Separoitu kuivajae on lehmälle mukava makuualusta ja se tukee lehmän hyvinvointia. Käyttäjältä se kuitenkin vaatii huolellisia rutiineja ja hyvin suunnitellun käyttöönoton.
Kuivajakeen kuiva-ainepitoisuus vaikuttaa merkittävästi kuivituksen onnistumiseen. Liian kostea kuivajae alkaa maatua parressa ja utaretulehdusten riski kasvaa. Kuiva-ainepitoisuuden noustessa ympäristöperäisten mikrobien määrä vähenee, mutta liian kuiva pölisee eikä pysy parsissa. Tutkimusten perusteella kuivikekäytön kannalta sopivaksi kuiva-ainepitoisuudeksi on määritelty noin 35 prosenttia.
Kuivajae sitoo ja luovuttaa kosteutta hyvin, joten sen kuivuuteen parressa vaikuttaa myös navetan ilmankosteus. Onnistunut kuivitus vaatii toimivaa ilmanvaihtoa, jota voidaan tehostaa tuulettimilla navettailman muuten ollessa kuuma ja kostea esimerkiksi kesällä.
Kuivajaekuivituksessa esille tulleet ongelmat ovat usein liittyneet liian kosteaan kuivajakeeseen. Separaattoreissa on eroja ja niiden tuottaman kuivajakeen kuiva-ainepitoisuudesta on syytä varmistua ennen kuin sitä käytetään kuivikkeena. Mittaus on hyvä tehdä säännöllisesti, jotta kuiva-ainepitoisuus pysyy tavoiteltuna.
Kuiva-aineen mittaukseen on olemassa laitteita ja palveluita, mutta kuiva-aineen voi määrittää myös itse uunikuivauksella, mikrossa tai hyötykasvikuivurilla. Ohjeita kuivaukseen löytyy esimerkiksi netistä Kuiva-aineen mittaaminen -tietokortista.
Kuivajae käytetään tuoreena heti separoinnin jälkeen, sillä varastoitaessa se alkaa lämmetä ja mikrobikasvu kiihtyy. Kuivajaetta ei suositella varastoitavaksi, vaan kuivitus tulisi tehdä uudella kuivikkeella säännöllisesti, mielellään päivittäin.
Myös syväkuivikeparsiin kuivajae tulisi lisätä päivittäin ohuena kerroksena kerrallaan. Täyttövaiheessa riittävän kuivan kuivajakeen käyttö on tärkeää, jotta parteen ei synny maatuvaa patjaa. Brittiläisen ohjeistuksen mukaan kuivajaekerroksen paksuuden tulisi olla korkeintaan 15 senttiä eli syvemmissä parsissa alle tarvitaan pohjamateriaali.
Pohjamateriaalina voidaan käyttää esimerkiksi hiekkaa, haketta tai olkisilppua huomioiden pohjamateriaalin soveltuvuus navettaan ja lantajärjestelmään. Myös pohjamateriaalia kulkeutuu jonkin verran lannan mukana pois parresta. Luonnonvarakeskus (Luke) Maaningan tutkimusnavetassa tehdyssä kokeessa pohjalla käytettiin pelletöityä olkea ja ruokohelpisilppua. Ruokohelpi sekoittui kuivajakeen kanssa, mutta siitä ei vaikuttanut olevan haittaa parren toimivuudelle ja parret olivat lehmille mieluisia.
Maaningan tutkimuksen ja kokemusten perusteella syväparsien sopiva kuivitustapa kuivajakeella on noin 16 litraa partta kohti ohuena kerroksena päivittäin. Jos kuivajaetta lisätään liian vähän, kuivikekerros parressa madaltuu ja syväparren laidat alkavat aiheuttaa lehmille epämukavuutta ja ihovaurioita.
Sekä tilakokemukset että tutkimukset antavat ristiriitaisia tuloksia kuivajaekuivituksen vaikutuksesta utareterveyteen. Osassa utaretulehdusten määrä ei ole eronnut muista kuivikkeista, mutta myös päinvastaisia tuloksia on raportoitu.
Tulehduksia aiheuttavien bakteerien jakauma sen sijaan näyttää eroavan kuivajakeen ja muiden kuivikkeiden välillä. Kuivajakeessa on tutkimusten mukaan enemmän ympäristöperäisiä bakteereja, kuten koliformisia (E. coli ja Klebsiella sp) ja ympäristöperäisiä streptokokkeja.
Luke Maaningan ja Savonian laboratoriokokeessa biokaasulaitoksen mädätteestä separoidussa kuivajakeessa oli vähemmän mikrobikasvua kuin raakalietteestä separoidussa kuivajakeessa. Lisäaineet puolestaan pääsääntöisesti lisäsivät mikrobikasvua. Navettaolosuhteissa erot jäävät yleensä vähäisiksi.
