Juvalla toimiva monialayritys Farmila Oy on saanut hevosharrastustoiminnasta yllättävän hyvin uutta tuulta siipiensä alle. Kananmunistaan kuulu tila tunnetaan nyt paremmin irlannincob-hevosistaan Muumista ja Myrtistä sekä hevoskuiskaaja-emännästään.
Kurikkaselän maatilalla Juvan Karkeamaalla tehtiin suuria päätöksiä ennen vuosituhannen vaihdetta, kun tuotantosuunnaksi päätettiin ottaa Järvi-Suomen Portin kalkkunakasvatus ja luopua vähitellen lypsykarjasta. Alku lähti sen verran komeasti käyntiin vuonna 2000, että 2004 tehtiin jo laajennus. Samoin teki moni muukin 12 sopimuskasvattajasta, kunnes vuoden 2007 lopulla tuli isku vasten kasvoja teurastamon kaaduttua konkurssissa.
– Meille se oli kova paikka, muistelevat Rauni ja Vesa Laitinen nyt myöhemmin. Seitsemän vuotta ja ovet säppiin.
Siitä eteenpäin kaksi vuotta meni tyhjän päällä eläen, kunnes Munakunnan tuottajana halleihin hankitut Big Dutchmanin virikehäkit olivat täynnä kananuorikoita, joiden tuotteliaisuuden ansiosta Laitiset pääsivät nauttimaan ensimmäisestä munatilistään.
Kanalan perustaminen oli lähtölaukaus Antti Laitiselle, joka oli juuri valmistunut agrologiksi. Hän oli sisarusparvesta juuri se, joka oli päättänyt ottaa vetovastuun tilan jatkamisesta – kaiken näkemänsä ja kokemansa jälkeen, eli miten rankkoihin vastoinkäymisiin vanhemmat olivat kalkkunoiden kanssa törmänneet.
Laitisten tila jatkoi maatalousyhtymänä vuoden 2014 kesään saakka. Tällöin tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja vetovastuu siirtyi Antille hänen vanhempiensa jättäytyessä luopumistuen kautta ansaitulle eläkkeelle.
Tämän jälkeen Kurikkaselän tilalla kellon viisarit lähtivät laukalle. Vuoden 2016 loppupuolella Antti Laitinen tapasi Alena Matveevan hevosineen. Muutaman vuoden kuluttua tilasta syntyi monialayritys Farmila Oy, jonka omistavat Antti ja Alena yhdessä.
Palataan lyhyesti tuohon vuoden 2016 syksyä edeltävään aikaan, koska se kiteyttää koko tilan toiminnan eräänlaiseksi rakkaustarinaksi ja kenties avaa uusia kehitysideoita muillekin.
Venäjän Tsheljabinskista lähtöisin oleva Alena Matveeva hakeutui Suomeen 18-vuotiaana heti lukion jälkeen eli samoihin aikoihin, kun kalkkunoita vielä kasvatettiin toiveikkaana Juvalla. Suomen kielen Alena oppi nopeasti. Intohimoisena hevosharrastajana hän pääsi opiskelemaan Ypäjän Hevosopistoon, jonka jälkeen ala veti hänet mukanaan töihin hevosten pariin niin Unkariin, Espanjaan kuin Tanskaankin.
Jatkuva reissuelämä tien päällä hevosia kyyditessä sai Alenan vakuuttumaan tarpeesta kääntää kelkka takaisin Suomeen. Hän kouluttautui vielä maatalouslomittajaksi ja huomasi, että on viisasta asettua paikoilleen, kun lomittajan työllä pärjäsi paremmin kuin rekan ratissa.
Alena ryhtyi etsimään uutta kotia matkan varrella hankituille kahdelle hevoselleen, Likumsille ja Muumille.
Hän jätti ilmoituksen treffipalstalle Maaseudun Tulevaisuuteen. Alenan toiveena oli löytää kumppani, joka olisi innostunut maataloudesta ja omistaisi moottoripyörän.
Alena selasi treffipalstan vastauksia ja tunnisti yllättäen Antin erikoisen puhelinnumeron. Mätsi! Hänhän tunsi miehen, koska oli käynyt Laitisten kanalassa lomittamassa. Antille tuli täytenä yllätyksenä, että yhteydenottaja olikin heillä käynyt Alena. Ehkä kipinä oli vain jäänyt silloin raapaisua vaille?
