Pertunmaalaisen ylämaankarjatilan emäntä Liisa Volanen selätti kaksi vaikeaa sairautta. Nyt hän tuumii, että parisuhteessakin menee entistä paremmin.
Vuosikymmeniä majoitus- ja ravitsemusalan asiakaspalvelutöitä tehnyt Liisa Volanen muutti miehensä Riston kanssa tämän kotitilalle, Rekolan tilalle, vuonna 2009. Ylämaankarjaa pelloilla oli laiduntanut jo parisen vuotta. Enimmillään laumassa on ollut 60 eläintä.
Alkoholismi hiipi osaksi elämää hiljalleen. Jo 1990-luvulla Liisa tunnisti sen ongelmaksi. Vuosien varrella tuli kokeiltua ilman tuloksia yksityinen päihdeterapia, lääkehoito, pitkät hoitojaksot ja myllyhoitokin.
– Ehkä taustalla on sukurasitusta, Liisa arvelee.
Loppuaikoina hän joi jo töissäkin. Kunnes 12 vuotta sitten korkki meni kiinni lopullisesti.
– Yhdelle eläimelle tuli laitumella jalkavika. Jäin jossittelemaan, olisiko sitä tapahtunut, jos olisin ollut sinä päivänä ajoissa katsomassa laumaa.
Myöskään tilalla asunut anoppi ei arvannut muuttaa ennen kuin miniä raitistui.
– Hän oli kovasti mielissään, kun se tapahtui. Olin haaveillut siitä itsekin mieleni pohjalla.
– Juomisen loputtua aloin pitää Pertunmaalla AA-ryhmää, kun täällä ei sellaista ollut.
Liisan korkea verenpaine oli huolettanut lääkäriä, mutta lääkärin toivoma kahden viikon seurantapäiväkirja jäi aina tekemättä.
Seitsemän vuotta sitten Volanen heräsi lokakuisena viikonloppuyönä kovaan päänsärkyyn. Mies näki, kun taju lähti ja soitti ambulanssin.
– Jalat laahasivat. Sitten meni taju. Herättyäni oksensin. Ambulanssi tuli, mutta helikopteri peruttiin, kun pystyin puhumaan. Mikkelistä matkasin anestesialääkärin kanssa Kuopioon.
Aamulla tehtiin kaksi aneurysmaleikkausta, ja niiden aikana tuli vielä aivoinfarkti. Sairauslomaa määrättiin huhtikuun loppuun. Diagnoosi oli valtimon pullistuma vasemmassa aivolohkossa, mikä aiheutti puutumista oikealla puolella, ja sivuoireena puheen tuottaminen vaikeutui.
– Ajattelin, että elämä jatkuu ennallaan. En kuitenkaan pystynyt kävelemään kuin lyhyitä matkoja. Mies kielsi, että eläinten sekaan et mene.
Rakennusalan yrittäjänä toimiva Risto siirtyi etätöihin maatilalle, ja myös hänen siskonsa tuli avuksi. Tilalle saatiin muutamaksi viikoksi lomittaja.
– Sairastuin, kun syksy oli jo pitkällä ja onneksi meillä on ulkona kasvava eläinrotu. Onni oli tuttu lomittaja, joka pystyi hoitamaan kaiken.
Karulta kuulosti, kun silloin 52-vuotiaalle emännälle ehdotettiin työkyvyttömyyseläkettä.
– Huomasin kyllä väsymykseni. Alussa puhuin ihan siansaksaa. Nyt voin puhua sujuvasti tutuista asioista. Englantia luen, mutta en saa juuri puhutuksi. Vieläkin kuulen numerot väärin, vaikka luen ne oikein. Saatan sanoa jonkin lauseen, vaikka tarkoitan päinvastaista. Ottaa päähän, jollen muista jotain.
Liisa on kuitenkin koko ajan tehnyt paperihommat, joskin Risto pistää numerot aina paperille.
Ajokortti lähti muutamaksi kuukaudeksi ja sen jälkeen piti tehdä ajokoe uudelleen. Traktorin rattia pyörittämään emäntä ei ole palannut.
– Nyt downshiftaan luonnostaan. Olen tapaturma-altis, sillä motoriikan kanssa on tekemistä. Katson puutarhan ja huushollin hommissa asioita sormien läpi.
Tila on erikoistunut ylämaankarjan jalostukseen. Sairauden jälkeen jäivät nautojen ja koirien esittelyt näyttelyissä ja rakkaat luottamushommat yhdistyksissä, kuten rotuyhdistyksen puheenjohtajuus.
Ylämaankarjasta ei kuitenkaan luovuttu, mutta lauman koko on vaihdellut. Sairastumisen aikoihin tilalle valmistunutta tilamyymälää pidetään auki vain tilauksesta. Reko-renkaat ovat tulleet tärkeiksi.
– Myymme vuosittain 3–6 naudan lihat. Puhelimessa puhun nyt asiakkaiden kanssa vähemmän. Kun itse soitan ihmisille, sanon, että joudun ehkä kysymään asioita useamman kerran.
Valtimon repeämäkohta sukitettiin. Sairaudesta muistuttavat päivittäin otettavat kaksi verenpainelääkettä ja uutena astmalääke. Viiden vuoden välein tehdään magneettikuvaus.
– Mustaakin huumoria tämä vaatii. Sanon Ristoa omaisvalvojaksi, ja hän saattaa nimittää minua imbesillimuruksi. Teen asioita omalla aikataululla ja maltan levätä.
Kaksi vuotta sitten osa-aikaeläke vaihtui työkyvyttömyyseläkkeeksi.
– Kokonainen eläke oli lopulta helpotus ja nyt rahaa tulee enemmän tilille.
Valtakunnallisissa vertaisryhmissä vuosia toimineena hän on huomannut, että Kelan kanssa on helppoa asioida Etelä-Savossa.
– Pääsin heti Kruunupuistoon sopeutumisryhmään ja lisäjaksoille. On tärkeää tavata vertaisryhmäläisiä, mutta monilla alueilla sopeutumisryhmiin pääsy on vaikeaa.
Arjen iloihin kuuluvat nyt ristikoiden täyttely, palapelien kokoaminen ja herkut.
– Sanahaut, piilosanat ja sanapeli Scrabble ovat tosi hyviä. Sekin on yllättänyt, että parisuhteemme on kaiken tämän jälkeen onnellisempi kuin vuosiin.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Monen osakkaan maatilalla työhyvinvointia edistävät vastuun, päätöksenteon, käytännön töiden ja ajatusten jakaminen. Myös vapaapäiville löytyy sijainen.
Yritystoiminnan kehittäminen tarkoittaa usein investointeja, joskus suuriakin. Tavoitteena on yrityksen kannattavuuden parantaminen, mutta se ei toteudu automaattisesti.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
Olipa kerran 50-luvulla Loimaan kauppalan alueella Tuulensuun Sikoniitty. Tälle kauppalan geodeetti apureineen mittasi tontit, nimesi kadut ja varasi itselleenkin tontin. Suunnittelipa tontille talon ja ehkäpä saunotti naapurin rakennusmestari Lehdolta piirustuksiinsa allekirjoituksen ja sai talolle rakennusluvan…? Rehtorin viran, geodeetin ja vakaajan sivutoimiensa lisäksi hänestä tuli aikaa myöten appeni. Kaukokatseisesti hän varasi tontin tulevan urheilukeskuksen ääreltä ja
