Kosteikolla voidaan korjata ojituksella muokattua luontaista peltoekosysteemiä. Vierelän tilalla ajatus kosteikosta lähti peltomaan kunnostuksen tarpeesta. Pellolle perustettu kosteikko on tuonut mukanaan monia hyötyjä.
Vihtiläiselle pellolle on rakennettu kosteikko, joka puhdistaa Vihtijokeen purkautuvaa vettä. Kosteikko on Vierelän tilan mailla, ja tilaa viljelevät kuudettatoista vuotta Eliisa ja Mika Malin. He ovat tilan viides sukupolvi. Tila on ollut luomuviljelyssä vuodesta 1994.
Kosteikkohanke on melko ainutlaatuinen Suomessa.
– Se syntyi oikeastaan meidän omasta peltomaan kunnostuksen tarpeesta. Alue oli ojituksellisesti hankala jokirannan lohko, joka olisi vaatinut määrättömästi työtä, rahaa, pumppuaseman ja tien katkaisun. Ei oltu sellaisesta innostuneita eikä meillä ollut takeita sen onnistumisesta, kertoo Eliisa.
Suunnittelu lähti liikkeelle siitä, että pariskunta tapasi sisävesiasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkolan WWF:stä ja pian paikalle saatiin Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistyksen edustajat. Paikka todettiin otolliseksi: siihen tulisi hieno kahden ja puolen hehtaarin kokoinen vesiensuojelukosteikko, sillä valuma-alue pelloilta ja metsistä on iso. Aluetta on mittavasti salaojitettu, mutta paikka oli silti luontainen kosteikko.
– Siinä on ollut lammikko koko ikäni. Olen pikkutyttönä luistellut lammikon jäällä, Eliisa sanoo.
Alue oli vaikea viljeltävä. Kosteikon avulla ympäröivä peltoalue saatiin parempaan kuntoon, sen arvo nousi ja viljeltävyys parani.
– Tärkeää ovat myös kosteikon monimuotoisuusarvot. Kosteikko tukee kasvi- ja hyönteislajiston monimuotoistumista, paikallinen ja muuttava linnusto viihtyy siinä. Se tuo vaihtelua peltomaisemaan, ja se synnyttää uudenlaisen ekosysteemin peltojen yhteyteen, Eliisa luettelee luontoarvoja.
Pariskunta kuvaa rakennusurakkaa hienoksi projektiksi: He suunnittelivat aluetta niin, että kulku ja viljeltävyys säilyvät hyvinä, kosteikon reunat päästään koneellisesti niittämään eikä alue pusikoidu umpeen. He halusivat myös saarekkeita, sillä ne ovat lintujen kannalta tärkeitä. Alkoi valtava kaivuu-urakka, joka kesti koko heinäkuun 2021.
– Pintamaat nostettiin viljelysmaalla olleeseen monttuun ja muotoiltiin pellon pintaan. Savimaita siirrettiin vanhan hiekkakuopan ympäristön maisemointiin. Lisäksi täyttömailla pystyttiin luomaan tasanne, josta on kiva tarkkailla kosteikkoa ja jolla myös paikalliset lintumiehet käyvät, Eliisa kertoo.
Kosteikko valmistui kesän aikana, mutta vettä ei päästetty vielä silloin altaaseen. Altaan annettiin ensin tekeytyä, jotta ajettu maa löysi paikkansa, ehti painua ja kasvusto vahvistua. Vedentulo avattiin vasta viime kesänä.
– Kosteikon reunat kylvettiin kukkivalla nurmiseoksella: unikoita, kehäkukkia, erilaisia heiniä, ahdekaunokkia, ruiskaunokkia, päivänkakkaroita, sikuria, apiloita, virnoja, mailasia, Eliisa kertoo.
Kustannuksia kosteikon perustamisesta ei viljelijöille tullut, koska Länsi-Uudenmaan Hiidenveden kunnostus -hanke kattoi perustamiskulut. Investointitukia ei siis tarvittu.
– Vielä korjataan ojituksia, mutta ne maksut kuuluvatkin pellonomistajalle, Mika sanoo.
Kosteikon hoidon kustannukset kattaa kosteikonhoitotuki, jota saa ELY-keskuksesta. Tuen määrä on 300 euroa hehtaarilta vuodessa.
Moni on epäillyt hanketta ja ihmettelyt, miksi yrittäjät tekivät mutalammikon. Kosteikko on osoittautunut kauniiksi maisemaelementiksi.
– Se tehtiin isännän mielenterveydeksi, kun ennen silmien alla oli vain kostea peltoalue, Mika sanoo.
Mika Malinin mukaan ei ole järkeä väkisin viljellä alueita, jotka eivät toimi. Kosteikko toi monia hyötyjä.
