Siirry sisältöön

Muistaakseni ihan ensimmäinen itsenäinen traktorinajokokemukseni päättyi siihen, kun Valmetin etupyörät tömähtivät matalaan sarkaojaan. Vuosia myöhemmin harjoittelutilalla oli kivaa varsinkin kyntäminen, etenkin kun käytössä oli uudehko iso traktori ja monisiipiset Kvernelandit. Paitsi että iso valtaoja kyllä vähän pelotti. Piennar ei ollut kovinkaan leveä, siihen aikaan ei juuri suojakaistoja jätetty vaan peltoala hyödynnettiin mahdollisimman tarkkaan. Tilan isäntä vielä varoitteli kyntämästä lähelle ojaa, hän kyllä hoitaisi ojanreunat viikonloppuna. Maanantaina sainkin sitten kuulla, että traktoria auroineen oli ongittu ylös ojasta. Onneksi vauriot olivat vähäisiä, ehkä isoimman kolhun sai isännän ylpeys.

Viime vuosikymmeninä maatalouden tekninen kehitys on ollut tasaisen vauhdikasta. Konekantaan on tehtävä ajoittain korvausinvestointeja, ja automatiikka tiloilla lisääntyy sitä mukaa kun kalusto uusiutuu. Niin on toiminut tilallaan myös Janne Riski (s. 32). Automaation hyödyntäminen alkaa esimerkiksi ajoura-avustimesta, ja Isobus mahdollistaa merkkiriippumattoman ohjauksen traktorista työkoneelle. Automaattiohjaus täsmentää työtä entisestään, nykyään puhutaan jo millimetrien tarkkuudesta.