Pienessäkin metsikössä kasvuolosuhteet vaihtelevat, mutta metsänhoidossa tätä ei aina huomioida riittävästi. Monipuolisemmat hoitotavat edistävät puiden kasvua ja terveyttä sekä luonnon monimuotoisuutta. Ne auttavat osaltaan varautumisessa ilmaston lämpenemiseen.
Metsistämme vähiten kasvuolosuhteiden vaihtelua löytyy karuista mäntymetsistä ja Pohjois-Suomen metsistä. Muualla Suomessa jo hehtaarin parin suuruiselta kuviolta voi löytyä niin karuja ja kivisiä kuin kosteita ja reheviä paikkojakin.
Koska metsät ovat moninaisia, tulisi myös metsänhoidon olla monipuolista. Keväällä 2023 alkaneen ja tulevan syksyn loppuun päättyvän täsmämetsänhoitohankkeen tavoitteena on herätellä metsänomistajia nykyistä monipuolisempiin metsänhoitomenetelmiin ja huomioimaan tarkemmin metsän erityispiirteet. Nykyisen paikkatiedon perusteella metsän erityispiirteistä ja ominaisuuksista saa varsin hyvän yleiskuvan.
– Kun metsiä hoidetaan kohdennetummin, päästään usein parempaan lopputulokseen, oli metsänomistajan tavoitteina sitten puuntuotannon optimointi, puuston terveys tai luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö. Uusia konsteja ei tarvita, vaan täsmämetsänhoidon työmenetelminä käytetään entuudestaan tuttuja metsänhoitotoimia, kertoo lehtori Mikko Anttila ammattiopisto Livian metsätiimistä.
Monitavoitteiseksi täsmämetsätalouden osaajaksi etänä -hanke (E-täsmä) on ammattiopisto Livian, Suomen metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Turun yliopiston yhteishanke, jossa toteutetaan 25 mallikohdetta. Pääosin mallikohteet on tehty ammattiopisto Livian metsiin Paimioon.
– Hankkeen tavoitteena on tarjota metsänomistajille esimerkkejä siitä, minkälaisia metsänhoitotoimia talousmetsissä voidaan soveltaa, ja samalla säilyttää ja lisätä luontoarvoja. Yksi tavoite on myös ympäristön ja ilmaston kuormituksen minimointi sekä kaikinpuolinen varautuminen ilmaston lämpenemiseen, kertoo projektipäällikkö Sanna Karvonen Suomen metsäkeskuksesta.
Mallikohteiden toteutuksista julkaistaan koulutusmateriaalia ja videoita kaikkien saataville. Tietomateriaali löytyy Suomen metsäkeskuksen sivuilta.
– Työn ajurina on nimenomaan jalkauttaa moninaisia metsänhoitotapoja metsänomistajien tietoisuuteen. Tuotamme kustannustehokkaasti toteutettavia ideoita, Karvonen painottaa.
Täsmämetsänhoitoa tehdään viimeisimpään tutkimustietoon perustuen ja toimet suunnitellaan ja toteutetaan huolella. Metsän uudistamisessa suositaan monipuulajisuutta ja jätetään tilaa luontaisesti syntyvälle lehtipuustolle.
Mallikohteiksi on valittu hyvin erilaisia metsäkuvioita. Joissakin kohteissa on otettu huomioon erityisesti riistan hyvinvointi, toisissa maisemaseikat tai vesiensuojelu suometsiä unohtamatta. Samalla kuviolla on voitu toteuttaa erilaisia muokkausmenetelmiä, istutettu eri puolille kuviota eri puulajeja kasvupaikan ehdoilla: tervaleppää, tammea, mäntyä ja kuusta. Demokohteilta löytyy erilaisia harvennusmalleja, poiminta- ja pienaukkohakkuita, tavallista suurempia säästöpuuryhmiä sekä sekapuustoisuutta edistäviä taimikonhoitokohteita.
– Mallikohteita on tehty niin jaksollisen kuin jatkuvan kasvatuksen kohteillekin. Oleellisinta on, että kaikki kuviot pidetään samankokoisina kuin perinteisessäkin metsänhoidossa. Silloin hoitotoimien teettäminen on jatkossakin taloudellisesti kannattavaa, Anttila lisää.
