Hiljainen suojelu kuvastaa suomalaisten erityistä metsäsuhdetta ja tapaa hoitaa metsiään. Metsiä ei nähdä vain tulonlähteenä, vaan arvopohja on moninainen. Taloudellisen arvon ohella tärkeitä ovat luonto-, maisema-, monimuotoisuus- ja virkistysarvot.
Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa metsänomistajista on tehty pahiksia, jotka surutta hakkaavat metsät mataliksi. Tuore hiljaisen suojelun tutkimus osoittaa asianlaidan toisenlaiseksi. Lähes joka toinen yksityismetsänomistaja toteuttaa metsissään hiljaista suojelua. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimuksen mukaan hiljaisessa suojelussa on arviolta noin 1,1 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata.
Tulokset todistavat, että yksityiset metsänomistajat jättävät Suomessa laajoja metsäalueita omaehtoisesti, ilman sopimusta metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsittelevät niitä vain hyvin pienimuotoisesti.
– Hiljaisen suojelun osuus on pinta-alallisesti merkittävä, sillä se on suurempi kuin monet viralliset suojelukokonaisuudet yksityismailla, kertoo PTT:n vanhempi metsäekonomisti MMT Jani Laturi.
PTT:n tutkimus perustuu keväällä 2025 toteutettuun kyselyyn, johon vastasi 853 metsänomistajaa. Tutkimus on ensimmäinen valtakunnallinen arvio ilmiön laajuudesta.
Hiljaisella suojelulla tarkoitetaan metsänomistajien omaehtoisia ja korvauksettomia päätöksiä rajata metsäalueita kokonaan metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsitellä niitä vain pienimuotoisesti.
– Hiljaisen suojelun taustalla vaikuttaa joukko erilaisia motiiveja, kuten luontoarvot, taloudelliset tekijät, maisema- ja virkistysarvot sekä perhe- ja omistukseen liittyvät syyt. Tämä heijastaa metsänomistajien erilaisia tavoitteita ja metsien monia arvoja, sanoo metsäekonomisti Marjo Maidell.
Ympäristöpoliittisesta näkökulmasta hiljainen suojelu tukee monia keskeisiä tavoitteita, erityisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja ekosysteemien rakenteellista säilymistä. Tältä osin se täydentää lakisääteistä ja sopimuksellista suojelua.
– Hiljainen suojelu kytkeytyy myös ilmastopolitiikan tavoitteisiin, koska se vaikuttaa hakkuupäätöksiin ja sitä kautta metsien hiilivarastoihin ja hiilinielun kehitykseen, Laturi lisää.
Metsä- ja energiapolitiikan näkökulmasta hiljainen suojelu vaikuttaa puun tarjontaan ja sen ennustettavuuteen. Koska puumarkkinat nojaavat vahvasti yksityismetsiin, metsänkäsittelyn omaehtoinen rajoittaminen toimii puun tarjontaa säätelevänä tekijänä. Vaikutus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä osa hiljaisesta suojelusta on väliaikaista tai kohdistuu metsätaloudellisesti vähäarvoisiin tai vaikeasti hyödynnettäviin kohteisiin.
Tilastointia ja toimintamalleja pitää uudistaa, jotta hiljainen suojelu tunnistetaan.
– Tulokset osoittavat, että metsien käyttöä koskeva kokonaiskuva jää vajavaiseksi, jos huomio kohdistuu vain virallisiin suojelupäätöksiin ja sopimuksiin. Hiljainen suojelu on osa metsien käyttöä ja suojelua, vaikka sitä ei tilastoida, toteaa Laturi.
Valtaosa, noin 70 prosenttia, hiljaisen suojelun alasta käsitellään ainoastaan hyvin pienimuotoisesti, esimerkiksi yksittäisiä puita poistamalla ilman puunmyyntitarkoitusta. Loppuosa, noin 30 prosenttia, hiljaisen suojelun kokonaisuudesta muodostuu alueista, jotka on kokonaan rajattu metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle.
