Hemmanet-maatilalla on heittäydytty rohkeasti uuteen. Tila kasvattaa ainoana Suomessa laidunkalkkunoita sekä viljelee siirtonurmea. Ideat on napattu ulkomailta, ja niiden pohjalta on kehitetty pohjoisiin olosuhteisiin toimivat tuotantomallit.
Närpiön Ylimarkussa voi juhannuksesta syyskuun lopulle ällistellä parituhatpäistä, vehreällä ruoholla tepastelevaa kalkkunaparvea. Vieraat eivät tältä joukolta jää huomaamatta, sillä aina muutama lintu pönöttää pyöröpaalin päällä kuin vahtivuorossa ikään. Tulijat toivotetaan tervetulleeksi äänekkäästi kuorossa kalkattaen.
”Kalkkunat ovat rohkeita ja uteliaita lintuja, aina valmiina nyppimään kengännauhoja ja nokkimaan housunlahkeita, kun laitumella on tekemässä jotain”, yrittäjä Kristian Bengts tokaisee.
Kokeiluna seitsemisen vuotta sitten alkanut laidunkalkkunatuotanto on tullut jäädäkseen, sillä linnut kasvavat hyvin ja pysyvät terveinä.
”Vaikka laidunnus aiheuttaa lisätyötä, se on palkitsevaa ja tuo vaihtelua työhön. Vapaana kulkevia, pellolla puuhastelevia lintuja katselee ilokseen.”
Free range -tuotantoa eli vapaana laiduntavia kalkkunoita Kristian oli nähnyt opintomatkoillaan Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Idea vaikutti niin kiehtovalta, että hän perehtyi asiaan ja lähti kokeilemaan, miten laidunkasvatus toimii Suomessa.
”Meitä kiinnosti aloittaa joulukalkkunoiden myynti, ja laidunkalkkuna vaikutti olevan siihen hyvä vaihtoehto. Samalla se toi tilalle uutta toimintaa hiljaiseen joulukuuhun. Sittemmin joulukuusta on tullut varsinainen sesonkiaika.”
Halleissa kasvatetut kalkkunat myydään Länsi-Kalkkunalle Säkylään. Laidunkalkkunat teurastetaan ostopalveluna, mutta lihat myydään itse.
”Olin joskus aiemminkin pohtinut lihan suoramyynnin aloittamista, mutta mielestäni tilalta suoraan ostavalle pitää kyetä tarjoamaan jotain ekstraa, jotain sellaista, mitä marketin tiskistä ei löydy, ja laidunkalkkuna on juuri sellainen”, Bengts perustelee.
Kalkkunoiden ulkokasvatus ei ole ihan helppoa, mutta monella tapaa hyvin palkitsevaa, Kristian Bengts toteaa.
Ulkokasvatuksen pioneeri
Bengtsin sukutilalla siirryttiin sikataloudesta kalkkunankasvatukseen vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 1999 rakennetun ja pari vuotta myöhemmin laajennetun kasvattamon rinnalle valmistui vuosi sitten uusi halli. Kerrallaan halleissa varttuu 26 000 lintua.
Seitsemän vuotta sitten Bengts aloitti ensimmäisenä Suomessa laidunkalkkunoiden kasvatuksen ja kehitti siihen ainutlaatuisen Hemmanet-konseptin. Edelleen närpiöläistila on ainut ammattimaisesti ulkokasvatusta harjoittava tila.
Untuvikot tulevat tilalle vuorokauden ikäisinä Länsi-Kalkkunan Jalasjärven hautomolta. Kalkkunoita alkukasvatetaan sisällä noin neljän viikon ajan, ja ennen laitumelle laskua ne rokotetaan sikaruusua vastaan.
Lintulaidun on sijoitettu keskelle peltoaukeaa tauti- ja petovaaran vähentämiseksi. Reilun hehtaarin alaa kiertää 180 senttiä korkea, kuudella langalla varustettu sähköaita, joka on kaivettu syvälle maahan, jotta ketut ja muut pedot eivät pääsisi tekemään tuhojaan.