Täsmämetsänhoito ei ole vain kertaluonteisesti tehtävää, vaan ideana on noudattaa kohdennettuja toimenpiteitä läpi koko kiertoajan metsän uudistamisesta ja taimikonhoidosta hakkuisiin.
Esimerkkikohteita on suunniteltu yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen, Luken ja ammattiopisto Livian kanssa. Ammattiopiston opettajat ja opiskelijat ovat toteuttaneet puunkorjuun, taimikonharvennuksen ja istutuksen.
– Täsmämetsänhoidon suunnittelussa huomioidaan metsän erityispiirteet, kuten kuvion sisäiset vaihtelut, kasvupaikan ravinteisuuserot ja kosteusolot. Työn toteuttajilta se vaatii oikeaa asennetta ja ammattitaitoa. Jos metsänomistaja haluaa kohdennetumpia hoitotoimia metsässään, on hyvä varmistua, että tieto kulkee metsäkoneenkuljettajalle tai istutustyötä tekeville asti, metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari Suomen metsäkeskuksesta muistuttaa.
Yhä useampi metsänomistaja teettää metsänhoidon. Osa isoista palveluntarjoajista suosittelee aktiivisesti esimerkiksi kuusi-mänty-sekaistutusta tai siemensyntyisten lehtipuiden säästämistä taimikonhoidossa.
– Tässä on menty paljon eteenpäin, mutta yhä ajoittain tieto kulkee tekijälle onnahdellen. Tiedonkulkua on syytä parantaa. Pienipiirteisempi metsänkäsittely on melkoinen haaste myös työnjohdolle, arvioi palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo Tapio Oy:stä.
Kantavana ajatuksena täsmämetsänhoidossa on mennä luonnon ehdoilla, ennen kaikkea istuttaa oikeat puulajit oikeille kasvupaikoille. Metsänhoitotoimien ohella voidaan vahvistaa myös luonnon monimuotoisuutta. Paimion mallikohteella esimerkiksi ennallistettiin puronuomaa. Tämä on Viitasaaren mukaan myös kustannustehokasta, kun kaivinkone oli kuviolla muutenkin tekemässä maanmuokkauksia.
Kuvion maamuokkaus tehtiin maaston ehdoilla, karuimmissa kohdissa laikutusta, rehevämmissä kääntö- ja naveromätästystä.
Reilun hehtaarin aukolle istutettiin neljää puulajia. Puron lähistölle, liki lehtomaiseen kasvupaikkaan istutettiin tervaleppää, reheville kohdille kuusta ja tammea, karuun rinteeseen mäntyä. Kasvupaikan vaihettumisvyöhykkeelle pantiin kuusta ja mäntyä sekaistutuksena. Paikoin istutettiin pelkkää kuusta, mutta osa mättäistä jätettiin tyhjiksi luontaisesti syntyviä koivuntaimia varten.
– Hyvillä kasvupaikoilla voidaan istutustiheyttä laskea, mutta maanmuokkaus kannattaa tehdä aina täyteen tiheyteen. Siten saadaan varmimmin täystiheä metsä, Viitasaari sanoo.
Tammen taimet kasvavat biohajoavissa putkissa seuraavat vuodet, jolloin ne ovat turvassa hirvieläimiltä.
– Tämä on kiinnostava kokeilu. Menetelmä on kuitenkin kallis, sillä suojaputki maksaa useamman euron, tammentaimikin euron verran, Anttila huomauttaa.
Viime keväänä istutetulla mallikohteella taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun, joskin männyntaimista osa on päätynyt kauriiden suihin.
Yhdellä mallikohteista jätettiin päätehakkuun yhteydessä tavallista suurempi säästöpuuryhmä sekä myös siemenpuita. Säästöpuuryhmä pyrittiin sijoittamaan niin, että myrskyt eivät sitä pahasti riepottaisi.
– Isojen ryhmien osalta haasteen voi tuoda se, että tuulituhot ovat niin suuret, että tulee metsätuholain mukainen korjuuvelvoite, Viitasaari sanoo.