Yhteisiä säveliä ei tarvinnut virittää moottoripyörän selässä yhtä reissua pidempään. Pihattotalli remontoitiin vanhasta ladosta ja hevosille järjestyi äkkiä hyvät laitumet ja kohta myös ratsastuskenttä. Alena ryhtyi antamaan yksilöopetusta hevosten koulutuksessa, kuten esimerkiksi maastakäsittelyssä ja näytösesiintymisessä. Maine hevoskuiskaajan taidoista kiiri itänaapuriin, josta alkoi virrata tilalle matkailijoita.
– Koronan ja rajakysymysten takia matkailu tyrehtyi kuin seinään, mutta kiinnostus on nyt viriämässä uudelleen maatilamatkailua kohtaan, Alena pohtii.
Kotimaisille ja keskieurooppalaisille vieraille on tarjolla niin tilaan tutustumista kuin ratsastusta ja maastoretkiäkin. Erikoisuutena on opettaa hevostaitoja, joita meillä ei ole ennen nähty.
Alenan tunnetuin yhteistyökumppani on Pieksämäellä toimiva Teittilän hevostila, joka muistetaan parhaiten kenttäratsastaja Veera Mannisen kotitallina. Siellä syksyisin järjestettävä tapahtuma vetää jo vertoja Helsinki International Horse Show:lle. Alenan vetonaulana tapahtumassa ovat omat esiintymisnumerot osana hevosnäytöstä, joiden ansiosta hänet on noteerattu hevospiireissä korkealle.
Alena on muutamassa vuodessa asettunut hyvin uuteen kotiinsa. Lämpö tuntuu istuuduttaessa pöydän ääreen: Laitiset ovat työntekijöidensä kanssa kuin yhtä suurta perhettä, joka kokoontuu päätilan yhteiseen ruokapöytään. Siinä käyvät aamiaisella myös tilan vakituinen työntekijä Irina sekä työntekijät Kalle Taivalantti ja Ilkka Laitinen.
Irina kantaa päätyönään vastuun kanalasta. Kalle ja Ilkka työskentelevät molemmat omilla toiminimillään. Heidän vastuunsa ovat koneurakoinnissa ja peltotöissä. Antti ja Alena asuvat itse muutaman kilometrin päässä tilakeskuksesta, jota asuttavat edelleen Antin vanhemmat. Yhteisellä aamiaisella on hyvä kerrata niin menneitä kuin tuleviakin suunnitelmia, joissa korostuu tiivis yhteistyö muiden maatilojen ja yritysten kanssa.
Farmilan päätuotantosuuntana on kananmunantuotanto, josta kertyy noin 80 prosenttia tilan liikevaihdosta. Seuraavaksi eniten liikevaihtoa tulee highland-karjan kasvatuksesta eli teuraseläinten sekä lihan myynnistä. Loppu jakautuu suoramyynnin, koneurakoinnin, metsätalouden sekä hevostallin ja ratsastustoiminnan kesken.
Yrityksen peltoviljely ja nautakarjan kasvatus on luonnonmukaisessa tuotannossa, mutta kananmunantuotanto ei. Luomukananmunantuotannosta vetäydyttiin viime metreillä, vaikka avustukset oli siihen jo haettu ja luvitus kunnossa. Antti Laitisen mukaan taustalla oli yksinkertaisesti huonot näkymät luomumunien hintatasosta ja kulutuskysynnän kehityksestä.
Farmila tekee tiivistä yhteistyötä juvalaisen Paunolan munitustilan kanssa, jonka kananmunantuotanto yhtiöitettiin vuonna 2009 Stonegg Oy:ksi. Molempien yhtiöiden kananuorikot kasvatetaan yhteisessä kasvattamoyrityksessä Karkea-Kana Oy:ssä, joka on perustettu vuonna 2011.
Suurin muutos tuotannossa tehtiin vuonna 2020, jolloin siirryttiin vapaaseen tuotantoon eli vaihdettiin kalusteet kerroslattiakanalaksi. Taustalla oli kauppaketjujen ilmoitus virikehäkkimunien myynnin lopettamisesta.
– Muutosinvestointeja alalla on tehty paljon, ja toisaalta pieniä tuottajia on luopunut tuotannosta. Meidänkin käyttämän pakkaamon tuottajista on enää alle 10 prosentilla häkkituotantoa, Antti sanoo.
Seuraava työsarka on vaihtaa vielä käytössä oleva öljylämmitys hakelämpöön.
