Siirry sisältöön

Eurooppalaisten maidontuottajien järjestö EDF vertailee vuosittain reilun kolmensadan isohkon maitotilan tuottavuutta. Suomi pärjää vertailussa kohtuullisen hyvin.

”Suomalainen maitotila pystyy nykyisessä toimintaympäristössä tuottamaan maitoa täysin kilpailukykyisesti eurooppalaisen kollegansa kanssa. Tämä on isolta osin tukien ansiota, mutta tuotantotuloksemmekin ovat hyvät”, Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Henna Mero summaa.

Lehmien keskituotoksessa suomalaiset maitoyrittäjät päihittävät kirkkaasti ulkomaalaiset kollegansa. Vuoden 2019 vertailussa mukana olleiden suomalaisten tilojen keskituotos meijeriin menneestä maidosta laskettuna oli 10 640 kiloa (EKM), kun se kaikilla eurooppalaisilla tiloilla oli 9 740 kiloa.

”Tuotantokustannukset, etenkin kiinteät kustannukset, ovat meillä korkeat. Pienempi karjakoko ja suuri peltoala selittävät osan korkeammista tuotantokustannuksista. Muuttuvissa kustannuksissa pärjäämme paremmin muille maille korkeamman lehmäkohtaisen tuotoksen ansiosta.”

Euroopan maidontuottajien 330 tilan vertailuaineistossa keskikarjakoko on 315 lehmää, kun se suomalaisessa aineistossa on 180 lehmää. Suomesta vertailussa on mukana kaksikymmentä 50–400 lehmän tilaa. Tiloista kolme tuottaa luomumaitoa.

Tehokkuutta peltotöihin

Kustannuslaskelmat kertovat hyvin, että suomalaisilla maitotiloilla pääomaa on sitoutunut peltoihin, koneisiin ja rakennuksiin. Suomalaisilla tavanomaisilla tiloilla yhtä lehmää kohden on sitoutunut 9 700 euroa pääomaa, kun eurooppalaisilla tiloilla vastaava luku on 6 600 euroa.

Suomalaisten EDF-tilojen kannattavuutta heikentää iso peltoala. Suomalaistiloilla on keskimäärin vain 0,75 lehmää hehtaaria kohden, kun EU-tiloilla eläintiheys on yli kaksi kertaa suurempi.

”Ongelmamme näyttäisi olevan myös se, että maitotiloilla on paljon omia peltotyökoneita, mutta silti ostetaan myös urakoitsijoiden palveluita. Pitäisi tehdä selkeä valinta näiden välillä. Hybridimalli ei talouden näkökulmasta toimi”, Mero sanoo.

Mero kehottaakin pohtimaan, kuinka peltotöihin saisi lisää tehokkuutta. Säilörehun tuotantoon pitää joka tapauksessa panostaa ja nostaa hyvälaatuisen säilörehun osuutta ruokinnassa.

”Säilörehun osuuden pitäminen ruokinnassa mahdollisimman korkeana on hyväksi eläimen hyvinvoinnille ja tilan taloudelle. Myös kokoviljasäilörehun käyttö ja valkuaisruokinnan optimointi mahdollistavat pienemmät ostorehupanokset.”

”Mitä isompi on rehusato, sitä pienemmällä peltoalalla pärjää. Peltoa kannattaa ostaa ja vuokrata harkiten, vain todelliseen tarpeeseen ja järkevään hintaan. Sopimusaloja viljatilojen kanssa kannattaa hyödyntää lannanlevitykseen ja rehunkorjuuseen”, Mero neuvoo.

Ostorehujen hinnat määräytyvät paljolti maailmanmarkkinoilla, mutta silti ostorehukustannus maitokiloa kohti on Suomessa korkeampi. Energiakustannukset tuotettua maitolitraa kohden ovat Suomessa vain hieman Euroopan keskiarvoa korkeammat. Talvea ei kylmäpihattoaikana voikaan syyttää korkeista kustannuksista.

