
Päätehakkuu monimuotoisuutta tukien
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Nautojen hengitystietulehdukset aiheuttavat ongelmia ympäri maailman, niin myös Suomessa. Erityisen alttiita sairastumiselle ovat vasikat, koska niiden elämässä on lukuisia altistavia tekijöitä.
Vasikoiden hengitystietulehduksia on ennaltaehkäistävä ja hoidettava tehokkaasti. Eläinten suuri sairastavuus vaarantaa hyvinvoinnin ja heikentää kasvua sekä lisää antibioottien käyttötarvetta.
Ennaltaehkäisy ei kuitenkaan ole helppoa, sillä hengitystietulehdukset ovat monisyysairauksia. Tauti ja sen vakavuus riippuvat useasta yhtäaikaisesta seikasta. Sairastumiseen vaikuttaa se, kuinka paljon ja kuinka vakavia taudinaiheuttajia vasikoiden ympärillä on sekä miten ne pääsevät tarttumaan eläimiin. Merkitystä on myös sillä, pystyvätkö vasikat vastustamaan taudinaiheuttajien tunkeutumista elimistöönsä ja kukistamaan sinne jo päässeitä mikrobeja.
Virukset ovat usein ensimmäisiä taudinaiheuttajia, jotka esiintyvät vasikoiden hengitysteissä. Ne eivät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta yleensä aiheuta vakavia oireita, mutta vaurioittavat hengitysteiden limakalvoa, jolloin bakteerit pääsevät helpommin kiinnittymään ja lisääntymään sekä aiheuttamaan sairauksia.
Vasikoiden terveenä pysymisessä onkin kyse jatkuvasta taistelusta, jossa vasikoiden elimistön vastustuskyky ottaa mittaa taudinaiheuttajista.
Toimivan tautisuojauksen lisäksi vasikoiden alkuhoidolla, ruokinnalla ja olosuhteilla on vaikutusta hengitystietulehdusten syntyyn ja oireiden voimakkuuteen. Myös muut tekijät kuten eläinten ikä, yleiskunto ja vastustuskyky vaikuttavat.
Tyypillisiä sairastumiselle altistavia tekijöitä ovat puutteellinen vastustuskyky ja muut sairaudet, nälkä, veto, kylmyys, kosteus, huono ilmanlaatu, pölyisyys, elimistöä kuormittava stressi, ahtaus ja suuri eläinmäärä tai toisilleen vieraiden eläinten sekoittaminen.
Kun vasikoiden hengitystietulehdusongelmia selvitetään, oman terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa on syytä tehdä perusteellinen kartoitus eläinten olosuhteista, tilan tautisuojuksesta sekä erilaisista sairastumisille altistavista tekijöistä.
Vasikoiden onnistunut alkuhoito tukee eläinten puolustusjärjestelmää kehittymään ja toimimaan tehokkaasti. Se turvaa hengitysteiden hyvän bakteerikannan ja antaa vasikoiden elämän ensimetreille lainaan emän opitun vastustuskyvyn. Poikimisten valvonta, vasikoiden elämän alkuun auttaminen ja nopea ternimaitojuotto hyödyttävät vasikoita vielä pitkään ensimmäisten elinviikkojen jälkeenkin.
Kun vasikka syntyy, alkaa kilpajuoksu sen elimistön kansoittamisessa. Haluamme ternimaidon vasta-aineiden, emän solujen sekä muiden taudinaiheuttajilta suojaavien ja elimistöä kehittävien aineiden pääsevän vasikoiden nieluun ja ruuansulatuskanavaan mahdollisimman nopeasti ennen haitallisia bakteereita.
Samalla puhtaus ja ternimaito auttavat hyvien bakteerien mahdollisuuksia asuttaa vasikoiden elimistöä. Lisäksi lämpimän ternimaidon sisältämä energia sekä monet erilaiset hyödylliset aineet auttavat immuunipuolustuksen käynnistymisessä. Siksi hyvälaatuista ternimaitoa on saatava nopeasti, mielellään tunnin tai viimeistään kahden tunnin sisällä syntymästä.
Erityisesti pikkuvasikoiden hoidossa ripulia ehkäistään huolehtimalla puhtaudesta. Ripuli vaurioittaa ruuansulatuskanavaa, aiheuttaa elimistön kuivumisen, elektrolyytti- ja happo-emäs-tasapainon häiriintymisen sekä nälkiintymisen. Paitsi että ripuliin sairastuminen aiheuttaa vasikoille kipua ja kärsimystä sekä heikentää kasvua, se altistaa muille sairauksille ja erityisesti hengitystietulehduksille myöhemmällä kasvatuskaudella.
Ripuliin sairastuneilla pikkuvasikoilla on tutkimuksissa arvioitu olevan jopa 500-kertainen riski sairastua myöhemmin elämässään johonkin muuhun sairauteen, yleensä hengitystietulehdukseen.
