Kimmo Kaskisen ja Stina Kurjen kokemus on, että peruskorjaamalla pääsee vanhassakin navetassa hyvään tulokseen. Vaikka on saneerattu kustannustehokkaasti, tärkeissä asioissa ei ole valittu halvimpia tuotteita.
Punkaharjulla sijaitsevan Kaskilan tilan navetta on rakennettu vuonna 1999. Ensimmäinen laajennus tehtiin 2004, kun navettaan tuotiin Lelyn A2 -lypsyrobotti. Samalla pihaan tuli torni ja asennettiin kiskoruokkija. Navetasta tehtiin yhden ihmisen työpaikka.
Nyt on menossa kolmivaiheinen peruskorjaaminen. Vuonna 2016 kohennettiin lehmien eläinterveyttä ja hyvinvointia monella lailla: vaihdettiin parsikalusteet, parsipedit ja lantakone, rakennettiin jaloittelutarha, uusittiin ilmanvaihto, valaistus ja vesialtaat. Lähiaikoina on tarkoitus uusia lypsyrobotti ja ruokintalaitteet, ja parin vuoden kuluttua rakentaa hiehoille ja umpilehmille uusi halli. Samalla lypsylehmät saavat lisää väljyyttä navettaan.
”Eläinten hyvinvointi edellä mennään. Kuluttajat vaativat jatkossa yhä enemmän läpinäkyvyyttä ja vastuullista tuotantoa. Haluamme mennä siihen etukenossa”, Stina Kurki toteaa.
Vesipeti mukautuu lehmän mukaan, on hyvä maata. Makuulla utareen verenkierto lisääntyy lähes kolmanneksen.
Hiekkapohjainen jaloittelutarha
Ympärivuotinen ulkoilu tekee hyvää lehmien sorkille. Navetan taakse rakennettiin 2 200 neliön jaloittelutarha. Läpäisemätön alue on 300 neliötä. Pinnan hiekka on vaihdettavissa. Aita tehtiin lehtikuusilankuista.
”Jaloittelutarhassa lehmät käyvät ryppäissä. Suosituinta ulkoilu on syksyllä ja keväällä. Kylmällä ilmalla ja helteellä kukaan ei mene ulos. Vanhat rouvat ovat kaikista laiskimpia menemään ulos. Ne makaavat mieluummin vesipedeillä parsissa kuin hiekalla ulkona”, Stina Kurki toteaa.
Jaloittelutarhan ja toimivan lannanpoiston myötä sorkkaterveys on tilalla kohentunut. Kantasyöpymät ovat vähentyneet huomattavasti. Sorkkahoitaja käy jokaisen eläimen sorkat läpi viiden kuukauden välein, mutta kantasyöpymien väheneminen helpottaa hänenkin työtään.
Toimiva lantakone
”Lantakoneiden kanssa monilla on ongelmia. Pellon Pajalle annan ison kiitoksen, meillä on onnistunut ratkaisu”, Kimmo Kaskinen sanoo.
Pellon Manure Masterissa on vetokone toisessa päässä. Kitkavetokoneisto, jossa ei ole vaijeria kelaavia rumpuja, lisää vaijerin kestoikää. Estetunnistus ja ajoaikataulu hoituvat käytäväkohtaisesti.
Uusi lantakone on helppo huoltaa, kummallakin käytävällä on neljä rasvanippaa. Energiankulutus on vähentynyt murto-osaan. Erityisen tyytyväisiä ollaan puhtaaseen jälkeen. Sillä on tärkeä osansa muun muassa utare- ja sorkkaterveydessä.
Kuvasta edeltävänä yönä Brown Swiss -lehmällä oli vaikea poikiminen. Eläinlääkäri kävi kohtukierteen takia kaksi kertaa. Loppu hyvin: lehmävasikka syntyi elävänä. Nyt mamma saa erityiskohtelua, sen ei tarvitse kävellä robotille vaan Kimmo Kaskinen lypsää sen vanhalla kannukoneella.
Ilma kiertämään
Saneerauksessa ilmanvaihtoa parannettiin poistamalla poistoimuri käytöstä. Navettaan vaihdettiin manuaalisesti säädettävät kennoikkunat ja katolle rakennettiin viisi lisähormia. Ilmanvaihto parani saman tien.
”Mietinnässä ovat vielä hellejaksojen ajaksi oviaukkopuhaltimet, jotka lisäisivät raittiin ilman määrää. Helikopterit näin matalassa navetassa vain sekoittavat ilmaa”, Kurki toteaa.
