Kouvolalainen luomuviljelijä ja emolehmätuottaja Tommi Hasu ei pelkää virheitä eikä haasteita. Kun tavoitteena on jättää seuraaville sukupolville entistä hyväkuntoisempi maa, on oltava sekä ahkera ja rohkea että avoin uusille ideoille. Omaa modernin emännän rooliaan hakeva Elina Laaksonen antaa puolisolle täyden tukensa.
”Nuori yrittäjä Tommi Hasu, 31, pitää suomalaisen maatalouden suurimpina uhkina yhä puhumattomuutta. Hän yrittää omalta osaltaan muuttaa perinnettä olemalla avoin niin viljelijän työssään kuin ylipäätään elämässä; sekä jakamalla omaa kokemustaan ja ajatuksiaan kollegojen kanssa että ottamalla vastaan kokeneempien viljelijöiden oppeja ja vinkkejä.
Hasu tahtoo olla avoin myös erilaisille hankkeille, jotka auttavat sekä parantamaan satoa että kehittämään kestävää viljelyä.
Avoimuutta hän toivoo myös etujärjestöltään MTK:lta.
”Meillä on maataloudessa maailman paras tuote, jonka synnyn voi jäljittää aina alkujuurille asti – eikä siitä tiedetä edes omassa maassa!”
Kouvolan Oravalassa ”AIV:n tuoksussa ja karsinassa kasvanut” – kuten Hasu itseään luonnehtii – edustaa uutta viljelijäsukupolvea, joka paitsi puhuu ja pussaa, myös hakee uudenlaisia keinoja tuottaa maailman parasta tuotetta.
Rinnalleen hän sai nelisen vuotta sitten naapurikunta Iitissä syntyneen Elina Laaksosen, 29 jolla ei ole maatilataustaa, mutta elintarviketieteiden maisterina vankka alan ymmärrys.
Luomun edelläkävijä
Tommi Hasu sai 90-luvulla seurata vierestä yhtä maatalouden suurista murroksista, joita Suomessa on totisesti piisannut. 1500-luvulta saman suvun hallussa olleelta Hasun tilalta lähti lypsykarja vuonna 1995, ja viljelysuunta vaihtui luomuksi. Tuolloin päätös oli vielä harvinainen.
”Voit vain kuvitella, miten meitä silloin katsottiin!”, Hasun nuori-isäntä hymähtää.
Nykyään Kaakkois-Suomi tunnetaan luomuviljelyn edelläkävijänä.
Poikakin jatkoi luomuna isänsä Tuomo Hasun jalan jäljissä, mutta elätteli sisimmässään uutta haastetta. Sen syntyhetken hän muistaa elävästi.
”Vuonna 2011 pellolla kylväessä suunnitelma alkoi hahmottua: tilalle tulisi karjaa, pihattonavetan paikka olisi tuossa. Seitsemän vuotta meni, ennen kuin toiveeni toteutui.”
Siinä välissä Hasu valmistui Mustialasta agrologiksi, ja tutki vuonna 2014 valmistuneessa lopputyössään, miten viljatila siirtyy karjatilaksi. Aiheeseen hän perehtyi myös opintomatkoillaan Ruotsissa ja Kanadassa.
”Lapsuudessani 90-luvulla maailma oli kovin erilainen. 20 lehmää oli jo iso tila.”
Poika sai pienestä pitäen olla isän mukana iltalypsyllä. Äiti kävi töissä tilan ulkopuolella.
Kestävää ja kannattavaa
Tommia ja kaksi vuotta vanhempaa siskoa ei painostettu tilan jatkajiksi, toisin kuin vuonna 1958 syntyneen Tuomo-isän lapsuudessa. ”Silloin oletettiin, että joku pojista ilman muuta jatkaa tilanpitoa.”
”En kai koskaan virallisesti päättänyt ryhtyä viljelijäksi, asiat vain loksahtelivat kohdilleen. Ensimmäiset omat peltoni ostin vuonna 2008 armeijassa ollessani.”
Neljä vuotta myöhemmin isä ja poika Hasu perustivat maatalousyhtymän. 2014 poika siirtyi tilalle isännäksi, ja sukupolvenvaihdoskaupat tehtiin 2017. Samana vuonna tilalle tulivat ensimmäiset lehmät.
2017 muistetaan Suomessa yhtenä surkeimmista viljelyvuosista loputtomine sateineen.
”Tuntui, että koko ajan mennään vastavirtaan”, muistelee Elina Laaksonen, joka muutti sinä vuonna Hasun tilalle. ”Se oli todella kuormittavaa.”
Tähän Tommi toteaa pyrkivänsä tiukimmillakin hetkillä muistamaan kokonaisuuden, joka omalla tilalla syntyy muun muassa 390 viljelyhehtaarista, joista 250 on vuokramaata. 1/3 maista on nurmella.
Pellot takaavat karjatilalle täyden omavaraisuuden niin rehussa kuin kuivikkeissa. Osa maiden lannoituksestakin hoituu karjanlannalla.
Luomutilan nurmilla kasvaa aina apilaa, joka rehevöi kelissä kuin kelissä. Niitettäessä luottokasvi jätetään aina korkeaksi hiilensitojaksi.
Muilla peltoaloilla viljellään puhdaskauraa ja hernettä. Kotitilan pihapiirissä kasvaa mallasohraa, josta syntyy muun muassa gluteenitonta lager-olutta.
