Koiraharrastajista uutta liiketoimintaa
Koiraharrastajien kasvava määrä luo uutta yrittäjyyttä ja maankäyttötarpeita. Seurakoirat touhuavat koirametsissä, mutta palvelus- ja pelastuskoirilla on pulaa harjoitusalueista.
Lammastiloilla vartija- ja paimenkoirat ovat jo tuttuja ilmestyksiä. Viime vuosina karjakoirien käyttö on yleistynyt myös nautatiloilla. Osaava karjakoira voi korvata useiden ihmisten työpanoksen.
Muhkeinkin sonni siirtyy reippaasti sivuun australianpaimenkoira Tuulensaaren Timon eli Timin komennuksessa Mäkisen tilalla Siikajoella. Kun lantakäytävää puhdistetaan, Timi huolehtii siitä, että eläimet pysyvät pois traktorin tieltä. Jos tilan isäntä tai emäntä menee aitaukseen, Timi on mukana turvaamassa selustaa. Ja eläimet tottelevat nurisematta. Pänkäpäisimpiä sonneja komentaessaan urhea koira saattaa jopa hypätä näykkäisemään sonnia silmien väliin, ellei muu auta.
Mäkisen tilan isäntäpari, Anna Widnäs ja Antti Mäkinen hankkivat Timin valmiiksi peruskoulutettuna syksyllä 2012.
”Koiran hankkimisen sinetöi se, kun jouduin sonnin puskaisemaksi kesällä 2011. Siltä tapaturmalta olisin todennäköisesti välttynyt, jos turvanani olisi ollut koira”, Anna Widnäs sanoo.
Timi on koulutettu lampaiden paimennukseen, mutta se on oppinut hyvin toimimaan nautojen kanssakin. ”Sillä on ronskit ja hätäiset otteet. Joskus se on turhankin ponteva ja vauhtia pitää hillitä, etteivät suuret eläimet liukastu puolijuoksua mennessään”, Widnäs kuvaa.
Mäkisen tilalla on eläimiä kahdessa lämpimässä ja kahdessa kylmässä kasvattamossa. Tilalla on sekä liha- että maitorotuisia sonneja viitisensataa ja hiehoja 166 kappaletta. Lisäksi on satakunta emolehmää sekä siitossonneja. Timillä riittääkin paimennuspuuhaa ison karjan seassa.
”Karjakoira on korvaamaton apu, kun eläimiä siirretään kuljetukseen eikä tointa varten tarvitse tehdä monimutkaisia aitajärjestelmiä”, Mäkinen sanoo.
Laidunkauden alkaessa Timi ohjaa lehmät tottuneesti kuljetusvaunuun, jolla emolehmät viedään merenrantalaitumille parinkymmenen kilometrin päähän kotitilasta. Koira on lähes poikkeuksetta mukana, kun isäntäväki käy katsomassa emolehmiä laitumilla.
60 lehmää ja liuta vasikoita sekä kolme siitossonnia viettävät kesänsä meren rannassa luonnonsuojelualueella, jossa ne saavat olla niin pitkään kuin syömistä riittää eli noin syyskuun puoliväliin. Samalla ne tekevät tärkeää luonnonhoitotyötä.
Toiselle, pienemmälle merenrantalaitumelle viedään parikymmentä emolehmää vasikoineen sekä sonni. Sorsastuskauden alkaessa lauma haetaan kotiin, jotta pyssyjen pauke ei säikäyttäisi eläimiä karkuteille.
Välillä käy niin, että eläimet tulevat läpi aitojen. Koira on käypä apulainen karkulaisten etsimisessä ja niiden ajamisessa takaisin laitumelle.
Niin emolehmät kuin sonnitkin ovat tottuneet koiran komenteluun. Silloin kun ei toiminta ole päällä, ollaan hyvää pataa. ”Timi on tosi herkkävaistoinen: jos joku eläimistä on kipeä, se pysähtyy eläimen kohdalle ilmoittaakseen minulle havainnostaan. Koira pitää paimennettaviaan kavereina ja sille ottaa tosi lujille, jos joku eläimistä menehtyy”, Widnäs kertoo.
Viime kesänä noukinvaunun perään laitettiin iso kuva lehmästä ja vasikasta. Yllätykseksemme Timi koki kuvan eläviä eläimiä uhkaavammaksi ja suorastaa pelkäsi sitä.
Työkoiran kanssa toimiminen vaati isäntäväeltä melkoisesti opettelua, onneksi kasvattajalta he ovat saaneet paljon käyttökelpoisia neuvoja.
”Timi on ottanut Annan johtajakseen ja seuraa mieluiten Annan jalanjäljissä. Minun kanssani se ei toimi yhtä saumattomasti kuin Annan kanssa”, Antti sanoo hiukan harmissaan.
”Koiran työintoa on kyllä kehuminen. Timille paras palkka on, kun se pääsee töihin mukaan”, Anna korostaa.
Timille kävi pari vuotta sitten työtapaturma, kun sonni pääsi potkaisemaan sitä pahoin. Haverissa koiran toinen takajalka meni poikki. Jalan lastoittamisen ja pitkän kuntoutuksen jälkeen siitä tuli kuitenkin vielä työkuntoinen. Hurjasta tapahtumasta sille ei onneksi jäänyt traumoja.