”Alkuun kyllä jännitti sekin, pysyvätkö linnut aitauksessa. Se pelko on osoittautunut turhaksi eikä petolinnuistakaan ole ollut murhetta. Ilmeisesti ne kaihtavat isoa lintuparvea”, Bengts kertoo.
Tuore riesa ovat valtavat naakkaparvet, jotka ovat ilmestyneet Närpiön seudulle. Laitumen läheltä ne ovat toistaiseksi pysyneet pois kaasutykkipelottimen ansiosta.
Laidunkalkkuna on juuri sopiva artikkeli suoramyyntiin – erikoinen ja ekologisesti tuotettu, Kristian Bengts perustelee.
Muovitunneli turvana
Kalkkunoilla on laitumella suojanaan ja lepopaikkanaan muovinen ruokintatunneli, joka näyttää samanlaiselta kuin marjanviljelyssä käytettävät kausitunnelit. Sen pohjalla on hiekkaa sekä kuivikkeena olkea ja heinää.
”Helmat on kääritty ylös, jotta ilma vaihtuu eikä lämpötila nouse liian korkeaksi. Muovin olen käsitellyt aineella, joka vähentää tehokkaasti lämpösäteilyä”, Bengts sanoo.
Katoksen alle on sijoitettu ruokinta-automaatti ja vesilinjasto. Sekä ruokkija että paimenpoika toimivat aurinkoenergialla.
Linnut hakeutuvat tunneliin syömään, suojaan ja lepäämään, mutta osa nukkuu laitumella syysöinäkin. Pikkupakkastakaan ne eivät säiky, sillä kesän aikana höyhenpeite on kasvanut paksuksi.
”Kylmyys ei haittaa, sen sijaan tuulesta, viimasta ja vedosta kalkkunat eivät tykkää.”
Pellolla virikkeinä on olkipaaleja, betoniharkkoja ja puunrunkoja. Paaleista ne nyppivät suuhunpantavaa sekä kiipeilevät niiden päällä ja tarkkailevat ympäristöään.
”Linnut syövät ruohoa, nokkivat maasta juuria, matoja ja hyönteisiä. Rehu koostuu GMO-vapaasta kalkkunatiivisteestä sekä kokonaisista vehnän- ja kauranjyvistä. Rehua kuluu ulkona vähän enemmän kuin kanalassa”, Bengts toteaa.
Siirtonurmi nostetaan kapeana rullana tällaisella koneella.
Hyvinvointi ykkösenä
Kesän ulkoilevat linnut kasvavat hyvin ja kuolleisuus on alhainen. Parvessa on sekä kukkoja että kanoja. Kanat menevät teuraaksi 5–6-kiloisina, kukot saattavat pullistua jopa yli kymmenkiloisiksi.
Kesässä kasvatetaan vain yksi lintuerä, jotta laidun saa levätä. Vaihtolaidunta ei ole, sillä aitaaminen on varsin työlästä ja kallista hommaa.
Lintujen hyvinvointi on Bengtsille ykkösasia. Laitumella käydään monta kertaa päivässä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, sillä pellolla ei apuna ole vastaavaa automatiikkaa kuin kasvattamossa. Lintujen eloa seurataan myös kameroiden välityksellä.
”Kalkkunat ovat touhukkaita ja leikkisiä – saavat nokillaan kierrettyä mutteritkin auki. Jos laitumelle jättää työkoneen, aamulla sen renkaat ovat tyhjät ja sähköjohdot irti”, Bengts nauraa.
Seitsemän vuoden aikana laidunkalkkunatuotantoon on löydetty toimiva malli. Vieläkin riittää parannettavaa, etenkin nurmiviljelyn osalta.
