Kohtu kierteellä, sorkat solmussa tai kohtu ulkona. Poikimisessa voi sattua kaikenlaista, mutta auttajan maltti ja avun pyytäminen ajoissa vievät kohti onnellista loppua.
Normaali poikiminen etenee koko ajan ilman kohtuuttomia kipuja, voimakasta levottomuutta tai kirkasta verenvuotoa. Nämä merkit sekä poikimisen pysähtyminen pari tuntia nesteiden tulon jälkeen ja polttojen loppuminen ovat syitä tarkistaa tilanne. Myös omaan karjasilmään pitää luottaa, jos tuntuu, ettei kaikki ole nyt kunnossa. Silloin eläinlääkärille soittamista ei pidä epäröidä.
Suurin osa poikimavaikeuksista on lähtöisin vasikasta. Se on liian iso, väärässä asennossa, epämuodostunut tai tulijoita on useampi. Vain 15 prosenttia ongelmista johtuu lehmästä.
Synnytysteiden tutkiminen ennen soittoa auttaa eläinlääkäriä arvioimaan tilannetta jo puhelimessa. Tutkimista ei pidä arkailla, kokemattomankin tekemä tutkimus antaa enemmän tietoa kuin tutkimatta jättäminen.
Jälkeiset irtoavat yleensä itsestään pian poikimisen jälkeen. Elleivät irtoa, niitä ei saa mennä irrottamaan. Lehmän vointia tulee tarkkailla ja soittaa eläinlääkäri, jos kiinni jääneet jälkeiset aiheuttavat kuumeisen tulehduksen.
Avustaessa puhtaus tärkeää
Synnytysavun myötä kohtuun pääsee aina bakteereja, ja tulehdus voi hidastaa palautumista. Apua annettaessa puhtaus on tärkeää taudinaiheuttajien määrän minimoimiseksi sekä lehmän että auttajan kannalta.
Lehmälle synnytysapua antavien naisten on hyvä huomioida, että sikiönesteen oksitosiini voi aiheuttaa supistuksia raskaana olevalle. Nesteissä ja sikiössä itsessään voi olla myös listeriaa, joka on hengenvaarallinen syntymättömälle lapselle. Hanskojen käyttö on näissä tapauksissa erityisen tärkeää.
Tutkiessa on tärkeä antaa itselleen aikaa selvittää, mitä käsi löytää. Usein sisään on mentävä kaksin käsin kainaloita myöten. Meneekö käsi sisään esteettä, tuntuuko kyynärvarren mitan päässä kanavaa kiinteä juoste, kiertyykö käsi vai tuleeko umpikuja? Tuntuuko sisällä nestepussi vai ovatko kalvot rikki ja tunnet vasikan ja sen asennon?
Kohtukiertymässä käsi alkaa kiertyä tai törmää esteeseen, tällöin lehmä on yleensä hyvin kipeä ja eläinlääkäri tarvitaan paikalle nopeasti. Kohtukiertymä voi tulla jo ummessaoloaikana.
Rauhallinen ja osaava synnytysapu helpottavat poikimisen onnistumista.
Tutki rauhassa
Vasikan asentoa tunnustellessa rauhallinen, järjestelmällinen eteneminen ja muutama muistisääntö auttavat paljon. Etujalassa nivelet kääntyvät samaan suuntaan eli u-kirjaimeksi ja takajalassa eri suuntiin eli s-kirjaimeksi. Kuljettamalla kättä kaulan tai takapuolen kautta jalasta toiseen selviää, kuuluvatko ne samalle vasikalle.
Vasikan asennon hahmottamista voi auttaa myös, jos katsoo samalla lähellä olevaa nautaa ja ”tarkistaa” siitä, mitä kädellä tuntee.
Virheasennon voi korjata vasta, kun tietää, miten päin vasikka on. Jos vasikan asentoa ei saa selville tai korjattua puolessa tunnissa, on syytä soittaa eläinlääkäri. Hän voi hillitä polttoja lääkkeillä ja käyttää erilaisia apuvälineitä asennon korjaamisessa.
