Metsät eivät ole Tervaselän tilalla vain omaisuuserä, vaan metsänhoitoon nivoutuu vankkoja perinteitä ja pitkä sukupolvien ketju. Metsiä hoidetaan aktiivisesti, mutta sijaa on myös omaehtoiselle suojelulle.
Porilainen Kaisa-Kreetta Tervaselkä lukeutuu niihin metsänomistajiin, jotka toteuttavat metsissään hiljaista suojelua eli jättävät osan kuvioista tai jotkut tietyt metsiköt koskemattomiksi.
– Kaikki lähtee arvoista, jotka ovat itselle tärkeitä. Vahva arvoajatus tulee jo kotikasvatuksesta eli siitä, mitä isä on opettanut ja metsistä kertonut siellä yhdessä kulkiessamme. Vaalin metsänhoidossani edelleen osin isäni oppeja ja arvoja, Tervaselkä sanoo.
Metsiä hoidetaan aktiivisesti metsäsuunnitelmaa noudattaen. Kaikki metsät eivät ole kokonaan talousmetsiä, vaan on myös monia kohteita, joihin omalla päätöksellä ei vain kosketa. Ne ovat tavalla tai toisella metsänomistajalle erityisen merkityksellisiä.
Luonnontilaisena saa olla esimerkiksi kallionpäällinen männikkö, jossa kasvaa paksuoksaisia käkkyrämäntyjä.
– Tykkään katsella näitä vanhoja mäntyjä, jotka ovat nähneet monen monta rajuilmaa ja myrskyä, ja aina vain selvinneet. Metsikössä on lisäksi kelopuita ja kaunis jäkäläpeitto. Tämä on paikka, jossa on oma tunnelmansa, täällä mieli rauhoittuu ja stressi laantuu, Tervaselkä kuvaa.
Korkean kallioisen mäen ympärilläkin oleva metsikkö on jätetty kasvamaan tavallista tiheämpänä. Siihen on harvennus tulossa, mutta tarkoitus on tehdä se tavanomaista varovaisemmin.
Hiljaiseen suojeluun kirveen ja sahan ulottumattomiin metsänomistajat jättävät monenlaisia kohteita. Ne saattavat olla hankalasti saavutettavia, vajaatuottoisia tai niillä on jokin muu merkitys.
Esimerkiksi jos kuviolla on pienialaisia vettyneitä kosteikoita, ei niitä lähdetä ojittamaan, vaan ne saavat jäädä rikastuttamaan luontoa. Tervaselän mukaan moni metsänomistaja menettelee samoin, mutta siitä ei tehdä isoa numeroa.
– Nämä ovat arkisia metsänomistajan päätöksiä, eikä niitä huomaa edes nostaa keskusteluissa esille.
Tervaselän tilalla on myös palstoja, joita käsitellään hyvin hellävaraisesti esimerkiksi tavoitteena säilyttää vanhan kuusikon tunnelma.
– Omaehtoinen, pienialainen suojelu on minun tapani hoitaa metsiä. En näe tarvetta hakea virallista suojelustatusta, koska en koe sen tuovan lisäarvoa.
Tervaselälle on tärkeää, että omistajuus ja päätäntävalta säilyvät itsellä. Se varmistaa, että voi muuttaa mielensä, jos siihen on painava syy.
– Metsikkö voidaan hakata, jos sinne tulee tuholaisia, vaikka kirjanpainajia, jottei tuho pääse leviämään viereisille kuvioille.
Vaikka hoitaisi metsiään parhaan tämänhetkisen tietämyksen mukaan, luonto sanoo viimeisen sanan.
– Välillä myrsky tekee päätehakkuun puolestamme. Joskus joku metsän eläin päättää, kuten meillä majava, ettei tästä tule talousmetsää, Tervaselkä toteaa.
Virallista suojelua hän voisi harkita niille kohteille, joita jo omaehtoisesti suojelee. Mikäli useampi maanomistaja haluaisi yhdessä perustaa jollekin tietyntyyppiselle metsälle suojelualan, siihen osallistuminen voisi olla mahdollista.
Porin Ruosniemessä sijaitsevalla Tervaselän tilalla on viljelty maata ja hoidettu metsiä jo useita vuosisatoja. Kaisa-Kreetta on miehensä kanssa sukutilan 18. isäntäpari.