”Tuotantokonsepti ei ole koskaan täysin valmis. Sen vuoksi etsimme jatkuvasti uusia menetelmiä, tuotteita ja tekniikoita yhdessä parhaiden suomalaisten ja kansainvälisten kalkkunantuotannon asiantuntijoiden kanssa.”
Pyöröpaalien päällä on aina muutama lintu kuin vahtivuorossa ikään.
Tuotekehitystä tarvitaan
Ulkona kasvatetulle kalkkunanlihalle on suoramyynnissä kasvava kysyntä. Kuluttajat ovat aiempaa kiinnostuneempia siitä, millaisissa oloissa eläimet ovat kasvaneet ja mitä niille on syötetty. ”
Muutaman kerran olemme järjestäneet laitumelle lasku -tapahtumia, joihin on osallistunut yli 150 vierasta.”
Lihaa myydään tilalla, verkkokaupoissa, Reko-ryhmissä sekä herkkumyymälöissä. Myös muutamat ravintolat ostavat sitä. Kovin sesonki ajoittuu joulukuulle, mutta kysyntä vilkastuu pitkin syksyä. Osa viettää lokakuussa kiitospäivää amerikkalaisten tapaan uunikalkkunaa nauttien.
Kristian Bengtsin mielestä laidunkalkkuna sopii erityisen hyvin uunissa valmistettavaksi, sillä liha on hieman tavanomaista rasvaisempaa, ja sen vuoksi monen mielestä myös maukkaampaa.
”Savustettu kalkkuna on suosituin, mutta myös kokonaisena myytävän kalkkunan menekki on viime vuosina kasvanut. Suomalaiset eivät ole oikein tottuneet laittamaan kalkkunaa. Sen vuoksi meiltä saa kaupanpäällisenä reseptin, joka löytyy paketin kyljessä olevasta QR-koodista.”
Koko ajan pitää tehdä tuotekehitystä ja uudistaa valikoimaa, jotta tuotteet houkuttelevat ostajia.
Bengtsin perhe on kasvattanut kalkkunoita jo kaksi vuosikymmentä. Vuosi sitten valmistui uusi kasvattamo.
Unelma-ammatissaan
Kristian Bengts on ollut mukana tilan töissä pienestä pitäen. Valmistuttuaan agronomiksi vuonna 2004 hän työskenteli opettajana ammattikorkeakoulussa, A-tuottajilla sekä Suomen Turkiseläinkasvattajien liitossa. Palkkatöiden ohella aikaa riitti viljelytöihin, ja pikkuhiljaa Bengts siirtyi päätoimiseksi maatalousyrittäjäksi.
”Maatalous on kiinnostanut minua aina ja jo pikkupoikana viljelin mitä erikoisimpia kasveja. Tykkään ammatistani, sillä tässä voi koko ajan kehittyä, vaikuttaa itse työn sisältöön ja erikoistua.”
Nyt tilalla on neljä tukipilaria: kalkkunankasvatus, kasvinviljely, nurmikon tuotanto sekä laidunkalkkuna-suoramyynti.
”Välillä mietin, että onko suuntia jo liikaakin. Toisaalta ne sopivat aika hyvin työn- ja vuodenkiertoon. Samalla monipuolisuus tuo varmuutta, sillä jos joku epäonnistuu, toisessa kohdin voi onnistua.”
Suomalaisen maatalouden yleisestä kehityksestä eteenpäin katsova Bengts on huolissaan.
”Meillä on todella laadukasta tuotantoa, mutta taas halpuutetaan heikkojen maailmanmarkkinatuotteiden ehdoilla. Uskon ja tiedän, että moni kuluttaja arvostaa kotimaista tuotantoa enemmän kuin mitä tuottaja saa kiitosta. Tähän toivoisin muutosta.”
”Voimme vaikuttaa asiaan itse ainakin siten, että meidän ruuantuottajien pitäisi olla ylpeitä laadusta ja osata tuoda sitä paljon nykyistä paremmin esille.”