Lämpöstressi pienentää maitomäärää jo, kun ilman lämpötila on yli 20 astetta.
Kestävä valaistus
Kaskilan navetan saneerauksessa ei haettu aina halvinta vaihtoehtoa. Oleellisempaa oli käyttöikä. Valaistus on siitä hyvä esimerkki. Ledit eivät olleet edullisimmat mahdolliset.
”Olen kuullut, että halpoja ledejä on joutunut vaihtamaan jo alle vuoden kuluttua. Se menee takuuseen, mutta tilaapa nosturi ja mene lehmien sekaan vaihtamaan. Meillä on mennyt kaksi vuotta ilman mitään ongelmia”, Kurki toteaa.
Sähkönkulutukseen valaistuksen uusimisella on ollut merkittävä vaikutus. Kulutus on pienentynyt kolmasosaan entisestä.
Peruskorjaukseen kuului myös juoma-altaiden lisääminen.
Ilmanvaihtoa parannettiin kennoikkunoilla ja lisähormeilla.
Mukavat vesipedit
Saneerauksessa navetasta uusittiin parret. Vanhat parsipedit ja -kalusteet oli loppuun käytetty.
Kurki ja Kaskinen päätyivät yksikammioisiin vesipeteihin. Siinä vaiheessa niitä oli Suomessa vain yhdellä tilalla. He olivat yhteydessä Opticowin Jacob Hoekstraan Hollantiin ja toivat pedit sieltä.
”Jokainen parsikohta on oma yksikkönsä. Nämä on erittäin helppo asentaa saneerauskohteeseen. Olen asentanut kolmenlaisia petejä, ja nämä olivat selvästi helpoimmat”, Kimmo Kaskinen kertoo.
Vesimittarin avulla mitattiin tarkasti jokaiseen parsikohtaan 42 litraa vettä. Jos vettä on liikaa, lehmä ei saa tukevaa tunnetta sorkkansa alle eikä uskalla laskeutua makuulle.
Kaskilan navetassa vesipedit asennettiin rivi kerrallaan. Etukäteen oletettiin, että lehmät niitä vieroksuvat, mutta ei mennyt viittä minuuttia, kun jo ensimmäiset makasivat pedillä.
Vesipeti on vain edestä kiinni. Veden päällä kelluessa utareen verenkierto toimii hyvin. Kovalla alustalla muhkuroita utareisiin syntyy paljon helpommin.
Vesipedit on helppo pitää puhtaana. Maito valuu niistä pois. Se tuntuu utareterveydessä.
”Solumäärä on meillä puolittunut 200 000:sta 100 00:een, vaikka lypsyrobotti on vanha eläkeläinen, eikä siinä ole höyrypesua eikä muita herkkuja.”
Stina Kurki ja Kimmo Kaskinen kehittävät maidontuotantoa lehmien hyvinvoinnin kautta. Tavoitteet ovat korkealla.
Sopii saneerauskohteeseen
Kuiviketurpeen kulutus on vähentynyt noin 30 prosenttia, vaikkei sen käytössä tietoisesti säästellä. Näissä parsissa sitä ei vain kulu niin paljoa.
”Jos tekisin uuden navetan, voisin miettiä syväpartta. Vanhaan se ei ollut vaihtoehto, olisi pitänyt piikata niin paljon. Siksi valittiin pedeistä paras vaihtoehto saneerauskohteeseen”, Kurki sanoo.
Tavoite on, että pedit kestävät 15 vuotta. Parressa on kaareva niskaputki, joka ohjaa lehmän makaamaan suorassa ja pysymään pedillä. Vesipedin saa rikki ehkä talikolla tai rälläkällä, mutta se on paikattavissa.
Lämpimässä navetassa petiin riittää pelkkä vesi. Kylmässä hallissa sinne laitetaan myös glykolia.
Umpilehmien kuntoluokka pidetään kurissa. Optimi olisi 3,25.
Eläinterveyttä peruskorjauksella
Peruskorjauksen tavoitteet olivat selkeät: parantaa eläinten terveyttä ja kestävyyttä, ja lisätä tuotosta. Samalla paranee hoitajien henkinen ja fyysinen hyvinvointi.
Peruskorjauksen kokonaiskustannus 130 000 euroa. Siitä navetan saneeraukseen meni 94 000 euroa, ja jaloittelutarhaan 36 000 euroa. Lisäksi lämpökeskukseen 25 000 ja aurinkovoimalaan 42 000 euroa.