Kaisa-Kreetta Tervaselkä on maa- ja metsätalousyrittäjä sekä päätoiminen kotitalousopettaja. Hän toimii Metsänhoitoyhdistys Satakunnan hallituksen jäsenenä.
Tervaselän kokemuksen mukaan nykyään metsäammattilaiset kuuntelevat asiakasta herkällä korvalla, antavat neuvoja ja asioista keskustellaan aidosti. Metsänomistajan toiveet otetaan hyvin huomioon esimerkiksi hakkuutavoissa ja -voimakkuudessa.
Hän iloitsee myös siitä, että suhtautuminen naismetsänomistajiin on viime vuosina huomattavasti parantunut.
– Metsäasiantuntijat ovat erittäin ammattitaitoisia, joten suosittelen kysymään heiltä rohkeasti neuvoja. Kaikkea ei voi eikä tarvitse itse tietää.
Pitkä sukupolvien ketju nuotittaa Tervaselän tilan reilun 150 hehtaarin metsäalan hoitoa.
– Metsät ovat lainassa tulevilta sukupolvilta. Niitä hoidetaan ja käytetään, mutta niitä myös vaalitaan ja säästetään. Minulle on tärkeää, että seuraavalle sukupolvelle siirtyy erilaisia metsiä, ei vain eri-ikäistä, vaan puulajistoltaan ja rakenteeltaan moni-ilmeisiä metsiä, toki luonto- ja maisema-arvoja unohtamatta.
Tervaselkä on aktiivinen partiolainen ja luonnossaliikkuja.
– Hoidetussa metsässä on mukava liikkua, joten sekin on yksi hyvä syy hoitaa metsiä, sanoo nainen, joka itsekin viihtyy raivaussahan kahvoissa.
Metsän omistamiselle on monta muotoa. Osakeyhtiömuotoinen omistus tarjoaa metsänomistajalle joitain etuja, ja usein sitä harkitaan verotuksellisista syistä. Metsävähennystä ei voi hyödyntää oy-metsässä.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Metsämaiden lannoituksia voi tehdä ensiharvennusikäisistä aina päätehakkuita lähestyviin metsiin saakka. Taloudellinen hyöty on selvä, ja lisäksi lannoitettu metsä sitoo enemmän hiiltä.
Harvennushakkuu moottorisahalla on kannattavaa työtä omatoimiselle metsänomistajalle. Erityisesti silloin, kun saantona on kuitua ja energiapuuta.
Periaatteessa oikea pellon vuokra on se euromäärä, jonka vuokranantaja ja vuokralainen hyväksyvät eli se, jolla kauppa syntyy. Mutta joskus sovittu hintakin on väärä. Seuraavassa ei tarkastella niitä poikkeustapauksia, joissa etsitään erityisiä hienohietapeltoja etelärinteessä kastelumahdollisuuksilla puutarhakasvien viljelyyn, ne kun ovat oma maailmansa. Eikä myöskään niitä tilanteita, joissa tietoisesti ollaan valmiita maksamaan selvää ylivuokraa, jotta päästään tutuiksi
Uudet kauralajikkeet ovat satoisia, isojyväisiä ja lujakortisia. Myös kuivuuden kestävyys on parantunut selvästi, sanoo kasvinjalostaja Hanna Haikka.
Seinäjoen Ylistarossa Aila-Korpelan tilalla on viljelyssä paljon vuokrapeltoja. Niistä huolehditaan kuin omista. Veli-Pekka Aila panostaa pellon kasvukuntoon ja poimii parhaat palat eri viljelymenetelmistä. – Tärkein on maan pinnan alla.
Taimikoiden hirvituhoja on mahdollista ennaltaehkäistä ja vähentää metsänhoidolla. Sorkkia sekametsässä -hankkeen koulutuksilla jalkautetaan aiheesta uusinta tietoa metsänomistajille ja metsäammattilaisille.
Roiton tilalla Parikkalassa uusi Antti X476 -sarjan kuivuri toi ensisijaisesti lisää kuivauskapasiteettia, mutta myös paransi leipäviljan laatua. Ensimmäinen kuivauskausi osoitti, että samalla säästyi sekä työaikaa että energiaa.
Sopimusaloista on tullut yksi tapa hankkia peltoa viljelyyn normaalin maanvuokrauksen lisäksi. Siinä piilee kuitenkin veroriski.
