Maatilan Pellervo

14.12.2023

Jatkuvassa kasvatuksessa riittää tutkimussavottaa

Kymmenkunta vuotta metsän­hoidon menetelmänä käytetystä jatkuvasta kasvatuksesta on edelleen melko vähän tutkimus­tietoa. Aihetta tutkitaan aktiivisesti ja työn alla on lukuisia tutkimuksia.

Jaa

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti Marja Heikkilä

Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime vuonna julkaisema synteesiraportti summaa monialaisesti jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia ja soveltamismahdollisuuksia Suomessa. Yhteenvedossa tarkastellaan muun muassa metsän uudistumista, talout­ta, menetelmän geneettisiä vaikutuksia, puuntuotantoa ja -korjuuta sekä metsätuhoja. Lisäksi menetelmän vaikutuksia on tutkittu hiilenkierron, metsien monikäytön ja vesistö­vaikutusten vinkkelistä.

Tutkimusta kaivataan

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus perustuu luontaiseen uudistumiseen ja olemassa olevan alikasvoksen hyödyntämiseen. Oleellisessa roolissa on metsän uudistuminen. Tutkimustietoa löytyy taimien kasvusta eri-ikäiskuusikoiden poimintahakkuukohteilta, mutta ei pienaukkojen uudistumisesta. Pitkäaikaisia jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kokeita ei tällä hetkellä ole tarpeeksi eikä olemassa olevista kokeista ole saatu vielä riittävästi tuloksia kasvatusohjeiden laatimiseen kaikille puulaji–kasvupaikka-yhdistelmille.

Metsänomistajat kaipaavat tutkimustietoa eritoten jatkuvapeitteisen kasvatuksen puuntuotoksesta. Nyt mittaustuloksia on lähinnä poimintahakkuin käsitellyistä kivennäismaiden eri-ikäiskuusikoista Etelä- ja Keski-Suomessa. Tulokset osoittavat, että poimintahakkuin käsitellyissä kuusikoissa sekä puuston tilavuudet että tilavuuskasvut ovat keskimäärin alhaisempia kuin tasaikäisessä harvennuskuusikoissa.