Huolimatta kasvukauden pitenemisestä nurmi peittoaa varmuudellaan uudet viljelykasvit nautojen rehuina. Nurmea on myös kiittäminen monesta ympäristöteosta.
Perinteinen nurmi on yhä varmin sadontuottaja suomalaisilla karjatiloilla. Maailmalla yleiset sinimailanen ja maissi onnistuvat hyvänä kesänä hyvillä peltolohkoilla eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan korkeudella molempien menestyminen alkaa hyytyä, maissilla kesän matalaan lämpösummaan ja sinimailasella talveen.
Molempia kannattaa kuitenkin kokeilla pienillä aloilla hyvillä lohkoilla. Pitkinä lämpiminä kesinä satoa tulee.
”Onnistuessaan maissisato on nurmen satoa parempi, eikä se hyvissä olosuhteissa kateviljeltynäkään tule nurmea kalliimmaksi. Kateviljely ja lajikekehitys pienentävät sääriskiä, mutta katemuovissa on omat ongelmansa”, totesi Luken tutkija Auvo Sairanen Iisalmessa järjestetyssä Nurmet rahaksi ja EuroMaito -hankkeiden loppuseminaarissa.
Ruokinnallisesti suomalaisen maissin edut vaativat vielä lisätutkimusta. Maissisäilörehu on tutkimuksissa lisännyt hieman syöntiä ja maitotuotosta, mutta vaikutus riippuu tarjottavan nurmisäilörehun laadusta. Hyvän nurmirehun lisänä vaikutukset jäävät pienemmiksi. Tilakokemusten perusteella maissi näyttää ylläpitävän liikkuvuutta robotilla.
Maissia ei Sairasen mukaan voi luokitella yksiselitteisesti hyväksi tai huonoksi rehuksi, sillä sen viljelyn edut ovat tilakohtaisia riippuen tilan muusta rehuntuotantostrategiasta. Myöhäinen korjuu ja urakoitsijan käyttö kylvössä ja korjuussa tasaavat kesän työhuippuja. Loppukesään painottuvan kasvun vuoksi maissi on periaatteessa hyvä lietetypen hyväksikäyttäjä.
Sinimailanen lisää syöntiä ja maitotuotosta ja onnistuessaan se on hyvää rehua, jonka myötä valkuaistäydennystä ruokinnassa voi vähentää. Iso mutta on sen talvehtiminen, joka uusista lajikkeista huolimatta on vielä Suomessa hyvin epävarmaa. Luken kokeessa toisen vuoden sato jäi heikoksi.
Sairanen pitää lisää valkuaista karkearehuun hakevan tilalle apilaa sinimailasta varmempana valintana. Kokeilun arvoinen kasvi sinimailanen suomalaisillekin tiloille silti on.
Kolme satoa tiheistä nurmista
Nurmien osalta pyritään pohjoisinta Suomea lukuunottamatta jo suurimmalla osalla tiloista kolmeen satoon. Näin voidaan hyödyntää koko kesän lämpösumma ja nurmen kasvu.
Kokemukset tiloilta kolmannen sadon korjuusta ja ruokintavaikutuksista kuitenkin vaihtelevat. Maaningalla tehdyt Luken tutkimukset todistavat tilojen kokemukset oikeiksi. Syönti ja maidontuotantovaikutukset vaihtelevat, eikä selitys välttämättä löydy rehuanalyysistä.
”Syysniitto voi olla hyvää rehua tai olla olematta. Märkä syksy ja pitkä kasvatusaika lisäävät laaturiskiä ja tuotantovaikutus voi olla huonompi kuin rehuanalyysi antaa olettaa”, Sairanen huomautti.
Kolmannessa sadossa voi hänen mukaansa olla jokin rehuanalyysissä näkymätön maittavuustekijä, joka vähentää syöntiä. Seosrehutiloilla eri satojen rehuja sekoittamalla voi laimentaa kolmannen sadon vaikutusta.
Nurmen satotason ylläpitäminen täydennyskylvöillä on jokseenkin yleistä, mutta epäonnistuminen on varsin tavallista.
”Vakiintuneen heinän voimakas kilpailu ja kompensatorinen kasvu heikentävät siemenversojen kilpailuasemaa. Parhaiten täydennyskylvö onnistuu hyvin aukkoisessa nurmessa”, kertoi tutkija Arja Mustonen Lukesta.