Yksi terveenä pysymisen kulmakivistä on lämpötalous. Vasikoiden ympäristö voi kuitenkin olla myös kylmä, jos eläinten kokema lämpötila on niille sopiva. Tämä riippuu paitsi ympäristön lämpötilasta, vedosta ja ilman suhteellisesta kosteudesta myös esimerkiksi vasikan terveydestä, makuualustan puhtaudesta, kuivituksesta, mahdollisesta lisälämmönlähteestä, ravinnosta ja laumatovereista.
Vasikoiden hyvinvoinnin ja terveyden kannalta erityisen oleellista on makuualueen lämpötila, sillä kasvavat eläimet tarvitsevat paljon unta. Erityisen tärkeää vasikoille on REM-uni. Sen aikana erittyy kasvuhormonia, ja REM-uni liittyy myös oppimiseen sekä aivojen ja puolustusjärjestelmän kehitykseen. Jos vasikat kärsivät kylmästä, ne eivät pysty nukkumaan tarpeeksi REM-unta. Silloin unenpuute kuormittaa elimistöä sekä heikentää kasvua ja vastustuskykyä.
Erityisesti viileänä ja kylmänä vuodenaikana olki on paras kuivike vasikoille. Se eristää hyvin lämpöä ja siihen on helppo kaivautua. Tutkimuksissa onkin todettu runsaan olkikuivituksen ennaltaehkäisevän vasikoiden hengitystietulehduksia viileässä ympäristössä. Lisälämpöä voidaan tarjota myös erilaisilla lämmittimillä, lämpölampuilla ja vasikkaliiveillä.
Veto lisää lämmönhukkaa ja siksi sitä pitää ehkäistä. Lämmönsäätelyä tukee myös lajitoverien seura. Lisäksi varsinkin viileissä olosuhteissa vapaa maito- tai juomarehuruokinta varmistaa, että polttoaine tarvittavan lämmön tuottamiseen saadaan ylimääräisestä rehusta. Silloin lämmöntuotantoon ei tarvitse käyttää kasvuun ja puolustukseen tarkoitettua energiaa, saati elimistön vararavintovarastoja.
Tietoa vasikoiden kokemasta lämpötilasta saa tarkkailemalla niiden käyttäytymistä ja makuuasentoja. Lihasvärinä kertoo vilusta ja lisälämmön tarpeesta. Pörröinen karva taas kielii kylmästä tai siitä, että vasikat kokevat olonsa viluisiksi kuumeisina.
Vasikoiden hengitystietulehdusten yleisimpiä oireita ovat yskä, sierain- ja silmävuoto sekä heikentynyt ruokahalu. Usein sairas vasikka myös hengittää normaalia tiheämmin eli yli 40 kertaa minuutissa, ja sillä on kipukasvot. Joskus sairaan vasikan on silmin nähden vaikeaa hengittää. Erittäin vakavasta tulehduksesta kärsivä eläin voi hengittää raskaasti kaula suorana ja suu auki koettaessaan saada edes vähän happea.
Kuume on myös yleinen oire ja usein hengitystietulehdukseen sairastuneiden vasikoiden ruumiinlämpö on yli 39,5 celsiusastetta. Pitkään jatkuessaan sairaus aiheuttaa laihtumista, kasvun hidastumista sekä takkuisen karvapeitteen.
On erittäin tärkeää, että hengitystietulehdus huomataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja hoito aloitetaan ajoissa. Hoitoa varten on hyvä tehdä lääkityssuunnitelmat eri tilanteisiin oman eläinlääkärin kanssa. Parasta on ottaa sairaista eläimistä näytteitä, jotta saadaan selville, mikä antibiootti on paras vaihtoehto hoitoon.
Antibiootin lisäksi tulehduskipulääke on oleellisessa roolissa vasikoiden hengitystietulehdusten hoidossa. Se lievittää kipua, hillitsee tulehdusreaktiota ja vähentää sairauden aiheuttamia keuhkomuutoksia. Tulehduskipulääkitys myös laskee kuumetta, parantaa vasikoiden oloa ja saa potilaat usein syömään ja juomaan.
Uusimman tutkimustiedon mukaan tulehduskipulääkkeellä ei kuitenkaan voida korvata antibioottihoitoa, vaan sairaan eläimen hoitoon tarvitaan molemmat lääkitykset.
Joskus sairastuneet vasikat tarvitsevat myös eläinlääkärin antamaa nesteytystä, jos ne eivät pysty tai halua imeä maitoa tai juomarehua. Oleellista on potilaiden saama muu tukihoito ja paranemista tukevat olosuhteet, kuten hyvä ilmanlaatu sekä lämmin, kuiva ja vedoton makuualusta. Elimistöä kuormittavaa stressiä on vältettävä, sillä sairauden heikentämän elimistön kyky vastata lisähaasteisiin on varsin kehno.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?