Naudanlihaa tuottavalla Heikkilän tilalla Kalannissa on parin vuoden ajan ollut valmiina suunnitelmat ja luvat omalle biokaasulaitokselle. Toteuttamisen aika ei ole vielä tullut. Se vaatisi lisää tukitoimia valtiovallalta.
Tyykilä Oy:n Paavo Tyykilä sai ajatuksen omasta biokaasulaitoksesta jo kauan sitten. Ensin tavoitteena oli tuottaa sähköä sekä lämpöä ja siinä sivussa paremmin pelloille sopivia lannoitteita.
Uudenkaupungin Kalannissa sijaitsevalla tilalla kasvatetaan sonneja. Eläinten pääluku on 600–800 vuodenajasta riippuen.
”Meillä syntyy kuivaa lantaa, koska eläinten kasvattamot ovat kiinteäpohjaisia. Lannoitetta olisi helpompi käyttää heinämaalla, kun sen saisi lietteeksi”, yhdessä sisarensa Kirsi-Marjo Tyykilän kanssa tilaa isännöivä Paavo kertoo.
Omaa lantaa syntyy noin 4 000–5 000 tonnia vuodessa. Biokaasulaitosta varten haettu ympäristölupa mahdollistaisi vuodessa 9 500 tonnin käsittelyn, puolet laitoksen syötteistä tulisi tilan ulkopuolelta.
Syntyvälle lannoitteelle on kysyntää, sillä monet lähialueen tilat ovat luopuneet eläintuotannosta.
Heikkilän tilalle kaavailtu biokaasulaitos on kaksi vuotta sitten tehtyjen suunnitelmien mukaan 1,2 miljoonan euron investointi.
Itse suunniteltu laitos
Paavo Tyykilä on osakkaana Biolinja Oy:ssä, joka käsittelee Uudessakaupungissa maatalouden, teollisuuden ja yhdyskuntien orgaanisia jätteitä. Yritys tuottaa biokaasun lisäksi lannoitteita.
Tyykilä on työskennellyt Biolinja Oy:llä ja perehtynyt sen laitteistoon. Hän on myös kiertänyt Saksassa tutustumassa kymmeniin biokaasulaitoksiin.
”Minulle on syntynyt oma kokonaiskuva siitä, millaisen laitoksen haluan rakentaa, jotta kiinteät syötteet muuttuvat lietteeksi.”
Biokaasulaitos on kaksi vuotta sitten tehtyjen suunnitelmien mukaan 1,2 miljoonan euron investointi. Yhden megawatin laitos toimii kahdella reaktorilla varmuusperiaatteen takia.
Tyykilä puntaroi tarkkaan generaattorien tehoa. Jokainen lisäkilowatti maksaa, eikä generaattoria kannata ylimitoittaa käymään vajaateholla.
Suunnitellussa laitoksessa lantaa prosessoidaan pitkäkuituisen pahnan ja heinän takia 40 vuorokautta tavallisen 20 vuorokauden sijaan. Koko prosessi tapahtuu suljetussa tilassa. Sen ansiosta hajuhaitat saadaan pienemmiksi.
Tilan emolehmät ovat charolaisrotua kuten myös sonnit. Välityksestä tulee kasvatukseen monia eri rotuja.
Luvat valmiina
Biokaasulaitos on mitoitettu niin, ettei sen toteuttamisessa tarvita ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristö- ja rakennuslupa riittävät.
”Jos tekee näin isossa mittakaavassa, on hyvä olla myös yhteydessä paikalliseen sähkölaitokseen ja kysyä, onko sähkön toimittaminen mahdollista. Meillä on muuntaja ihan lähellä tilaa, ja sähkölaitos oli myönteinen hankkeelle.”
Suunnitelmien mukaan melkein puolet tuotetusta sähköstä, noin 250 kilowattia, menisi valtakunnan verkkoon.