Tuulenkaadot lisäävät lahopuun määrää metsissä, mutta ovat omiaan myös lisäämään kirjanpainajaesiintymiä varttuneissa kuusikoissa. Etenkin eteläisessä Suomessa erilaiset hyönteistuhot ovat kasvava riesa, kirjanpainajan lisäksi muun muassa kuusentähtikirjaajat ovat runsastuneet. Mäntyjä tappaa puolestaan okakaarnakuoriainen ja etelänversosurma. Monin paikoin kuivuus on verottanut kuusikoiden kasvua ja tehnyt niistä aiempaa alttiimpia hyönteistuhoille.
– Ilmaston lämpenemisen vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että oikeilla kasvupaikoilla kasvaa niillä parhaiten menestyviä puulajeja. Sekametsiä suosimalla voidaan tuhoriskiä jonkin verran pienentää, Viitasaari sanoo.
Kuvion vieressä on taimikonhoitoa odottava kuvio, jossa kasvaa kuusta, mäntyä ja koivua. Ala on aikanaan istutettu kuusi-mänty-sekoituksena, ja joukkoon on tullut melko paljon lehtipuuta.
–Taimikko on niin tiheä, että siitä joudutaan ottamaan pois myös istutettuja taimia, sillä tavoitteena on kuitenkin jättää vähintään 10 prosenttia lehtipuuta. Liika tiheys ei edistä laatupuuksi varttumista. Yksi vaihtoehto on poimia kuviolta joulukuuseksi kelpaavat, Anttila pohtii.
Täsmämetsänhoitohankkeessa on toteutettu myös useita jatkuvan kasvatuksen kohteita.
– Jatkuvaan kasvatukseen soveltuvat kuviot pitää arvioida paikan päällä, sillä kaukokartoituskuvista ei erijaksoisuus välttämättä näy, Viitasaari toteaa.
Parhaiten jatkuvaan kasvatukseen sopivat ne kuviot, joissa on entuudestaan erikokoisia puita.
Paimion jatkuvan kasvatuksen mallikohteella tehtiin poiminta- ja pienaukkohakkuita.
– Jos kuviolle halutaan syntyvän männyntaimia, pienaukot ovat siihen hyvä ratkaisu. Kevyt maanmuokkaus varmistaa taimettumisen, Viitasaari opastaa.
Metsälaki sallii alle 0,3 hehtaarin suuruiset pienaukot jatkuvassa kasvatuksessa eli ympyrän muotoisen kuvion, joka on halkaisijaltaan noin 60 metrin alue. Tällaiset 0,1–0,3 hehtaarin pienaukot antavat hyvät edellytykset valopuille: männylle sekä eri lehtipuille.
Mallikohteessa on melko runsaasti myös alikasvoskuusia.
– Jotta puilla olisi tilaa kasvaa, on suositeltavaa harventaa tiheikköjä. Sama koskee luontaisesti syntyviä männyn taimia. Ylipäätään taimikonhoito puolustaa paikkaansa monilla jatkuvan kasvatuksen kohteilla, sillä siten voidaan varmistaa kuvion monilajisuus. Ilman raivaussahan käyttöä riskinä on, että tulevaisuudessa kuviolla kasvaa pelkkää kuusta, Mikko Anttila ja Tatu Viitasaari muistuttavat.
Lue tästä lisätietoa täsmämetsänhoidosta:
metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsanhoito-ja-hakkuut/tasmametsanhoito
Metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja asiantuntijan apua. Vaihtoehtoja vertailemalla ja omalle tilalle parhaiten sopivalla ratkaisulla voi saavuttaa merkittäviä veroetuja.
Metsäpalo poltti 20 000 hehtaaria tunturiylänköä Pohjois-Sallan Tuntsalla kesällä 1960. Viime talvena Tuntsan nuorta männikköä harvennettiin talvisavotalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsäsijoittaja Harri Suutari tekee harvennushakkuut omalla korjuukalustolla. Tavoitteena on kasvattaa kuiturungot tukeiksi.