Lantio-ontelossa vasikan asentoa ei saa muutettua, vaan se on työnnettävä syvemmälle kohtuun polttojen välissä ja tämän voi joutua tekemään lukuisia kertoja. Kohdussa on työskenneltävä varovasti, jotta kohdun pinta ei vaurioidu. Se lisää työntöjä sekä kohdun ulostulon ja tulehduksen riskiä.
Avustaminen on helpompaa, jos lehmä seisoo. Makaava on hyvä kääntää vasemmalle kyljelleen, ja joskus makaavan lehmän kääntäminen voi auttaa myös vasikan kääntämisessä.
Vetämään harkiten
Ennen vasikan vetämistä on oltava varma, että jalat ovat saman vasikan, ja kokeiltava, että oma käsi sopii emän ristiluun ja vasikan väliin koko poikimisen ajan. Ellei käsi sovi, vasikka ei silloin sovi tulemaan ja tarvitaan leikkaus.
Liinat tai ketjut on laitettava aina vuohisen yläpuolelle. Alempaa vetäessä nivelpinnat voivat murtua, eikä niitä voi parantaa kipsaamalla toisin kuin pitkien putkiluiden murtumia. Vasikkaa vedetään alaviistoon lehmän työntäessä, ja polttojen välissä vasikka pidetään paikallaan.
Kahden, kolmen ihmisen vetoavun pitää riittää. Ellei voimakas vetoapu auta kymmenessä minuutissa, on syytä soittaa apua, sillä ennuste paranee, kun eläinlääkäri hälytetään paikalle ajoissa. Jos esimerkiksi joudutaan keisarinleikkaukseen, on ennuste sitä parempi, mitä vähemmän poikima-apua on ennen sitä annettu. Väsyneet lehmä ja auttajat heikentävät leikkauksen onnistumista.
Vaikean poikimisen jälkeen lehmälle on syytä antaa kipulääke ja toisesta poikimisesta alkaen kalsiumvalmiste. Lämmin vesi ja rehu turvan eteen heti poikimisen jälkeen alkavat täyttää pötsiä ja vasikalta jäänyttä tilaa vatsaontelossa.
Epätavallisten poikimisten yhteydessä tai jos poltot jatkuvat vasikan synnyttyä, on hyvä tarkistaa toisen vasikan mahdollisuus.
Unohda vasikan roikotus
Urakan päätteeksi ulos saatua vasikkaa ei pidä vanhan tavan mukaisesti roikottaa pää alaspäin. Roikottaessa suolipaketti painaa keuhkot lyttyyn ja ensimmäinen hengenveto on vielä raskaampi. Vasikka nostetaan rintansa päälle, pää koholle, ja liman voi ottaa suusta. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, suusta tuleva lima tulee juoksutusmahasta, ei keuhkoista.
Jos vasikka ei virkoa heti, sitä voi elvyttää voimakkaalla hieronnalla, heittämällä kylmää vettä korvien taakse niskaan tai kutittamalla sieraimia. Myös sierainten välistä puristelu, rintakehän painelu ja etujalkojen pumppaus voivat auttaa. Vasikan virkoamiselle on tärkeää, että emä nuolee sitä.
Jos käytössä on vasikkapumppu, on pumppaus tehtävä varovasti, jotta vasikan keuhkot eivät vaurioidu. Ilma menee keuhkoihin, kun vasikan kaulalla vasemmalla tuntuva ruokatorvi suljetaan kevyesti sormilla.
Vasikka pysyy hengissä kohdussa noin kahdeksan tuntia vesien menosta ja pitkittynyt poikiminen lisää vasikan kuoleman riskiä. Samean harmaan silmät kertovat, että vasikka on ollut kuolleena yli 12 tuntia. Kouristelevalla vasikalla on todennäköisesti aivovaurio ja sen ennuste on huono.
Syntynyt vasikka tarvitsee lämpöä, sillä kylmä heikentää imua, jolloin juonti vähenee, ja huono juonti lisää hypotermiaa. Emän nuoltua vasikan sen voi siirtää lämpölampun alle tai laittaa ylle vasikkaliivin.
Vasikka tarvitsee hyvälaatuista ternimaitoa mahansa täyteen mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen.
Artikkeli perustuu eläinlääkäri Noora Forsblomin Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa ETKO-hankkeessa pitämään luentoon.