”Sopimusviljelijöinä panostamme viljanviljelyyn, tavoitteenamme suuret sadot sekä kannattava ja kestävä tuotanto. Tätä kokonaisuutta tukee karjatalous.”
Tukena laaja verkosto
72 emolehmää on jaettu kolmeen laumaan, joissa kussakin oma sonni hoitaa astutustehtävän luonnonmukaisesti. Keinosiemennystä ei Hasun tilalla tarvita.
Herefordeista ja anguksista koostuva karja viettää noin puolet vuodesta laitumilla, joista kaksi on Kymijoen tuntumassa.
Laajentuminen luomuviljatilasta luomukarjatilaan on vielä vaiheessa. Lähes taukoamatonta työtä ja opettelua vaaditaan, mutta hellittämistäkin on huomattu harjoitella.
90-luvulla Oravalassa oli 25 maatilaa. Tänään jäljellä on viisi aktiivista. Hasun tilalla on kylän nuorimmat viljelijät.
”Olemme vasta alussa, mutta into on kova, samoin halu panostaa hyvään maahan ja karjaan.”
Kun eteen tulee ongelma, Tommi tarttuu puhelimeen, ja aina joku hänen laajasta verkostostaan vastaa ja osaa auttaa. Sekä pelto- että karjakysymyksille löytyy omat asiantuntijansa.
Nuori-isäntä luottaa kokeneempiin viljelijöihin, joilta löytyy paljon tietoa muun muassa maan laadusta, vanhoista lohkoista sekä säistä, jotka Kymenlaaksossa ovat aivan omanlaisensa.
”Salpausselkä ja Kymijoki vaikuttavat siihen, että niin sateet kuin kuivuuskin jäävät pyörimään päälle pitkiksi ajoiksi.”
Karjakysymyksissä luottotaho on Atria, jonka emolehmäryhmään Hasun tila kuuluu. Eläimet menevät Oravalasta välitystiloille.
”Olemme tyytyväisiä Atrian ihmisläheiseen toimintaan.”
Monialayrittäjyyttä yhdessä
Elina Laaksonen seuraa iloiten puolisonsa palavaa intoa. ”On hienoa, kun ihminen on löytänyt paikkansa ja tekee työtä sydämellään.”
Laaksonen hakee vielä omaa paikkaansa modernina emäntänä, joka käy töissä tilan ulkopuolella, toteuttaa omia intohimojaan ja kehittää uutta yritystoimintaa tilan sisällä. Ja on tärkeä osa jo toimivaa yritystä.
”Nykymaatalous on mitä suurimmassa määrin yrittäjyyttä, joka vaatii lukuisten eri alojen hallintaa, koneiden kunnostuksesta metsätietouteen”, Laaksonen painottaa.
Nyt perheen keskipiste on keväällä 2018 syntynyt Helmi, joka saa paitsi nähdä vanhempiensa työmaan, myös temmeltää omilla mailla puhtaassa ilmassa ja luontevassa yhteydessä luontoon.
Oman lapsen myötä oman maan ja maaseudun tulevaisuus kiinnostaa entistä enemmän. Hasun tila onkin mukana monissa hankkeissa, joissa kannetaan vastuuta ympäristöstä ja oman toiminnan hiilijalanjäljestä.
Hasun tila testaaBaltic Sea Action Groupin, Ilmatieteen laitoksen ja Sitran Carbon Action -hankkeessa 100 suomalaistilan joukossa pelloillaan toimenpiteitä, joilla edistää hiilen varastoimista ja maan kasvukuntoa.
Yhteistyö Soil Foodin ja Biolanin kanssa tähtää sekin entistä kestävämpään viljelyyn.
Elämänmittainen matka
Tommi Hasu on tehnyt yön töitä uuden paalaimen kanssa. Kone vaatii vielä opettelua.
”Luomisen tuska kuuluu toimenkuvaan. Onneksi työstä saa euforiansa, onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemuksineen. Negatiivisuudelle ei pidä antaa valtaa.”
Kaiken kiireen keskellä on hyvä muistaa armollisuus itseä ja muita kohtaan. Kun on tunnistanut omat vahvuutensa, voi keskittyä niihin, ja pyytää muilla alueilla apua osaavammilta.
”Käytämme paljon tukipalveluja, muun muassa kirjanpidossa.”
Virheistäkin voi aina ottaa opiksi. ”Pankissa muistutettiin, että yrittäjyydessä kolme ensimmäistä vuotta ratkaisevat. Meidän kotieläin-osakeyhtiömme on vasta parivuotias, kasvinviljely- ja metsätaloustilakin äskettäin uudistettu.”
Hasu kiittää Kouvolan seudun hyviä maaseutuviranomaisia, joilta saa niin tietoa kuin kannustavaa tukeakin.
Nuori viljelijäpari tietää, että edessä on elämänmittainen matka, jolla varmaa ovat vain epävarmuus ja jatkuva muutos, mutta tarjolla on myös mittaamattomia mahdollisuuksia, niin paljon kuin omat asenteet antavat myöten.
Yksi ajatus on jo kirkastunut yli muiden:
”Pyrimme jättämään tämän maan, nämä pellot seuraaville polville paremmassa kunnossa kuin ne itse saimme.”