”Nykyiset säännöt eivät kuitenkaan salli myydä sitä, jos hanke saa rakennustukia. Se jarruttaa liikkeelle lähtöä”, Paavo Tyykilä toteaa.
Ympäristöluvan hakemisen jälkeen lähes kaikki laitostoimittajat olivat yhteydessä ja halusivat tarjota omia ratkaisujaan. Tyykilä haluaa kuitenkin pitäytyä omissa suunnitelmissaan. Valmispaketit eivät ole häntä varten.
”Saksasta sain hyväksi ohjennuoraksi, että mitään ei saa missään tapauksessa alimitoittaa. Kaiken pitää olla aina yhtä kokoa isompaa kuin mitä ajattelisi.”
Tilalle hankittiin pari vuotta sitten ajettava apevaunu, jolla sekoitetaan ainekset ja ajetaan ne eläinten eteen syötäväksi.
Odottavalla kannalla
Paavo Tyykilä ei uskalla lähteä toteuttamaan paperilla kannattavaa laitosta ennen kuin hallitus kehittää biokaasulaitosten toiminnan edellytyksiä.
”Viime syksynä hallitusohjelmaan oli vireillä tuen maksaminen, kun biokaasulaitos ottaa tavaraa vastaan. Siitäkään ei ole vielä päätöstä. Koronan takia on tietysti ollut muutakin mietittävää.”
Heikkilän tilalle kaavailtu biokaasulaitos maksaisi itsensä takaisin 7–8 vuodessa, jos ylimääräisiä korjauskuluja ei tule. Laskelmassa on mukana myös yhden henkilön palkka.
Myöhemmin on mahdollista tehdä myös liikennepolttoainetta. Paavo Tyykilä toivookin, että sähköautoboomin lisäksi laitettaisiin myös biokaasuautoilu kunnolla vireille. Nykyistä autokantaa saisi hyvin muutettua hyödyntämään biokaasua.
”Jos näitä laitoksia syntyisi enemmän, meillä ajettaisiin biokaasuautoilla. Nyt tankkauspisteet ovat vähissä. Saksassa pystyy syöttämään kaasua verkkoon. Meillä sitä joutuu kuljettamaan, jos haluaa saada sen asiakkaan ulottuville.”
Lanta separoidaan
Puolitoista vuotta sitten Heikkilän tilalle ostettiin Eko-Erotuksen kuivikeseparaattori.
”Meillä on mennyt vajaa satatuhatta euroa vuodessa kuivikkeisiin. Halusimme saada ne uudelleen käyttöön. Nyt pystymme käyttämään kaiken lannan kuivikkeena kuivajakeeksi separoituna.”
Separointi on osittain päällekkäinen tulevan biokaasulaitosinvestoinnin kanssa. Menetelmä kuluttaa kuitenkin paljon sähköä, ja haaveissa on edelleen omat generaattorit.
Tällä hetkellä separointi tapahtuu tulevan biokaasulaitoksen lietteen vastaanottoaltaassa. Separoitu neste päätyy 5 000 kuution liete-altaaseen ja siitä pellolle. Separaattori ja altaat ovat jo pientä alkua biokaasulaitokselle ja siirtyvät osaksi biokaasulaitosta sen valmistuttua.
”Myydessä kilowatilta saa kolme senttiä miinus verot. Jos sähkön käyttää itse, kilowatin arvo on 10 senttiä. Ajatuksena on nyt muuttaa koko biokaasulaitoksen ajatus niin, että kaikki sähkö kulutetaan itse. Kehitämme tilaa siihen suuntaan.”
Paavo Tyykilän terveiset valtiovallalle on ottaa mallia Saksasta. Siellä on tuhansia biokaasulaitoksia, jotka antavat monille töitä.
”Meillä pitää petrata energiaomavaraisuutta, joka samalla toisi lisää työpaikkoja. Ja onhan tämä kiertotaloutta parhaimmillaan.”
