Siirry sisältöön

Tätä kirjoittaessa on luvattu lämpömittarin kipuavan yli kahdenkymmenen asteen tällä viikolla. Taitaa olla kevät. Viimeisenkin lehmän poi’ittua on katseet suunnattu meillä nurmien täydennyskylvöille ja aidan rakentamiseen. Kun aamulla saa vihdoin herätä auringon säteisiin, tulee pakostikin mietittyä kaikkea, mitä pitäisi tehdä. Koska yli­optimistinen ajankäytön suunnittelu kuuluu omiin vahvuuksiini, olen iloinen, että meitä on tilalla auttamassa työssäoppija.

Leivinuunia toissa päivänä lämmittäessä laskin meidän polttaneen viime talvena noin kaksinkertaisen määrän polttopuita aikaisempiin talviin verrattuna. Talossa on suorasähkölämmitys, mutta pattereita ei tässä 80-luvun kivitalossa uskaltanut laittaa päälle kuin eteisissä ja keittiössä, kun sähkönhinta alkoi kivuta. Luulisin tämän jäävän meidän taloutemme lämmitystavaksi tulevaisuudessakin.