Nurmen ohella tilalla kasvatetaan vehnää, hernettä ja ohraa. Luomupelloilla viljeltävä vilja myydään luomumaitotiloille.
Farmilassa on oma rehusekoittamo, jossa kananrehut valmistetaan ostoviljasta ja rehutiivisteestä. Kasvuvaiheen mukaan rehu koostuu kaurasta, ohrasta, vehnästä ja soijatiivisteestä, johon tulee kalkkia ja rypsiöljyä höysteeksi.
Kanat kasvatetaan kahdessa erässä 16 000 kanaa kerrallaan. Tämä helpottaa nuorikkovaiheen kasvatusta ja keventää työtä hallin tyhjennysvaiheessa, kun kanat saavuttavat 90 viikon iän ennen lopetusvaihetta.
Aiemmin häkkikanalan 43 000 lintua tulivat 18-viikkoisina ja ne vaihdettiin kerralla. Tämä aiheutti aina pitkän tyhjän jakson munatiliin ja lisäksi häiritsi suoramyyntiä, kun myytävää ei ollut.
– Asiakkaat ovat tottuneet hakemaan tuoreet munat ja samalla siinä käy lihakauppa, Alena ja Antti perustelevat.
Haikkujen eli highland cattle -rotuisten eläinten lihasta valmiiksi pakatut ruhonosat, jauhelihat ja makkarat myydään pakasteena.
– Suoramyynti on liikevaihdon kannalta tosi pientä eikä sillä ole taloudellista merkitystä varsinkaan kananmunien osalta. Mutta sosiaalisten kontaktien kannalta se on tärkeää, kun ajankulua ei lasketa. Lihan myynnissä suoramyynnillä on sen sijaan isompi merkitys, ja myynnistä jää jo työpalkkaa.
Tunnettuus ja laadun leima löivät tilan väen ällikällä, kun he päättivät pitää viime keväänä 15-vuotisen uransa kunniaksi kanalassa avoimet ovet. He odottivat muutamaa kävijää, mutta vieraita saapui yli 200, ja autoja piti ohjailla kauemmaksi pelloille parkkiin.
Ylämaankarjan kasvatuksessa luomuun siirtyminen tapahtui nopeasti, koska luomurehuntuotanto oli suunniteltu valmiiksi. Karjakoko on kasvanut nopeasti 190 yksilöön, kun emolehmät ja kaikki vasikat lasketaan mukaan. Pääluvultaan se yltää Etelä-Savon toiseksi suurimmaksi ylämaankarjaksi.
– Meillä oli kaksi siitossonnia, joista toinen on nyt laitettu pois, jotta eläinmäärää voidaan vähentää haluttuun 120 päähän, Alena sanoo. Viime vuonna teuraaksi meni vain 12–13 eläintä. Tästä syystä eläinmäärä kasvoi, kun vasikoitakin tuli vajaat 40. Ensi vuonna pitäisi tulla enää 20 vasikkaa.
Alenalle eläinten hyvinvointi on sydämen asia, mutta jalostusmielessäkin karjaa pitää karsia. Sorkkien pitää kestää ja luonteen olla hyvä.
– Aluksi mukana oli aggressiivisiakin eläimiä. Sellaiset emot kasvattavat hyvin arkoja vasikoita, jotka juoksevat vain karkuun. Ne karsitaan kaikki pois, Alena tuumaa.
Hänen mukaansa laumojen karsiminen helpottaa kaikkia työvaiheita laitumella.
– On tärkeää, että eläimet saadaan helposti kiinni houkutusrehun avulla. Aiemmin meiltä saattoi mennä pari päivää arkajalkoja jahdatessa. Nauta on ovela eivätkä aidat pitele, jos eläin vaistoaa korkealaitaisen olevan noutoreissulla, Antti lisää.
Naudat teurastetaan Vainion teurastamoissa ja leikataan Savo-Karjalan Lihalla Kuopiossa, jossa tehdään kaikki lihajalosteet. Antti kehuu teurastamon kuljetusketjua, joka sopii hyvin pitkäsarvisille naudoille. Luomulla on iso merkitys nautapuolella.
– Luomu soveltuu meille tosi hyvin, koska tilalla on paljon laidunta ja rehualaa. Suoramyynnissä emme ole liittyneet luomuvalvontaan, koska se vaatisi omat byrokratian koukeronsa. Riittää että asiakkaat tietävät.
