Lähteenmäen tilan lehmistä jo valtaosa on maitoroturisteytyksiä. Kolmiroturisteytyksellä on saatu parannettua karjan elinvoimaisuutta, terveyttä ja kestävyyttä.
Lypsylehmien kolmiroturisteytystä suositaan muun muassa Englannissa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa.
Suomessa kolmiristeytysmenetelmän hyödyntäminen on varsin uutta. Useista kokeilijoista huolimatta menetelmää pidempiaikaisesti hyödyntäviä tiloja on harvassa. Maatalousyhtymä Lähteenmäki Ruskolla on yksi pisimpään ja laajamittaisimmin risteytystoimintaa harjoittaneista maitotiloista Suomessa.
Neljän osakkaan yhtymässä Antti Lähteenmäki vastaa jalostussuunnittelusta.
”Risteyttämällä haetaan elinvoimaisuutta ja kestävyyttä heteroosin eli geneettisen sisäsiittoisuuden vähenemisen kautta”, Antti kertoo.
Jalostus on pitkäjänteistä puuhaa, ja ensimmäiset kolmiroturisteytykset ovat nyt toisella kaudella.
Tulokset puhuvat jo nyt puolestaan, sillä muun muassa eläinlääkärikäynnit ja poistot ovat vähentyneet.
Maitoroturisteytyksiin päädyttiin puoliksi sattumalta. Kun vuonna 2012 siirryttiin 32 lehmän parsinavetasta 150 eläimen pihattoon, ostettiin satakunta hiehoa. Niiden joukossa oli monenkokoisia ja -näköisiä eläimiä länsisuomenkarjasta hols- teiniin. Samoihin aikoihin ilmestyi myös markkinointiesitteitä kolmiroturisteytyksestä.
”Jokaisella rodulla on hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi ayrshirellä on sitkeyttä, mutta niiden utarerakenne ei sovellu yhtä hyvin robotille ja ne antavat maitonsa hitaammin kuin hols- teinit. Minua kiehtoi ajatus helppohoitoisista, kestävistä ja riittävästi lypsävistä lehmistä”, Antti taustoittaa.
Yksi asia johti toiseen ja hän kiinnostui ProCROSS-risteytyksestä, jossa käytetään ayrshiren ja holsteinin lisäksi ranskalaista montbeliarde-maitorotua. ProCROSS-ohjelma on Viking Geneticsin ja ranskalaisen montbeliarde-rodun jalostukseen erikoistuneen Coopexin yhteisprojekti.
Antti innostui tästä ja halusi perehtyä asiaan tarkemmin, ja vieraili pitkään kolmiroturisteytystä käyttäneellä, 170 lehmän maitotilalla Hollannissa.
”Siellä vaikutuin monesta asiasta, mutta ennen kaikkea siitä, että lehmien vuotuinen poistoprosentti oli vain viisi.”
Risteytyseläimillä esiintyy puhdasrotuisia vähemmän jalkavaivoja ja ruuansulatussairauksia.
Puhdasrotuisilla alkuun
ProCROSS-ohjelma on kolmipolkuinen. Jos aloitetaan holsteinkarjasta, ensiksi puhdasrotuinen hols- tein siemennetään puhdasrotuisella ayrshiresonnilla, jolloin jälkeläisessä on kumpaakin rotua 50 prosenttia. Kun kahden rodun eläin varttuu hiehoksi, se siemennetään montbeliarde-sonnilla. Tällöin jälkeläinen on 50 montbeliarde, ayrshiren ja holsteinin osuus on 25 prosenttia. Seuraavaksi käytetään taas holsteinia, jolloin sen osuus nousee 62,5 prosenttiin, montbeliardea on 25 prosenttia ja ayrshireä 12,5 prosenttia.
”Kierto jatkuu niin, että lehmä siemennetään aina sillä isärodulla, jota emässä on vähiten”, Antti selittää.
Kolmiroturisteytys vaatii perehtymistä ja mielenkiintoa, sillä suunnittelu ja valinta pitää tehdä pitkälti omalla silmällä ja tuntumalla. Varsinkaan emävalintaan ei ole tarjolla samanlaisia työkaluja kuin puhdasrotujalostuksessa. Karjatasolla voi vertailla eri rotujen ominaisuuksia, mutta risteytysjalostukseen ei ole toistaiseksi saatavissa omille lehmille indeksejä tai genomitestejä kuten puhdasrotujalostuksessa. Se, mitä eläimiään käyttää jalostukseen, pitää näin ollen päättää heikompien lähtötietojen varassa.
Harmillisena Antti pitää myös sitä, että jalostussuunnittelun ja tuotosseurannan tietokonesovellukset eivät kovin hyvin toimi yhteen risteytyskarjan kanssa. Ulkomailla sopivampia ohjelmia saattaa olla jo käytössä, mutta niiden yhteensovittaminen ja saaminen mobiilisti toimivaksi esimerkiksi Minun maatilani -ohjelman kanssa tuskin onnistuisi.