Timillä on työuraa vielä muutama vuosi, mutta jo nyt Mäkiselle ja Widnäsille on selvää, että tärkeää työtä jatkaa aikanaan toinen paimenkoira.
”Se helpottaa niin paljon työtä navetassa ja mikä tärkeintä, lisää työturvallisuutta. Australianpaimenkoira on rotuna mieleinen, sillä se tulee toimeen hyvin myös lasten kanssa. Vapaalla ollessaan käy siis seurakoirasta”, Anna sanoo.
Antti on Mäkisen tilan viides isäntä. Kun hän oli pieni, tilalla oli peltoa 11 hehtaaria ja sonneja kymmenkunta. Antin isä aloitti tilan voimallisen kehittämisen, mitä uusi isäntäpari on jatkanut.
Kesällä 2005 Antti osti tilasta puolet kesällä ja tilaa pyöritettiin vanhempien kanssa yhtymänä. Lopullinen sukupolvenvaihdos tehtiin alkuvuodesta 2011, ja siitä alkaen Anna on työskennellyt tilalla.
Puolitoista vuotta sitten tila osakeyhtiöitettiin ja Antin puoliso Anna tuli perustetun Antroma Oy:n osakkaaksi. Yhtiö harjoittaa karjatalouden lisäksi monipuolista koneurakointia.
Tilan pinta-alat ja eläinmäärät ovat kolmen vuosikymmenen aikana monikymmenkertaistuneet. Nyt tilalla on omaa peltoa 279 hehtaaria ja vuokrapeltoa 186 hehtaaria.
”Meillä on sikäli erinomainen tilanne, että omat maat sijaitsevat kymmenen kilometrin säteellä tilakeskuksesta. Sitä vastoin kauimmaisille vuokrapelloille on matkaa nelisenkymmentä kilometriä”, Mäkinen kertoo.
Naudat ruokitaan seosrehulla. Nurmirehut tehdään kaikki omilta mailta, lisäksi viljellään ohraa, kauraa, syys- ja kevätvehnää. Isosta hehtaarimäärästä huolimatta viljaa myös ostetaan jonkin verran.
Maitorotuiset sonnit asuvat kahdessa lämpimässä kasvattamossa. Emolehmät, hiehot ja siitossonnit sekä teuraaksi kasvatettavat liharotuiset sonnit on sijoitettu kylmäkasvattamoihin. Emolehmät pääsevät ulkoilemaan vuoden ympäri.
”Emolehmät ovat risteytysemoja. Siitossonneina on jo pitkään käytetty simmental- ja charolais-rotuja, ja käytännössä useat emot ovat jo simmental- tai charolais-rotuisia”, Anna kertoo. Usean vuoden ajan tilalla on ollut yksi aberdeen angus -sonni.
Tällä hetkellä nautoja on kaikkiaan seitsemisensataa. ”Yhden navetan voisi vielä rakentaa, ja sitä varten on olemassa jo ympäristölupakin. Alustavan suunnitelman mukaan viileään, ritiläpohjaiseen kasvattamoon tulisi 400 paikkaa”, Antti kertoo.
Laajennusta vielä harkitaan ja seurataan lihan hinnan kehittymistä. Toiveena kuitenkin on, että investointi toteutettaisiin kahden vuoden sisällä.
”Lihan hinta on ollut monta vuotta varsin alhaalla, ja siksi kustannuksia on seurattava tarkkaan”, Antti pohtii.
Antti Mäkinen tykästyi jo pikkupoikana konehommiin – traktoria hän ajoi heti, kun jalat ylsivät polkimille. Koneurakoinnista on viime vuosina tullut myös tärkeä tulonlähde ja konekanta on monipuolinen. ”Teemme peltojen jyrsintää, nurmen harausta ja täydennyskylvöjä, lannanlevitystä sekä kalkin- ja apulannan levitystä. Lisäksi meillä on erilaisia rehuntekokoneita niittomurskaimista paalaus- ja käärintälaitteisiin”, Antti luettelee.
Yhden miehen aika ei mitenkään riitä kaikkiin hommiin, vaan apuna on kolme työntekijää, lisäksi kesällä on sesonkityöntekijöitä. Metsätöitä ja työkonekuljetuksia hän tekee yhdessä veljensä kanssa.
Navettatyöt Anna ja Antti hoitavat pääosin kaksistaan. Työ eläinten kanssa on sitovaa, mutta monella tavalla antoisaa ja yrittäjänä on kuitenkin vapaus järjestellä töitä oman mielensä mukaan.
”Eikä tarvitse joka aamu lähteä autolla töihin”, Anna lisää ja viittaa aiempaan lomittajantyöhönsä.
Hyvät olosuhteet ja oikeanlainen ruokinta ovat kaiken perusta. Eläinten vointia tarkkailemalla, mahdollisiin ongelmiin pikaisesti puuttumalla ja niitä ponnekkaasti ehkäisemällä on mahdollisuus onnistua.
”Hyvin tehty työ näkyy hyvinvoivina ja -kasvavina eläiminä”, Mäkisen tilan yrittäjäpari korostaa.