkaisu.”
Navetan 144 partta on tarkoitus olla täynnä kuluvan vuoden aikana.
Vanhan navetan ahtaus ja olosuhteet yhdistettynä heikkoihin rehuihin pudottivat tuotosta reilusti rakennusvaiheessa, mutta nyt tuotos on menossa hyvää vauhtia ylöspäin. Karjasta noin 40 prosenttia on nyt ensikoita.
”Entisessä navetassa suurin poiston syy oli utaretulehdus, ne ovat nyt jääneet vähemmälle. Omat lehmät oppivat uuden navetan tavoille viikossa, ostokeilla on ollut enemmän sopeutumista.”
Omaan karjaan tehtiin raakoja poistoja ennen uuteen navettaan siirtoa, mutta sen jälkeen ei robotille tai pihattoon sopimattomuuden takia ole tarvinnut lehmiä poistakaan.
”Entiseen nähden työ on helppoa. Vasikoiden juotto rytmittää navetalle tuloaikoja, aamulla tulemme molemmat, mutta päivällä työt hoituvat tarvittaessa yksinkin”, Anna ja Satu kertovat.
Menojen järjestely ja peltotyöt sujuvat jouhevammin, kun navetta ei aina vaadi molempia. Kesäksi on harkinnassa työntekijän tai harjoittelijan palkkaaminen, jotteivät navettatyöt jää vain Annan harteille ja Satu voi keskittyä peltotöihin.
Tilalla on vuokramaineen 125 hehtaaria peltoa, josta suurin osa on säilörehunurmia. Tulevana kesänä hiehot ja umpilehmät laiduntavat. Tulevaisuudessa on tavoitteena laiduntaa myös lypsyssä olevia lehmiä.
Säilörehua korjataan lisäksi 30 hehtaarin alalta Sadun puolison tilalta Lapinlahdelta. Rehu kuljetetaan paaleina Kestilään.
Lisäpellon tarjonta on viime vuosina ollut vähäistä, joten Niiraset ovat päätyneet raivaamaan peltoa omista metsistä. Parhaillaan on työn alla noin 30 hehtaaria raiviopeltoja.
”Haluamme pitää pellot tässä lähellä, joten raivaaminen on ainut vaihtoehto”, Satu Niiranen sanoo.