Kyselyn mukaan pääasialliset syyt hiljaisen suojelun taustalla voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Tärkeimmäksi syyksi nousivat ei-tuotannolliset, ekosysteemipalveluihin liittyvät arvot, kuten luonto- ja maisema-arvot. Syitä olivat myös taloudelliseen kannattavuuteen liittyvät tekijät, kuten alueen alhainen metsätaloudellinen arvo tai vaikeakulkuisuus. Muita motiiveja olivat päätösten lykkäämiseen liittyvät tekijät, kuten metsä taloudellisena turvana tai päätösten siirtäminen seuraavalle omistajalle.
Pienten tilojen omistajilla hiljaisen suojelun osuus omistetuista kokonaishehtaareista oli selvästi suurempi kuin suurempien tilojen omistajien keskuudessa. Vaikka hiljainen suojelu ei ole kaikissa kohteissa pysyvää, sillä on monilla tiloilla pitkäaikainen luonne, ja se perustuu metsänomistajien harkittuihin päätöksiin. Suurin osa vastaajista arvioi jatkavansa suojelua niin kauan kuin omistaa kohteen tai vähintään 10 vuoden ajan.
Mutta miksi hiljaisen suojelun toteuttajat eivät ryhdy sopimuspohjaiseen suojeluun? Vastaajista 66 prosenttia mainitsi tärkeimmäksi syyksi halun säilyttää päätäntävalta itsellä.
Luontoarvo- ja hiilimarkkinat herättävät metsänomistajissa varovaista kiinnostusta. Noin 40–45 prosenttia suhtautuu myönteisesti luontoarvoihin perustuviin sopimusmalleihin, ja kiinnostus on suurempaa niiden joukossa, jotka jo toteuttavat hiljaista suojelua.
Metsän omistamiselle on monta muotoa. Osakeyhtiömuotoinen omistus tarjoaa metsänomistajalle joitain etuja, ja usein sitä harkitaan verotuksellisista syistä. Metsävähennystä ei voi hyödyntää oy-metsässä.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Metsämaiden lannoituksia voi tehdä ensiharvennusikäisistä aina päätehakkuita lähestyviin metsiin saakka. Taloudellinen hyöty on selvä, ja lisäksi lannoitettu metsä sitoo enemmän hiiltä.
Harvennushakkuu moottorisahalla on kannattavaa työtä omatoimiselle metsänomistajalle. Erityisesti silloin, kun saantona on kuitua ja energiapuuta.
Älyteknologian kehitys tekee kasvinviljelystä aiempaa tarkempaa ja ympäristöystävällisempää. Tutkijoiden hahmottelema Maatalous 5.0 -visio arvioi sen myös monipuolistavan viljelyä – ja parantavan kannattavuutta.
Limingan Tupoksessa sijaitsevalla Sanna ja Kalle Vähäsöyringin tilalla viljellään puhdaskauraa ja tehdään haketta. Kumpikin toiminta vaatii erikoisosaamista. Riskeistä huolimatta erikoistuminen on kannattanut.
Metsät eivät ole Tervaselän tilalla vain omaisuuserä, vaan metsänhoitoon nivoutuu vankkoja perinteitä ja pitkä sukupolvien ketju. Metsiä hoidetaan aktiivisesti, mutta sijaa on myös omaehtoiselle suojelulle.
Periaatteessa oikea pellon vuokra on se euromäärä, jonka vuokranantaja ja vuokralainen hyväksyvät eli se, jolla kauppa syntyy. Mutta joskus sovittu hintakin on väärä. Seuraavassa ei tarkastella niitä poikkeustapauksia, joissa etsitään erityisiä hienohietapeltoja etelärinteessä kastelumahdollisuuksilla puutarhakasvien viljelyyn, ne kun ovat oma maailmansa. Eikä myöskään niitä tilanteita, joissa tietoisesti ollaan valmiita maksamaan selvää ylivuokraa, jotta päästään tutuiksi
Uudet kauralajikkeet ovat satoisia, isojyväisiä ja lujakortisia. Myös kuivuuden kestävyys on parantunut selvästi, sanoo kasvinjalostaja Hanna Haikka.
Seinäjoen Ylistarossa Aila-Korpelan tilalla on viljelyssä paljon vuokrapeltoja. Niistä huolehditaan kuin omista. Veli-Pekka Aila panostaa pellon kasvukuntoon ja poimii parhaat palat eri viljelymenetelmistä. – Tärkein on maan pinnan alla.
