Mannien farmilla on possujen kasvatusta pikkuporsaista lihasikoihin. Tällä tuottaja varmistaa laadun.
Eteläpohjalainen sianlihantuottaja Mika Manni saa hyvällä omallatunnolla kutsua itseään pitkän linjan maatalousyrittäjäksi.
– Tein ensimmäiset maakaupat 15-vuotiaana. Ostin naapurilta 6,5 hehtaarin erillislohkon. Olin ruvennut jo 7-vuotiaana osakesijoittajaksi, joten minulla oli omaa rahaa säästössä, Mika Manni kertoo.
Vanhemmat Tapio ja Ulla Manni perustivat maatalousyhtymän, ja Mika jatkoi maan hankkimista.
– Seuraavana vuonna ostin 70 hehtaaria metsänpohjaa louhosalueelta tästä noin 20 kilometrin päästä. Siinä oli taimikkoa ja myös 10 hehtaaria turvetuotantoaluetta. Maasälpää louhittiin sieltä vielä jonkin aikaa. Tähän kauppaan hain pankista lainaa.
Maakauppoihin liittyy muisto maalaisjärkisestä maatalouspiirin virkamiehestä, joka asiakirjoja käsitellessään huomasi, että kaupan osapuoli oli alaikäinen.
– Hän sanoi, että ei ne sitä siellä Helsingissä huomaa. Ei varmaan menisi läpi tänä päivänä. Nyt "rikos" on jo vanhentunut, Tapio nauraa.
Sittemmin Mika Mannin maanomistus on moninkertaistunut ja omilta pelloilta korjataan raaka-ainetta sikojen rehuksi.
– Eläimiä meillä on yhteensä yli 20 000. Sikamanni Oy:n ja Mika Mannin lihasikalat ovat Peräseinäjoella ja vaimollani Minnalla on lihasikala Jalasjärvellä. Lisäksi minulla on isäni kanssa Laihialla Yhteisporsas Oy, joka on emakkosikala ja välikasvattamo. Myymme porsaita myös muille tuottajille.
Mika Manni pitää tärkeänä hallita koko tuotantoketjua.
– Kun koko ketju on omissa käsissä, laadunvalvonta on helpompaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Hyppösen sioista tiedetään älyteknologian avulla miltei kaikki mitattavissa oleva. Älysikalasta kerätty tieto on jo auttanut muuttamaan hoitokäytäntöjä paremmiksi.
Somerolla rakennetaan parhaillaan uutta 1 200-paikkaista lihasikalaa, jonka myötä Alitalon tilan sianlihantuotanto kolminkertaistuu. Jatkossa tilalla pyritään nivomaan sikatalous ja peltoviljely tiiviiksi, toinen toistaan tukevaksi kokonaisuudeksi.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Pientila Holckin burgeribisneksen tarina alkoi pop up -grillistä. Avaimina menestykseen ovat eettinen lihantuotanto, lähiruuan laatu, yhteistyö ja asiakkaiden kohtaaminen.
Satu Sillanpää Porren ja Vesa Porren navetan isossa pehkupohjaisessa karsinassa temmeltää kymmenkunta vasikkaa, joiden keskellä märehtivät tyytyväiset imettäjälehmät. Vasikat kasvavat vierihoidossa.
Hyvä ruokinta, olosuhteet ja hoito ovat avainasemassa sorkkaongelmien ehkäisyssä. Jos ongelmia tulee, ne olisi syytä tunnistaa ja hoitaa mahdollisimman pian.
Sorkkien terveys on naudan hyvinvoinnin tukipilari. Se vaikuttaa eläimen kykyyn liikkua, syödä, märehtiä, tuottaa maitoa ja elää laumassaan ilman kipua.
Vekkilän Museotilalla kasvatetaan harvinaisten punaisten linjojen suomenlampaita. Erityisesti vaalitaan helmenharmaata villaa tuottavia tilan oman kantapässin 70-linjan yksilöitä.
Vierihoito vapauttaa karjanhoitajan vasikanjuotosta, mutta ei huolenpidosta. Onnistuminen vaatii hyvää karjasilmää.
Kuivikkeet ja niiden käsittely voivat aiheuttaa merkittäviä terveysriskejä navetassa työskenteleville ihmisille. Altistumista on mahdollista vähentää monin tavoin.