”Meidän navetan ikäisiä pihattoja on paljon. Nyt niissä on paljon korjattavaa”, Kimmo Kaskinen sanoo.
Lisää poikimakertoja
Maitotuotos on tilalla noussut tasaisesti. Nyt ollaan noin 11 500 kilon keskituotoksessa.
”Se ei ole vielä hyvä. Tavoite on tosi kova”, Stina Kurki sanoo.
Navetan olojen kohentaminen näkyy selvästi. Samalla lehmäainesta karsittiin rajulla kädellä. Poistoprosentti on ollut noin 40.
Eniten on poistettu huonon tuotoksen ja hitaan lypsyn takia. Tilalta on juuri lähdössä eloon kaksi ensikkoa, jotka tuottavat yli kymppitonnin, mutta hitaina syövät robotin kapasiteettia. Lehmiä on yhteensä 70, lypsyssä 64.
Lehmien keskipoikimakerrat ovat nyt 2,2, joten karja on nuorta. Tavoitteena on saada luku lähelle kolmea. Kun useampi lehmä on kolmannella tai neljännellä tuotoskaudella, keskituotos tulee kasvamaan.
Toinen tuotosta kasvattava asia tulee olemaan uusi lypsyrobotti. Kun siihen saadaan nykyaikaisia herkkuja muun muassa solunseuranta ja höyrydesinfiointi, tuotos varmasti paranee.
”Paras ensikko on meillä tuottanut 16 874 kiloa vuodessa. Paras toinen vuosi on ollut 19 391 kiloa. Jos yksittäinen lehmä pääsee siihen, se kertoo, että olot ovat kunnossa. Mikseivät muutkin, miksei se voisi olla keskituotos”, Stina Kurki sanoo.
Kansanedustaja Hanna Kososen nimikkovasikka Norlanti on kasvanut jo isoksi rouvaksi. Se viihtyy hiekkapohjaisessa jaloittelutarhassa.
Käytössä kovat maitosonnit
Kun navetta on kondiksessa, tilalla keskitytään eläinaineksen kehittämiseen. Ostoeläimiä halutaan mahdollisimman vähän. Vain parilta tilalta on ostettu lehmävasikoita.
Jalostuksessa mennään maitomäärä edellä.
”Genetiikalla on suuri vaikutus tuotoskehityksessä. 30 prosenttia maitomäärästä tulee genetiikasta, ja loppu ympäristöstä ja olosuhteista. Käytämme pelkästään Alta Finlandin, HH Embryon myymää spermaa. Käytän ahnaasti maailman kovimpia maitosonneja, joilla täytyy olla lypsynopeutta ja kestävyyttä. Liian suurta kokoa en halua. Myös kuiva-aineeseen olen ruvennut kiinnittämään huomiota, maitoa unohtamatta.”
Hän pohtii, kumpi on parempi: 900 000 litraa maitoa per robotti vai yli 13 000 kilon keskituotos.
”Mietimme, tuleeko meille joskus toinen robotti. Lehmämäärän tuplaaminen toisella robotilla tuplaa kaiken muunkin: poikimiset, siemennykset, peltotyöt.”
Kioskeissa pysytään
Jos ei mitään uskalla kokeilla, ei voi voittaa. Sillä periaatteella lähdettiin syksyllä parantamaan maidon pitoisuuksia. Kokeilu epäonnistui.
”Elo-syyskuussa poikineilta oli tulossa 15 000 tuotos, mutta rehun vaihto johti siihen, että tuotos niiasi pahasti. Ne eivät vain heru kuin 12 000. Päivämaito putosi 10 kilolla.”
Nyt päivämaito on nousemassa rehunvaihtoa edeltäviin määriin.
Stina Kurki korostaa ruokinnan roolia. Navetassa on erillisruokinta. Seuraavassa saneerausvaiheessa, kun parannetaan ruokintalaitteita, kioskeista ei ehkä luovuta.
”Kioskit takaportteineen maksavat ehkä 15 000 euroa, mutta kun sen suhteuttaa 10 vuoteen ja lehmä- ja maitomääriin, se ei ole kallis. Paljonko piilevä ketoosi syö tulosta? Meillä ei neljään vuoteen ole ollut ruokintahäiriöitä, siksi mitään riskiä ei haluttaisi ottaa siinä suhteessa.”
