Vain kaksi ja puoli kuukautta ja Markkuloiden tilalla oli remontoitu vanha parsinavetta yhden robotin pihatoksi.
Saarijärveläiset Minna ja Esa Markkula pohtivat myös uusinvestointia. Yli miljoonan kustannusarvio ei houkutellut. Ratkaisu, jossa vanha parsinavetta korjattiin pihatoksi, ja lypsyrobotti sovitettiin kylkeen asennusvalmiissa kontissa, pudotti kustannuksia huomattavasti.
Aikataulu oli ripeä.
”Kesäkuussa 2017 ei oltu vielä ihan varmoja. Tukihaut umpeutuivat elokuussa, ja meille tuli kiire laittaa paperit sisään. Rakentaminen alkoi lokakuun 23. päivä, ja robotti tuotiin tammikuu 14. päivä. Pääsiäiseen 2018 mennessä saatiin koko navetta käyttöön. Meinasin tippua vauhdista”, Minna kertoo.
Vana Valmisnavetan valmistama teräsrunkoinen paloeristetty kontti, tuotiin tilalle erikoiskuljetuksena. Kontin sisällä on DeLavalin VMS-lypsyrobotti, höyrydesifiointi, näytteenottolaite, 5 000 litran maitotankki, toimisto ja vessa, Rakennuksella on nimikin, Robokoppi.
”Jumalattoman iso nosturi poimi kontin lavetilta ja nosti sen paikoilleen”, Minna näyttää videota kännykästään.
Vanhasta laakasiilosta uudistetun pihatto-osuuden eteen tehtiin konttia varten murskepatja ja sen alle viemäröinti. Sähkö- ja lvi-töineen käyttövalmiiksi asennetun kontin ulkomitat ovat 4×14 metriä. Ulkoa punaiseksi ja sisältä valkoiseksi maalattu sandwich-rakenteinen peltikontti istuu parsinavetasta ja laakasiilosta uudistetun pihaton seinään kuin se olisi aina ollut siinä.
”Söpö. Sillä sanalla minä sitä ensimmäisen kerran ajattelin”, Minna naurahtaa.
Väljyyttä ja valoisuutta
Esa kääntyi Vana Valmisnavetan puoleen DeLavalin myyntimiehen vinkistä.
”Olivat tehtaalla jo kehittämässä tämmöistä. Itsekin olin monta kertaa miettinyt, miksi ei ole olemassa valmista lypsyrobottikonttia, joka vain tuodaan pihaan ja laitetaan töpselit seinään.”
Parsinavetan ja siihen liittyvien katettujen laakasiilojen remontissa rakennettiin paljon uusiksi: parret, ruokintapöydät, ruokintakioskit, lietekuilut sekä portit lypsyrobotille kulkua varten. Lisää katettua tilaa saatiin noin 250 neliötä.
”Saimme hyvin väljyyttä poistumisalueelle. Se on tärkeää, sillä joku johtajalehmä tai muu koulukiusaaja voi olla siellä pomottamassa. Varsinkin, kun umpiosastolta vaihdetaan takaisin, alueella voi tulla kahakoita”, Esa kertoo.
Ensimmäiset lehmät lykättiin takapuolesta työntämällä robotille. Pari päivää sitä kesti, mutta lehmät olivat nopeita oppimaan.
Pihaton kustannusarvioksi konttiratkaisulla laskettiin 550 000 euroa, mutta lopullinen hintalappu ylitti 700 000 euroa. Kustannuksia nosti muun muassa vanhan navettaosan uuden katon rakentaminen. Se ei ollut suunnitelmissa, mutta Esan mukaan ruokahalu kasvoi syödessä.
”Harjamallinen alakatto ja kennoikkunat ovat osoittautuneet toimiviksi. Ratkaisu tuo avaruutta ja ilma kiertää hyvin.”
Ihan täydellistä ei saatu aikaan. Esimerkiksi umpipuolella ruokintapaikkoja jouduttiin tilan vuoksi jakamaan kahteen paikkaan. Rinnemaaston vuoksi kynnys lypsykontista pihaton puolelle jäi korkeanpuoleiseksi.
”Vanhaan rakennettaessa joutuu aina tekemään kompromisseja”, Esa tuumaa.
Pihatto täyttyy pikkuhiljaa
Halkolahden tilan vanhassa parsinavetassa oli 40 lypsypaikkaa. Uudessa pihatossa on makuuparsia 67, mutta lehmiä ei vielä ole täysmäärää. Karjassa on ayrshire- ja holsteinrotuja sekä emännän söpöyspointtina yksi jersey.
Pihattoon siirtymisessä oli alkuun hankaluuksiakin. Sorkat lähtivät kulumaan uudenkarhealla betonilattialla nopeasti. Kun jalkaongelmia tuli, Esa mietti, että tästäkö sitä nyt maksettiin. Kumimattojen laittaminen ruokintapöytien ja robotin jonotustilalle korjasi tilanteen.
”Kuitenkin ensimmäinen vuosi meni pitkälle ilman ainuttakaan antibioottia”, Minna toteaa.
Navetan päätyyn tehtiin jaloittelutarha, mistä lehmät voivat sulan aikaan jatkaa jaloittelemaan Horonalanen-järven rantapellolle. Perusruokinta on navetassa, laidun on Esan mukaan enemmän terapiaa.
”Kesävieraita lehmien uudet touhut ovat ihmetyttäneet. Että miksi lehmät viihtyvät sisällä, vaikka ne uloskin pääsisivät”, Esa kertoo.
Minna ja Esa ovat kummatkin 54-vuotiaita. Vanhalla navetalla olisi ehkä päästy eläkkeelle asti, mutta tilasta halutaan aikanaan luopua elinkelpoisena. Uudistuksella haluttiin keventää myös omaa jaksamista.
”Oispa ollut tämä, kun lapset olivat pieniä”, Minna tuumaa.