Montbeliardelle tyypillinen valkoinen pää näyttää olevan vahvasti periytyvä, Antti Lähteenmäki kertoo.
Kirjava, komea karja
Antti Lähteenmäen mukaan jalostussuunnittelu on sikäli helppoa, ettei tarvitse miettiä sukulaisuussuhteita. Tavoitteena on saada mahdollisimman hyviä lypsylehmiä. Siksi lähtökohdaksi on valittava parhaat eläimet eikä vain toiseksi parhaita.
Kolmiroturisteytykset ovat hieman erinäköisiä kuin puhdasrotuiset. Montbeliardelle tyypillinen valkoinen pää ihonvärisine silmänalusineen näyttää olevan vahvasti periytyvä. Monesti pää on puolittain valkoinen. Väritykseltään lehmälauma on kirjava. Joukossa on niin täysmustia, mustavalkoisia kuin valkoisen- ja ruskeanlaikullisiakin.
”Luonteeltaan risteytyseläimet ovat rauhallisia ja leppoisia. Näyttää siltä, että jo ensikkoina eläimet ovat varmempia itsestään kuin puhdasrotuiset eivätkä jää muitten jalkoihin”, Antti arvioi.
Monia hyviä tuloksia on saatu aikaan, mutta edes kolmen rodun ristey- tyksellä ei kaikkia huonoja ominaisuuksia, kuten potkimista robotilla, saa välttämättä kitkettyä.
Keskimäärin eläimet jatkavat karjassa pidempään ja hoitokulut laskevat, kun akuutteja eläinlääkärikäyntejä ei juuri tule.
Hiehot ja umpilehmät laiduntavat upeissa maisemissa Ruskojoen rannalla.
Helppoja poikimisia
Lähteenmäen tilalla jalostustyö on tuottanut toivottuja tuloksia, sillä eläinlääkärikäynnit ja ensikkojen poistot ovat selvästi vähentyneet. Tavoitteena on, ettei ensikkoja jouduttaisi poistamaan ollenkaan.
”Eläimet ovat aiempaa terveempiä ja elinvoimaisempia. Näyttää myös siltä, että monirotuiset kestävät paremmin sairauksia. Poistettavat lehmät lähtevät meiltä aiempaa useammin teurasautolla kuin raatoauton kyydissä. Sillä on iso taloudellinen merkitys, tuhat euroa eläintä kohti”, Antti korostaa.
Poistoprosentti on alhainen, vain 15 prosenttia, kun se yleisesti maitotiloilla on 30 prosentin luokkaa. Tämä vaikuttaa merkittävästi uudistamiskustannuksiin ja keventää vasikkalan puolella tehtävää työtä. Vasikkalassa on myös aiempaa väljempää.
Lähteenmäen 184 lehmästä risteytyksiä on tällä hetkellä 130 ja puhdasrotuisia 54.
Antin mukaan risteytysjalostus on tuonut arkeen helppoutta. Esimerkiksi risteytyshiehot tiinehtyvät naurettavan helposti. Poikimisissa ei ole tarvittu eläinlääkäriä vuosiin.
Lähteenmäen maitotilalla uudistamiskustannukset ovat laskeneet, sillä kolmiroturisteytyksen ansiosta poistoprosentti on vain 15.
Lypsää keskimääräisesti
”Monta hyvää asiaa on saavutettu. Jalkavaivaisia on aiempaa vähemmän ja ruuansulatussairauksia ei juuri esiinny. Sen sijaan utareterveydessä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta”, Antti listaa.
Vaikutuksia lehmäkohtaiseen maitomäärään on vielä liian aikaista arvioida, mutta maidon pitoisuudet ovat parantuneet ja ensikoiden keskituotoksessa on päästy parhaimmiston joukkoon.
”Risteytyslehmien joukosta ei ehkä nouse huippuja satatonnarien listalle samalla lailla kuin puhdasrotuisesta jalostuskarjasta. Mutta sen sijaan saadaan helppohoitoinen, tasalaatuinen, kestävä ja terve karja”, perustelee Antti.
Maitotuotoksessa Lähteenmäen tila sijoittuu ProAgrian tilakuntotaulukossa maan parhaaseen kymmenykseen. Ensikkojen keskituotoksella, 10 780 kg, se yltää parhaimman viiden prosentin joukkoon.
”Risteytyslehmät hyödyntävät syömänsä rehun erittäin tehokkaasti, mikä on tilan kannattavuutta lisäävä tekijä”, Antti toteaa.
Jalostus vaatii perehtymistä ja vankkaa kiinnostusta, mutta se on myös palkitsevaa.
”Tämä sopii tuottajille, jotka arvostavat karjan helppoutta ja arkityön mutkattomuutta. Lisäksi suosittelen tätä tiloille, jotka kasvattavat itse sonnit teuraaksi. Sillä saa kyllä selvästi paremmin kasvavia eläimiä.”