Vaikka ollaan robottilypsyssä, eläinaines ei ole täysin tasaista. Supernopeat lypsäjät eivät ehdi robotilla syödä riittävästi.
Mietinnässä on myös apevaunu. Sillä jaettaisiin kahta eri sadon säilörehua sekä tarvittaessa kuitupitoista rehua ja mahdollisesti maissia. Muut komponentit tulisivat kioskilta. Ruokinta pysyisi tasaisena.
Tilalla ollaan tyytyväisiä kaksi vuotta sitten asennettuun Pellon Manure Masteriin.
Lihomista ei suvaita
Monella tilalla ongelmana on tuhdit hiehot ja umpilehmät. Kuntoluokan suhteen Kaskilassa pyritään olemaan tiukkoina: umpilehmillä tavoitellaan 3,25 kuntoluokkaa. Siinä on onnistuttu.
Poikimaväli oli parhaimmillaan jo 376 päivää, nyt olla 392 päivässä. Hiehot poikivat jossain vaiheessa jo 22 kuukauden iässä. Sitä on tarkoituksella vähän myöhästetty, nyt hiehojen poikimaikä on 23,7 kuukautta. Varhaisella poikimisella tavoitellaan isoa elinikäistuotosta.
Ensikot siemennetään pääsääntöisesti 50 päivän kuluessa poikimisesta.
”Teen tiineystarkastuksen lehmille kolme kertaa. Ensimmäinen kerta on viimeistään 30 päivää siemennyksestä, toinen 60–80 päivää ja kolmas kerta umpeen laitettaessa. Hiehoille teen tarkastuksen 1–2 kertaa”, Kurki kertoo.
Uusi nuorkarjahalli
Saneerauksen kolmas vaihe on uusi umpilehmien ja hiehojen halli. Se on tarkoitus rakentaa mahdollisesti parin vuoden kuluttua. Navetassa on nyt 84 paikkaa. Kun umpilehmäosasto saadaan pois, löysää tilaa tulee enemmän. Ruokintapöytään tulee lisää tilaa. Lypsyssä olisi enimmillään 65–70 lehmää.
Uuteen halliin umpilehmille halutaan viisi senttiä nykyistä 120 senttiä leveämmät parret.
Nuorkarjanavetta halutaan rakentaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Sinne ei ole suunnitelmissa kalliita yksityiskohtia. Parsivaihtoehdot ovat kuitenkin hiekka tai vesipeti.
”Ajatus on esimerkiksi kaksirivinen pulpettikattoinen niin, että reunassa on ruokintapöytä. Rakennusta voisi levittää, jolloin siitä saadaan nelirivinen”, Kurki kertoo.
Jatkossa umpilehmät ja tiineet hiehot laiduntavat. Nyt umpparit ajetaan joka päivä pöytään syömään kivennäistä, rypsiä ja jauhoa. Jotta sama hyvä käytäntö voi jatkua laitumella, laitumelle on tehty lukkoparsi ja pöytä, joka ensi kesänä toimii laitumella sekä hiehoilla että umpilehmillä.
”Ape, joo, mutta se voi lajittua, tai kaikki eivät syö. Lukkoparressa voi pedantisti vahtia, että kaikki syövät. Aikaa se vie ehkä viisi minuuttia”.
Joka lehmä saa kalkin ennen poikimista. Jokaisella poikivalla on kalsiumista vajetta, joten sen antaminen hyödyntää kaikkia lehmiä.
Kaikki ternimaito testataan. Navetan pakastimesta löytyy aina sopivaa ternimaitoa. Vasikalle turvataan hyvä alku.
Vasikoiden lempipaikka on takaseinän lämminvesiputkien vieressä.
Oppia muilta
Stina Kurki käy myös opettamassa tilasiemennyskursseilla. HH Embryo Oy:n palveluksessa hän on saanut nähdä monenlaisia tiloja ympäri maata.
”Koulutus ja verkottuminen on loisto juttu. Jokaiselta tilalta voi oppia jotakin. Minusta maidontuotannossa ei kilpailla muiden vaan itsensä kanssa. Voi haastaa itsensä, ei tarvitse olla muille kateellinen.”
Tiloilla on erilaiset lähtökohdat. Navetan toiminnallisuus vaihtelee paljon. Joku tuottaa työtuntia kohden 700 maitolitraa, toinen 200.
”Peruskorjauksemme yksi lähtökohta on parantaa tilallamme työn tehokkuutta ja mielekkyyttä.”
