Vaunukuivuri on helppo ja kustannustehokas ratkaisu monelle tilalle. Siirrettävä kuivuri pienentää investoinnin riskejä.
Osa-aikaisesti vajaan 60 hehtaarin kasvinviljelytilaansa Pälkäneellä viljelevä Olli Lehtilä hankki kaksi vuotta sitten Mepun vaunukuivurin. Lehtilä pitää hankintaansa onnistuneena.
– Minulle jää päivätöistä rajoitettu aika viljelyyn ja siksi koneketjun pitää olla tehokas tähän kokoluokkaan. Yleensä kannattaa valita myös sellainen ratkaisu, jossa on kasvunvaraa tulevaisuuteen, Lehtilä linjaa.
Hän toimii päätyönään OP Uusimaan toimitusjohtajana ja laskee tarkasti viljelyn kannattavuutta sekä työtaustastaan että agronomin koulutuksestaan johtuen.
– Vaunukuivuri pienentää investoinnin riskiä, sillä kuivurin voi myydä ja siirtää helposti toiseen paikkaan. Mietin myös kiinteän kuivurin rakentamista, mutta harkinnan jälkeen päädyin vaunukuivuriin. En tiedä, jatkaako joku lapsistani viljelyä, ja siksi vaunukuivuri oli riskittömämpi valinta, 60-vuotias Lehtilä pohtii.
– Jos päätyy rakentamaan kiinteän kuivurin, kannattaa se mielestäni rakentaa selvästi irralleen tilakeskuksesta. Silloin kuivuri on helpompi myydä toiselle yrittäjälle.
Mepun 420 hehtolitran vaunukuivuri, kolme 200 kuution siiloa ja kaksi Skandia-kolakuljetinta maksoivat Lehtilälle perustus- ja asennustöineen noin 250 000 euroa, joten aivan pikkurahalla vaunukuivuriakaan ei saa. Lehtilä onnistui tekemään hankinnan juuri ennen teräksen ja muiden raaka-aineiden hinnannousua.
– Betoniperustusten rakentaminen tuli yllättävän kalliiksi. Edellisen vaunukuivurin alla oli jo laatta, mutta ELY-keskuksen mukaan se oli liian lähellä konehallia ja uudelle kuivurille piti valaa uusi perustus.
Kuivuri ja siilot on sijoitettu niin, että viljarekka pystyy kiertämään kokonaisuuden ja lastaaminen on helppoa.
Lehtilällä oli aikaisemmin käytössään Arskan vaunukuivuri, mutta se jäi kapasiteetiltaan pieneksi. Uuden kuivurin hankinnan suunnittelu alkoi nelisen vuotta sitten. Hän kehottaa muitakin varaamaan reilusti aikaa kuivurin suunnitteluun ja mallikuivureiden kiertämiseen.
– Suomessa on kaksi erinomaista kuivurivalmistajaa, eikä valinta ollut helppo. Mepun ja Lantmännen Agron myyjien aktiivisuus käänsi päätöksen Mepun hyväksi. Oli tärkeää päästä näkemään referenssikohteita. Kyseessä oli kuitenkin oman, 20-vuotisen viljelijäurani suurin investointi.
– Ratkaisuun vaikutti myös se, että Mepu pystyi tarjoamaan hyvän kokonaispaketin suojattuine kaatosuppiloineen ja pölynpoistojärjestelmineen.
Vaunukuivuri on nykyään jo hieman harhaan johtava nimitys, sillä vaunukuivurin mukana ei tarvitse välttämättä ostaa pyöriä. Kuivuri on kuitenkin rakennettu vahvan teräsrungon päälle, joten ainakin teoriassa kuivurin siirtäminen traktorilla vetäen onnistuu.
Rakennuslupakäytännöt ovat siirrettävällä kuivurilla yleensä kevyemmät kuin kiinteästi paikalleen rakennettavalla kuivurilla. Vaunukuivurille riittää usein edullisempi toimenpidelupa. Käytännöt vaihtelevat kunnittain, joten luvan tarve pitää aina varmistaa omasta kunnasta.
Lehtilä teki investointitukeen vaadittavat kannattavuuslaskelmat ProAgrian talousasiantuntijan kanssa. Kun kuivurissa kuivataan myös naapuritilan viljoja, sai investointiin 30 prosentin investointituen.
– Tukiprosentti johtaa hieman harhaan, sillä se lasketaan ELY-keskuksen määrittämistä yksikkökustannuksista. Ohjekustannusten mukaan tämän kokoisen investoinnin saisi teoriassa tehtyä selvästi halvemmalla. Todellisuudessa investointituki jäikin noin 20 prosenttiin toteutuneista kustannuksista.