Tärkeimmät tekijät mikrobikasvun hillinnässä ja utareterveyden turvaamisessa ovat parsien oikea mitoitus, siivous vähintään kaksi kertaa päivässä ja päivittäinen kuivikkeen lisäys. Parsien puhtauden ohella on olennaista huolehtia lantakäytävien puhtaudesta, sillä parsiin kulkeutuu tuoretta lantaa lehmien sorkissa.
Parsien siivoaminen tuoreesta lannasta on tärkeää, sillä tutkimusten perusteella on arvioitu kuivajakeen tarjoavan otollisen kasvualustan tuoreessa lannassa oleville mikrobeille. Mikrobikasvu ei ole räjähdysmäistä separoidussa kuivajakeessa itsessään. Tuoreen lannan ohella vuotavat lehmät voivat olla riski patogeenien leviämiselle.
Suomessa kuivajaetta käytetään paikoin myös nuorkarjalla ja umpilehmillä, mutta esimerkiksi Iso-Britanniassa sikäläinen ohjeistus kieltää separoidun kuivajakeen käytön nuorkarjalla ja umpilehmillä, myöskään vastapoikineiden kuivitukseen sitä ei suositella. Mahdollisten ongelmien varalta kuivajakeelle on hyvä olla mietittynä vaihtoehtoinen kuivike.
Kuivikkeena käytettävä kuivajae on separoitava sen eläinryhmän lannasta, jonka kuivikkeena sitä käytetään. Separoitavan lannan joukkoon ei tulisi ohjata maitoa, pesuvesiä, jälkeisiä tai muita poikima- ja sairaskarsinan eritteitä. Tasalaatuinen liete ja syntyvän nestejakeen ohjaaminen muualle kuin separoitavan lietteen joukkoon tehostavat separaattorin toimintaa ja riittävän kuivan kuivajakeen tuottoa.
Separoitua kuivajaetta on muutamissa kokeissa tutkittu seoksena eri lisäaineiden kanssa, mutta lisäaineet eivät ole juurikaan parantaneet kuivajakeen hygieenisyyttä tai kuivitusominaisuuksia. Laboratorio-olosuhteissa tehdyssä kokeessa pajuhake ja puuteollisuudesta saatu kuitupuriste jopa heikensivät hygieenistä laatua, eikä niitä voi suositella kuivajakeen lisäaineiksi.
Ruokohelpisilppu sen sijaan vaikuttaisi toimivan lisäaineena hygieenisen laadun suhteen, mutta sen haasteena voivat olla vaikutukset lietejärjestelmän toimivuuteen. Silpun tulee olla hyvin lyhyttä, jotta se ei tuki ritilöitä tai lietekuiluja.
Aiemmassa Luke Maaningalla tehdyssä kokeessa tuhkalisäyksen todettiin laskevan kuivajakeen pH:ta ja vähentävän mikrobien määrää, mutta kuivikekäytön aikana mikrobikasvu nousee samalle tasolle käsittelemättömän kuivikkeen kanssa. Tuhkalisäyksestä saatava hyöty jäi siten vähäiseksi.
Turpeen ja kuivajakeen seoksesta kokemukset ovat huonoja, eikä sitä suositella utaretulehdusriskin vuoksi.
Separoidun kuivajakeen käytölle kuivikkeena ei ole Suomessa varsinaista ohjeistusta, ja kotimaista tutkimusta on tehty vielä vähän. Parhaillaan separoidusta kuivajakeesta kootaan tilatason tietoa Lypsykarjojen vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut -hankkeessa. Käytännön lypsykarjatiloilla tehdään mittauksia kuivikkeen laadusta, navetan olosuhteista, utareterveydestä ja eläinten hyvinvoinnista. Lisäksi mitataan työn käyttöä ja kuivikkeen navetassa työskentelevien terveyteen vaikuttavia tekijöitä.
Kokemusten perusteella separoitu kuivajae on lehmille mieleinen ja hyvinvointia tukeva kuivike. Sitä käyttävillä tiloilla kintereiden kunto on parantunut ja lehmien makuuaika osin lisääntynyt. Kuivajaetta on helppo käyttää runsaasti, kun materiaalista ei ole pulaa.
Separoitu kuivajae ei sovellu ainoaksi kuivikkeeksi, sillä hygieniariskin vuoksi sairas- ja poikimakarsinassa, nuorkarjalla ja umpilehmillä sitä ei suositella käytettäväksi.
