Kun luonnonsuojelua halutaan edistää, on väliä, miten asia esitellään, millaisin toimintatavoin edetään ja miten otetaan huomioon alueen asukkaat ja maanomistajat. Aloite Lounaismaan kansallispuiston perustamisesta Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan käy varoittavaksi esimerkiksi huonosta hallintotavasta: perustamishanke esiteltiin hallituksen lakiesityksen muodossa, vaikka kyse oli vasta kansalaisjärjestön aloitteesta. Kun valmistelussa sivuutetaan kokonaan ne, joiden elinkeinoa ja kotipaikkaa asia koskee, kovin myötäsukaista vastaanottoa ei ole luvassa.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan luonnonsuojeluväen puuhaama Lounaismaan kansallispuisto yhdistäisi muun muassa Kurjenrahkan kansallispuiston ja Vaskijärven luonnonpuiston. Näiden lisäksi kansallispuistoon haluttaisiin liittää valtion jo hankkimia, ja osin jo suojeltuja alueita, sekä Metsähallituksen metsiä, muun muassa Koskeljärven ranta-alueet.
Kokonaisuudessaan kansallispuistosta tulisi toteutuessaan yli 11 000 hehtaarin pinta-alallaan Manner-Suomen laajin. Valtion jo omistamia maita on Auran, Euran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän ja Ruskon kunnissa sekä Laitilan ja Turun kaupungin alueilla.
Luonnonsuojeluaktiivien harhaanjohtavasti lakiesityksen muotoon laatima Lounaismaan kansallispuisto -aloite sai Mynämäessä hankkeen tiimoilta järjestetyssä yleisötilaisuudessa täystyrmäyksen maataloustuottajilta ja metsänomistajilta. Jyrkän kielteisesti asiaan suhtautuivat myös MTK Varsinais-Suomen ja Metsänhoitoyhdistys Lounametsän edustajat.
MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Harri Livénin mielestä alueella asuvat on jätetty valmistelussa täysin sivuraiteelle.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Simulan tila Oy on viime vuodet kasvanut vauhdilla kahden isäntäperheen voimin. Kaksi päätuotantosuuntaa, kananmunantuotanto ja perunanviljely, ovat tilan tukipilareita. Suuren tilan pyörittämisessä suunnitelmallisuus ja toimiva työnjohto ovat avainasemassa.
Maatalouden tukijärjestelmään kuuluva sosiaalinen ehdollisuus kannustaa kiinnittämään huomiota maatilan työntekijöiden hyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Samalla se tukee maatalousyrittäjän omaa hyvinvointia ja työturvallisuutta.
Vanhojen opiskelukavereiden tapaamisissa riittää edelleen puhetta, naurua ja päivittelyä siitä, millaista kohtelua kukin sai osakseen harjoittelutilalla. Useilla tiloilla harjureiden kohtelu oli erittäin hyvää, mutta joillakin suorastaan ala-arvoista. Asialla on näköjään merkitystä, kun se nousee esille hupaisiksikin muuttuneina tarinoina vielä vuosikymmenten kuluttua. Harjoittelutila on monelle maatalousalalle pyrkivälle nuorelle ensimmäinen "oikea" työpaikka, jossa opitaan työelämässä tarvittavia taitoja.
Yhä useammassa maatalousyrityksessä työskentelee palkattua työvoimaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan 7 800 maatilalla työskenteli yhteensä 34 000 työntekijää vuonna 2023. Mitä työntekijän palkkaaminen vaatii maatalousyrittäjältä? Miten työntekijöitä johdetaan?
Yhä enemmän tietoverkoista riippuvat maatalouden järjestelmät altistuvat jatkuvasti kyberrikollisten hyökkäysyrityksille. Tekniikan mukanaan tuomat kyberriskit pienenevät verrattain yksinkertaisilla teoilla.
Säästöpuuryhmien poltolla saadaan metsiin paloympäristöjä niitä tarvitseville lajeille. Pienikin kulotus on iso kädenojennus monimuotoisuudelle, sillä savun innoittamana alueelle hakeutuu harvinaiseksi käyneitä paloriippuvaisia lajeja pitkienkin matkojen takaa.