Parsipaikan hinta on meillä edelleen korkea. Suomessa sitoutuu rakennuspääomaa lehmää kohti 4 790 euroa, kun eurooppalaisilla vertailutiloilla rakennuspääoma on vain 2 920 euroa lehmää kohti.

Korkea tuotos tärkeää

Vaikka Suomessa tällä hetkellä hillitään maidon kokonaistuotantoa, pitää Mero lehmäkohtaisen keskituotoksen nostamista edelleen tärkeänä ja tavoiteltavana.

”Keskituotoksen parantamisella saadaan taklattua kustannusten nousua. Kun lehmä tuottaa enemmän maitoa, riittää pienempi lehmämäärä. Samalla oma työmääräkin pienenee. Lisääntyvän tilan ansiosta myös eläinten hyvinvointi paranee”, Mero perustelee.

Hyvä keskituotos parantaa myös maitotilan resurssitehokkuutta.

”Yhdellä työtunnilla tuotetaan Suomen vertailutiloilla 90–370 kiloa maitoa. Vaihtelua tilojen välillä on todella paljon. Mielestäni 200 kiloa maitoa yhtä työtuntia kohden, sisältäen peltotyötunnit, olisi hyvä tavoite jokaiselle.”

Mero näkee eurooppalaisessa ja suomalaisessa tuotantotavassa yhden selvän eron.

”Keskieurooppalaisilla tiloilla mennään yksinkertaisuus edellä. Tuotantoprosesseista ei tehdä liian monimutkaisia ja samalla kalliita.”

Työkustannus tuotettua maitolitraa kohden on Suomessa selvästi vertailuryhmää korkeampi.

”Navetassa tehdyt työtunnit eivät ole meillä isoin ongelma. Navettatyöt ovat hioutuneet monella tilalla sujuviksi. Työaikaa kuluu liikaa nimenomaan pelloilla”, Mero arvioi.

”Suomalaisten maitotilallisten ammattitaito eläinten hoidossa on erittäin hyvä. Meillä esimerkiksi lehmien poistoprosentit ovat pienemmät ja hiehot poikivat aikaisemmin kuin EDF-tiloilla keskimäärin.”

Mero kuitenkin huomauttaa, että kaikki edellä mainitut asiat ovat hyvin tilakohtaisia ja erot tilojen välillä ovat suuret.

TUNNUSLUVUT 2019.
Vertailussa mukana 17 suomalaista ja 267 eurooppalaista tavanomaista maitotilaa. Lähde: European Dairy Farmers 
  Suomi EU
     
Lypsylehmien määrä/tila 179 313
     
EKM-tuotos, kg/lehmä 10 640 9 740
     
Kokonaiskustannus, e/lehmä 6 000 4 080
     
Kokonaistulot (sis. tuet), snt/kg EKM 56,6 42
josta maitotulot, snt/kg EKM 36,7 35
     
Kokonaiskustannukset, snt/kg EKM 56,2 42,3
Ostorehukustannus, snt/kg EKM 13 11,5
Työ-,  kone- ja rakennuskustannus, snt/kg EKM 28,4 19,5
     
Yrittäjätulo, snt/kg EKM 10,8 8,7
Yrittäjän voitto, snt/kg EKM 2,2 1,8
     
Kustannukset kattava hinta, snt/kg EKM (Break-Even) x) 34,6 33,2
Yrittäjän palkka, e/h 24,4 22,2
     
Lehmien poisto-% 27,9 29,3
Hiehojen poikimaikä, kk 24,8 25,1
     
Väkirehun syönti, g/kg EKM 410 320
     
Työtunteja/lehmä/v. (sis. peltotyöt) 60 44
Työn tuottavuus, kg EKM/työtunti 197 250
     
Pääomaa, e/lehmä 9 720 6 600
Konepääoma, e/lehmä 2 990 1 220
Rakennuspääoma, e/lehmä 4 790 2 920
     
Lehmiä/ha 0,75 1,76

x) Break-Even=Kaikista kustannuksista vähennetään tuet ja eläinten myynnistä saadut tulot. Break-Even-hinnalla voidaan tuottaa maitokilo kannattavasti.

Lähde: European Dairy Farmers