Vaunukuivuri tuodaan paikalle kokonaisena pakettina ja yrittäjän vastuulle jää vain sähköliittymän ja polttoainesäiliön järjestäminen rakennuspaikalle. Käyttöönotto tapahtuu yksinkertaisimmillaan liittämällä voimajohto kuivurin sähkökeskukseen.
Lehtilä teetti perustukset ulkopuolisella urakoitsijalla. Kuivurin ja siilojen kokoamisporukka löytyi Lantmännen Agron kautta Parkanosta.
– Minulla oli aikaisemmin Arskametallin tasapohjaiset siilot. Uusiin, kartiopohjaisiin siiloihin pystyin käyttämään entisten siilojen seinäelementtejä, mikä säästi kustannuksia. Kartiosiilot ovat käytännöllisempi ratkaisu kuin tasalattiasiilot. Ehdin aivan liian monta kertaa lapioida siilojen lattiat tyhjiksi viljanpölyn keskellä.
Lehtilällä on tilallaan 63 ampeerin sulake, mikä riittää kuivurille hyvin. Valmistajan mukaan Mepu M420k -kuivuri vaatii vähintään 50 ampeerin sulakkeen. Kuivurin polttoaineena on öljy.
Kuivurin käyttöönotto oli Lehtilän mukaan helppoa. Myyjä tarjosi puolen päivän koulutuksen, jonka aikana varmistettiin, että kuivuri toimii ja että ilma kulkee kuivurissa oikein päin.
Kahden kuivauskauden jälkeen Lehtilä näkee kuivurin parhaaksi puoleksi helppokäyttöisyyden.
– Pystyn nyt puimaan koko viikonlopun ilman, että kuivauskapasiteetti loppuu. Katoksella ja pressulla suojattuun kaatoaltaaseen mahtuu 18 kuutiota viljaa odottamaan kuivausta. Kuivurin ohjaaminen ja viljan siirtäminen tapahtuvat manuaalisesti ohjaustaulusta. Etäohjausta en ottanut, koska kaikki pellot ovat tässä lähiympäristössä. Kuivuri sammuttaa itsensä automaattisesti ja lähettää siitä tekstiviestin puhelimeen.
Kuivurin ohjauskeskus on sijoitettu peltikotelon suojaan. Sähkökeskus on suojattu vain pienellä peltilipalla. Lehtilä aikookin rakentaa leveämmän katoksen suojaamaan sähkökeskusta.
Kuivurin pohjakartion takaosassa on mekaaninen näytteenottolaite, jonka kautta kuivattavaa viljaa on helppo valuttaa näytteenottoastiaan.
Yhtenä kuivurin parhaista ominaisuuksista Lehtilä pitää Storm-pölynpoistoa ja Einari-pölykonttia.
– Kuivauksessa syntyvät pölyt ja roskat imetään kuuden kuution konttiin. Kuivurin ympärillä ei ole lainkaan viljanpölyä, mikä pitää eläimet loitolla ja pihapiirin siistinä. Kontin tyhjentäminen etukuormaajalla kerran tai kaksi vuodessa on helppoa, Lehtilä kiittelee.
Yksi kehitysehdotus Lehtilällä kuivurin valmistajalle on.
– Ylhäällä on levitinlautanen, jonka tarkoitus on levittää elevaattorin ylös nostama vilja tasaisesti keskikanavan ympärillä olevaan kuivauskennostoon. Lautasen säätäminen on kuitenkin aika hankalaa. Hieman yksinkertaisempi metallikartio voisi toimia paremmin viljan jakajana, Lehtilä pohtii.
Konttiniemen tilalla ratkaistiin luomutilan investointitarve muuttamalla kaksi laakasiiloa kylmäpihatoksi. Lehmät lypsetään edelleen vanhan parsinavetan putkilypsimellä ja säilörehulle valettiin uusi laakasiilo. Eläimet viihtyvät uusissa tiloissa hyvin, eikä hoitotyö lisääntynyt entisestään.
Viljankuivaus on energiasyöppö, jota ei kannata ruokkia tarpeettomasti.
Hyvin hoidetut eläimet, riittävästi tilaa ja kuivikepohja. Siinä Lankisten resepti pihvikarjan hyvinvointiin.
Ruuantuotantoa koettelevat monet maailman tapahtumat ja luonnonilmiöt tuotantotavasta riippumatta. – Luomumaitotiloilta kysytään nyt kykyä sopeutua markkinoihin ja muuttuvan ilmaston haasteisiin, toteavat Vennan luomumaitotilan yrittäjät Pirkko ja Jaakko Suominen.