Seuraavaksi suunnitteilla on rakentaa myymälätilat kanalan päätyyn, nyt se on hallitilassa pakastimien ympäröimänä. Tilan markkinointi toimii somen ja puskaradion välityksellä. Tulevaisuus näyttää, kuinka paljon kotimaan matkailu lisääntyy samoin kuin ulkomaisten vieraiden mielenkiinto luontomatkailupalveluihin.
Millolan emolehmätilan herefordit saavat viettää mahdollisimman vapaata ja itsenäistä elämää. Tilanpidossa tehdyt muutokset ovat lisänneet sekä eläinten että ihmisten hyvinvointia. Sitä mieltä ovat tilan yrittäjät, Mikko Leikola ja Anu Juurakko.
Lihantuotannossa olevilla kyytöillä on Arvilan tilalla arvokas tehtävä, sillä ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta laiduntamalla. Maatiloilla tuetaan luonnon monimuotoisuutta monin eri keinoin.
Rauharannan tilan nuorille on pyritty antamaan realistinen, mutta myönteinen kuva maatalousyrittäjyydestä. Nuoren väen tultua mukaan saatiin työ- ja vapaa-aika kirjattua yhteiseen kalenteriin.
Meillä on rakennettu jotakin lähes koko sen ajan, kun olemme tilallisina olleet. Ensin korjasimme tilan entisiä navettoja. Seuraavaksi rakensimme lähiruokatoimintojemme päärakennuksen, jonka ydin on teurastamo ja lihanjalostamo. Sitten teimme kolme suurta pihattorakennusta, ja nyt biokaasulaitoksen rakentaminen on loppusuoralla. Monenlaista haastetta, suunnitelmien muutosta ja rahoituspäätöksen odottelua on mahtunut matkaan, mutta valmista on aina syntynyt. Tilaajille Maatilan
DeLaval Plus Käyttäytymisanalyysiä hyödyntää jo 60 000 lehmää 25 maassa. Karjansaaren tilalla järjestelmä on ollut käytössä kahden vuoden ajan, ja se on osoittautunut erittäin hyväksi avuksi karjanhoidossa ja eläinten terveyden seurannassa. Yksi esimerkki tästä on eläinlääkärikäyntien selvä väheneminen.
Kulunut kevät havahdutti suomalaisen kuluttajan uuteen ilmiöön, jossa kaupasta ei aina saa edes sitä kaikkien arkiruokien suosikkia eli jauhelihaa. Samaan aikaan kotimaamme nautamarkkina tuntui heräävän ensimmäistä kertaa vuosiin oikeaan keskusteluun maataloutemme tilanteesta. Suoramyynnistä tuli muutamassa viikossa trendikästä ja somekanavat täyttyivät uusista tiloista, jotka päättivät aloittaa lihan suoramyynnin. Onko tämä nyt se ratkaisu kannattavuuteen, saada kuluttajat
Keskeiset naudan vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät ovat ruokinta, stressi ja tautipaine. Taudinaiheuttajien torjunta ja ennaltaehkäisy on tärkeää. Hyvä hygienia ja toimiva tautisulku estävät bakteerien, virusten ja loisten leviämistä karjaan ja karjassa.
Muhoslainen Karho-ojan karjatila myy verkkokaupan kautta luomulihaa suoraan kuluttajille. Markkinointia ei ole tarvittu. Pakastettujen tuotteiden jakelu hoidetaan helposti, joko suoraan tilalta tiettyinä päivinä tai REKO-renkaan kautta.
Iiläisellä Valtteri Pakosella oli voimakas halu ja innostus isännäksi. Häntä kuunneltiin ja vuonna 2021 tehtiin sukupolvenvaihdos. Isä Ilkka Pakonen toimii nyt Vaaralainen Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja avasi vappuna Olhavan Paussi kahvila-ravintolan.
Luonnonmukaisesti viljelevän ja karjaa kasvattavan tulee olla taitava ja valveutunut; tuotantotapa sopii osaaville ja ammattitaitoisille, siten erilaisten haasteiden ratkaiseminen sujuu sutjakasti. Myös joustavuutta ja avarakatseisuutta luomutuottajalta vaaditaan. Luomussa on omat haasteensa. Kotieläintuottajilla on muistissaan eläinten seleeninsaannin selvittely. Piileskelevä hivenaineen puute aiheutti karjoissa terveysongelmia. Haaste taklattiin, kun asia tiedostettiin, rehut analysoitiin, ja ruokintaan lisättiin luomutuotannossa sallittua
