Kymmenkunta vuotta metsänhoidon menetelmänä käytetystä jatkuvasta kasvatuksesta on edelleen melko vähän tutkimustietoa. Aihetta tutkitaan aktiivisesti ja työn alla on lukuisia tutkimuksia.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime vuonna julkaisema synteesiraportti summaa monialaisesti jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia ja soveltamismahdollisuuksia Suomessa. Yhteenvedossa tarkastellaan muun muassa metsän uudistumista, taloutta, menetelmän geneettisiä vaikutuksia, puuntuotantoa ja -korjuuta sekä metsätuhoja. Lisäksi menetelmän vaikutuksia on tutkittu hiilenkierron, metsien monikäytön ja vesistövaikutusten vinkkelistä.
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus perustuu luontaiseen uudistumiseen ja olemassa olevan alikasvoksen hyödyntämiseen. Oleellisessa roolissa on metsän uudistuminen. Tutkimustietoa löytyy taimien kasvusta eri-ikäiskuusikoiden poimintahakkuukohteilta, mutta ei pienaukkojen uudistumisesta. Pitkäaikaisia jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kokeita ei tällä hetkellä ole tarpeeksi eikä olemassa olevista kokeista ole saatu vielä riittävästi tuloksia kasvatusohjeiden laatimiseen kaikille puulaji–kasvupaikka-yhdistelmille.
Metsänomistajat kaipaavat tutkimustietoa eritoten jatkuvapeitteisen kasvatuksen puuntuotoksesta. Nyt mittaustuloksia on lähinnä poimintahakkuin käsitellyistä kivennäismaiden eri-ikäiskuusikoista Etelä- ja Keski-Suomessa. Tulokset osoittavat, että poimintahakkuin käsitellyissä kuusikoissa sekä puuston tilavuudet että tilavuuskasvut ovat keskimäärin alhaisempia kuin tasaikäisessä harvennuskuusikoissa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Sertifioitu siemen maksaa itsensä takaisin jo pienellä sadonlisällä, mutta myös tilan oma siemen voi olla kilpailukykyinen vaihtoehto huolellisesti kunnostettuna. Laskelmaesimerkki vertailee, kumpi kannattaa. Kylvösiemenen pitää aina olla puhdasta, tervettä ja hyvin itävää.
Korialaisella Heikkilän tilalla kasvinviljelyn rinnalle on haettu myös muita tuotantomuotoja. Kauralyhteiden valmistus ja kaniheinän myynti tuovat lisää euroja viivan alle. Niistä kertyy yli puolet tilan liikevaihdosta.
Neuvontatyö on yhä kokonaisvaltaisempaa, sanoo viljavuusnäytteitä ottava sekä viljelysuunnittelua ja neuvontaa tekevä Teemu Pakonen. Hän viljelee itsekin siemenperunaa ja -viljaa sukutilallaan Tyrnävällä ja on innostunut täsmäviljelystä.
Huittislainen Jere Lindroos on urakoinut kesällä maatalousdroonilla piensiemenkylvöstä lannoitukseen ja kasvihuoneiden varjostukseen. Drooniavusteisen lentolevityspalvelun kysyntä näyttäisi kasvavan.
Siementila Salolla käynnistyi uusi aikakausi, kun nuori sukupolvi tuli mukaan omistajaksi. Järkevä työnjako keventää kaikkien työtaakkaa ja mahdollistaa kasvun. Oma viljely on monipuolista ja koetoimintaakin harjoitetaan, tällä kasvukaudella tilan pelloilla oli tuhatkunta koeruutua.
Kun jotakin halutaan kehittää, ensimmäinen ajatus on usein tehdä enemmän. Kasvattaa tuotantoa, hankkia hehtaareja tai lisätä panoksia. Maatilan arjessa tekemisestä harvemmin on pulaa. Silti toimintaa kehittäessä tuntuu helposti siltä, että pitäisi tehdä vielä vähän enemmän. Enemmän ei kuitenkaan aina ole sama kuin paremmin. Sen huomasi myös Marttilan tilalla Hermanni Lallukka, joka käytti tavanomaisessa viljelyssä reilusti…