Aukkoinen kasvusto kannattaa hänen mukaansa epäonnistumisriskistä huolimatta täydennyskylvää ja hyvin harva kasvusto uudistaa, sillä rikat täyttävät nurmelta jääneet aukot. Rikkatorjunta voi ilman täydennyskylvöäkin parantaa nurmen kilpailuasemaa ja kasvua.
Nurmien sadontuottoon Mustonen suosittelee panostamaan siemenseoksia monipuolistamalla, se tuo mahdollisuuksia nurmien viljelyyn ja parantaa sadontuottoa erilaisissa olosuhteissa. Luken Maaningan kokeessa monipuolinen nurmi-palkokasviseos tuotti yksipuolista seosta paremman sadon. Korkeimmat kokonaissadot mitattiin kolmen korjuun heinäseoksista.
Monipuolinen seos tosin vaikeuttaa sadon laadun hallintaa, lajisuhteet korjatussa sadossa eivät välttämättä ole samat kuin kylvetyssä seoksessa. Varsinkin nadat kasvattavat osuuttaan jälkisadoissa timotein kustannuksella, mikä voi johtua natojen paremmasta kuivuuden kestävyydestä.
Heinät hyötyvät sateisesta perustamisvuodesta, etenkin englannin raiheinä. Sen osuuden kasvu tosin lisää seoksen talvehtimisriskiä.
Nurmesta ilmastohyvis
Ilmastokeskustelussa nurmella on pitkä lista etuja puolellaan. Syväjuuriset nurmet ylläpitävät maan hiilivaroja, estävät eroosiota, parantavat maan rakennetta ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta sekä maiseman esteettisyyttä. Nurmi on tehokas ravinteiden käyttäjä, nurmipalkokasvit sitovat typpeä ja nurmi pienentää peltomaan typpioksidi-päästöjä. Kasvinsuojeluaineita nurmilla käytetään suhteellisen vähän.
Nurmeen perustuva nautakarjatalous onkin varsin eri asia kuin nauta yksin. Hiilijalanjälkeä pienentää hyvä pellon peruskunto ja siinä kasvava täystiheä, pitkäikäinen, palkokasveja sisältävä, tuottoisa nurmi. Naudan hiilisorkanjälki jää pienemmäksi hyvällä eläinaineksella, optimaalisella ruokinnalla ja oikeaan aikaan korjatulla rehulla.
Karjatalouteen kohdistuva ympäristökritiikki onkin tutkija Perttu Virkajärven mukaan kohtuutonta suhteessa sen merkitykseen. Hyviä vaikutuksia ei juuri huomioida eikä myöskään sitä, että suomalaisella tuotannolla on monia etuja globaaliin tuotantoon verrattuna. Suomessa myös löytyy järkeviä keinoja kehittää tuotantoa yhä parempaan suuntaan.
Uusia keinoja voisivat Virkajärven mukaan olla karjanlannan käsittelyteknologian tuomat mahdollisuudet, pötsin metaanipäästöjen hillintä ja ehkä jopa metaanin talteenotto navetasta.
Ravinteiden hyväksikäytön tehostamisessa on maatiloilla sekä taloudelliselta että ympäristön kannalta mahdollisuuksia, vaikka tulokset ovat nytkin kohtuulliset. Typen, fosforin ja kaliumin lannoituksen tarkentamisella voi karsia kustannuksia ja pienentää ympäristövaikutuksia satotasojen kärsimättä.
Ravinnekiertojen ja panos-tuotossuhteiden määrittäminen ja ymmärtäminen voi tutkija Sari Kajavan mukaan avata, millä tuotannon osa-alueella tehostaminen on mahdollista.
Kaliumlannoitustutkimuksesta kertoneen tutkija Maarit Hyrkkään mukaan kaliumlannoitus ei kaikissa tapauksissa tuo sadonlisää. Nurmi käyttää hyväkseen myös reservikaliumia, joka ei selviä tavallisesta viljavuustutkimuksesta. Sen sekä rehujen kivennäisanalyysien perusteella voi selvittää omien peltojensa todellisen kaliumtarpeen, mikä oletettavasti vaihtelee jo lohkon maalajista riippuen. Kaikkia peltoja ei välttämättä kannata lannoittaa samalla tavalla.