Tarkkoja laskelmia kuivajaekuivituksen hinnasta ei ole, mutta sitä käyttävät tilat ovat arvioineet säästävänsä kuivituskuluissa useita tuhansia euroja vuodessa, kun aiempi kuivike on ollut puru tai turve. Kuivitukseen soveltuvaa kuivajaetta tuottava separaattori maksaa noin 25 000 euroa.
Lypsykarjojen vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut on Savonian hallinnoima ja Pohjois-Savon liiton EU-osarahoittama hanke, joka kokoaa tietoa lypsykarjanavetoihin soveltuvista turvetta korvaavista kuivikkeista.
Kuiviketestauksia navetoissa ja laboratoriossa -raportti on luettavissa sivustolla https://theseus.fi/handle/10024/817518.
Kun lietelantaan lisätään ilmasta napattua typpeä, tapahtuu paljon myönteisiä asioita: lanta muuttuu hajuttomaksi, ravinteet kasvien kannalta helpommin hyödynnettäviksi ja päästöt pienemmiksi. GEA kehitti työhön rikastuskontin.
Kun Robert Harmoinen tutkii Valiolla ilmastotoimien päästövaikutuksia maitotiloilla, hän kokee olevansa yhä ikään kuin kotitilalla töissä. "Tilat omistavat Valion. Se mitä nykyään teen, vaikuttaa välillisesti myös kotitilaani."
Energiaturpeen noston väheneminen on vaikuttanut suoraviivaisesti myös kasvu- ja kuiviketurpeen tuotantoon. Pahimmillaan kuiviketurpeen tuotannon povattiin puolittuvan seuraavan viiden vuoden aikana.
Paavola Farm on kehittynyt viidentoista vuoden aikana kaikilla maitotilan osa-alueilla. Virpi ja Petri Paavolan tilalla Kaustisella uskotaan vahvasti suomalaiseen maidontuotantoon koko perheen voimin. Tila on yksi EDF:n vertailutiloista.
DeLaval Plus Käyttäytymisanalyysiä hyödyntää jo 60 000 lehmää 25 maassa. Karjansaaren tilalla järjestelmä on ollut käytössä kahden vuoden ajan, ja se on osoittautunut erittäin hyväksi avuksi karjanhoidossa ja eläinten terveyden seurannassa. Yksi esimerkki tästä on eläinlääkärikäyntien selvä väheneminen.
Kulunut kevät havahdutti suomalaisen kuluttajan uuteen ilmiöön, jossa kaupasta ei aina saa edes sitä kaikkien arkiruokien suosikkia eli jauhelihaa. Samaan aikaan kotimaamme nautamarkkina tuntui heräävän ensimmäistä kertaa vuosiin oikeaan keskusteluun maataloutemme tilanteesta. Suoramyynnistä tuli muutamassa viikossa trendikästä ja somekanavat täyttyivät uusista tiloista, jotka päättivät aloittaa lihan suoramyynnin. Onko tämä nyt se ratkaisu kannattavuuteen, saada kuluttajat
Keskeiset naudan vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät ovat ruokinta, stressi ja tautipaine. Taudinaiheuttajien torjunta ja ennaltaehkäisy on tärkeää. Hyvä hygienia ja toimiva tautisulku estävät bakteerien, virusten ja loisten leviämistä karjaan ja karjassa.
Muhoslainen Karho-ojan karjatila myy verkkokaupan kautta luomulihaa suoraan kuluttajille. Markkinointia ei ole tarvittu. Pakastettujen tuotteiden jakelu hoidetaan helposti, joko suoraan tilalta tiettyinä päivinä tai REKO-renkaan kautta.
Iiläisellä Valtteri Pakosella oli voimakas halu ja innostus isännäksi. Häntä kuunneltiin ja vuonna 2021 tehtiin sukupolvenvaihdos. Isä Ilkka Pakonen toimii nyt Vaaralainen Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja avasi vappuna Olhavan Paussi kahvila-ravintolan.
Luonnonmukaisesti viljelevän ja karjaa kasvattavan tulee olla taitava ja valveutunut; tuotantotapa sopii osaaville ja ammattitaitoisille, siten erilaisten haasteiden ratkaiseminen sujuu sutjakasti. Myös joustavuutta ja avarakatseisuutta luomutuottajalta vaaditaan. Luomussa on omat haasteensa. Kotieläintuottajilla on muistissaan eläinten seleeninsaannin selvittely. Piileskelevä hivenaineen puute aiheutti karjoissa terveysongelmia. Haaste taklattiin, kun asia tiedostettiin, rehut analysoitiin, ja ruokintaan lisättiin luomutuotannossa sallittua