– Lohko, jossa ennen oli pysyvä vesiongelma, saatiin hyvään viljelykuntoon. Sen arvo ja käytettävyys nousivat huomattavasti, vaikka osa alueesta menikin kosteikoksi, Eliisa sanoo.
Kahden ja puolen hehtaarin kosteikolla voidaan saada neljän hehtaarin peltoala toimimaan paremmin. Asenneilmastossa on silti parantamisen varaa.
– Ojan patoaminen voidaan nähdä uhkana, vaikka se olisi oikeasti järkevää, Mika sanoo.
Kosteikolla on myös luontoarvonsa.
– Tilaympäristössä kosteikolla on iso arvo. Tarkkailemme sitä paljon, joten virkistysarvo on rajaton. Me nautimme kosteikkoympäristöstä ja käymme siellä päivittäin. Aina on jotakin jännittävää nähtävää, Eliisa sanoo.
Mika Malin on itse lintuharrastaja, joten hän osaa arvostaa kosteikkoa. Pariskunta pitää peltoekosysteemin paranemista ja monimotoisuusvaikutusta merkittävinä sinällään ja välillisesti.
– Luomutilalla arvo on merkittävä, sillä kosteikko tukee muun muassa biologista torjuntaa ja tarjoaa ravintokasveja pölyttäjille.
Kosteikkoon on ajatus istuttaa ehkä tervaleppää linnunlaulupuiksi, mutta muutoin se pidetään puustotta. Alue vaatii vähän hoitoa, lähinnä kylvöjä ja niittämistä, jotta se pysyy avonaisena.
Merkittävä hyöty on se, että kosteikko parantaa Vihtijokeen päätyvän veden laatua. Vedet valuvat ympäristön pelloilta ja metsistä kosteikkoaltaaseen, jossa on syvänteitä. Kun vesi liikkuu hitaasti, veden kiintomassa painuu syvänteisiin ja vesi puhdistuu.
– Silmämääräinen havainto on, että sisään tuleva vesi on ruskeaa, poispäin laskeva kirkkaampaa, Mika sanoo.
Yrittäjät harmittelevat, että kosteikkoon ei saatu vedenlaadun seurantajärjestelmää laskuojien leveyden takia.
– Toivottavasti mittausjärjestelmä saadaan vielä toimimaan, Mika sanoo.
Onko kosteikosta ollut hyötyä peltojen ravinnevalumien ehkäisijänä? Yrittäjät toivovat niin.
– Ei voida virallisesti tietää ennen kuin saadaan mittauksia. Kiintoainekuormitus on jo itsessään vakava ongelma, vaikka unohdettaisiin ravinteet kokonaan. Jokien kiintoainevalumat mereen ovat isoja, sama Hiidenvedessä: fosforivalumat ovat suoraan yhteydessä siihen, paljonko kiintoainetta pois virtaavassa vedessä on, Eliisa selvittää.
Yrittäjillä ei ole varsinaisesti ajatusta käyttää kosteikkoa elinkeinon harjoittamiseen, mutta heillä on missio. Aikaisemmin he ovat olleet mukana monissa tutkimuksissa: hiilensidonta- ja monimuotoisuushankkeissa, on kokeiltu kevytmuokkausta ja tutkittu talviaikaisen kasvipeitteisyyden merkitystä.
– Haluamme kokeilla ja puhua avoimesti erilaisista viljelymenetelmistä. Tiedon tuottaminen on osa työtämme.
Tilalla käy ryhmiä, jotka voivat tilakierroksella tutustua paitsi kosteikkoon myös useamman hankkeen koelohkoihin ja tilan omiin pitkäaikaisiin koealueisiin.
– Tiedon tuottaminen tuo itselle motivaatiota, kun puhutaan avoimesti myös vaikeuksista ja sanotaan, että tämä kokeilu meni ihan mönkään, Eliisa sanoo.
Malineilla on suunnitelmissa jo seuraavan kosteikon perustaminen.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Alkaliparistojen ja teollisuuden sivuvirtojen arvokkaat hivenravinteet voidaan palauttaa takaisin kiertoon lehtilannoitteina. Tracegrow on kehittänyt puhdistusprosessin.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
Olipa kerran 50-luvulla Loimaan kauppalan alueella Tuulensuun Sikoniitty. Tälle kauppalan geodeetti apureineen mittasi tontit, nimesi kadut ja varasi itselleenkin tontin. Suunnittelipa tontille talon ja ehkäpä saunotti naapurin rakennusmestari Lehdolta piirustuksiinsa allekirjoituksen ja sai talolle rakennusluvan…? Rehtorin viran, geodeetin ja vakaajan sivutoimiensa lisäksi hänestä tuli aikaa myöten appeni. Kaukokatseisesti hän varasi tontin tulevan urheilukeskuksen ääreltä ja
