Metsät vaihtavat omistajaa monesta syystä, mutta Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan taloudelliset seikat ovat alkaneet korostua entisestään. Yksityiset henkilöt tekevät edelleen määrältään, pinta-alaltaan ja kauppasummaltaan suurimman osan metsäkaupoista. Tässäkin suunta on muuttumassa.
Maanmittauslaitoksen kauppahintatilastojen mukaan Suomen suurin metsänomistajakunta, yksityishenkilöt, myivät noin 70 prosenttia viime vuonna kaupan kohteena olleista metsäkiinteistöistä. Yksityisten myymät kohteet ovat kärjessä myös pinta-aloja ja kauppasummia tarkasteltaessa. Yksityiset myös ostivat yli 64 prosenttia metsäkauppojen kohteista.
”Aina kun katsotaan metsää ostavia tahoja, pitää katsoa myös niitä myyviä”, sanoo johtava asiantuntija Esa Ärölä Maanmittauslaitoksesta. ”Siten saadaan kokonaiskäsitys metsäkaupoista.”
Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkinut maamme yksityismetsien omistusrakenteen kehitystä. Suomalainen metsänomistaja 2010 ja 2020 -tutkimuksista selviää yksityismetsien tilakoon ja omistuksen kehityksen kaksijakoinen suuntaus. Toisaalta tiloja pirstoutuu yhä pienemmiksi, alle 10 hehtaarin alueiksi, mutta toisaalta suuret, yli 100 hehtaarin metsätilat yleistyvät.
Perinteinen kytkös maatalouteen heikkenee. Luken tekemän kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2019 vain joka kymmenes metsänomistaja oli päätoiminen maatalousyrittäjä. Sama osuus omistajista oli kuolinpesiä.
Maanmittauslaitoksen tietojen mukaan yli 10 hehtaarin metsäkauppoja tehtiin viime vuonna eniten Pohjois-Pohjanmaalla, yhteensä 520 kauppaa, ja Lapissakin yli 300. Lapissa myyntimäärät nousivat edellisestä vuodesta 37 prosenttia. Koko maassa tehtiin yli 10 hehtaarin metsäkauppoja noin 2 800 ja pienemmät pinta-alat mukaan lukien kaikkiaan yli 4 700 kauppaa. Myytyjen metsäkiinteistöjen keskimääräinen pinta-ala oli 41 hehtaaria.
Metsän keskihinta hehtaarilta oli 3 070 euroa. Metsä oli kalleinta Varsinais-Suomessa, keskimäärin 5 200 euroa hehtaarilta ja halvinta Lapissa, keskimäärin 1 030 euroa. Kuitenkin Lapissa ja Kainuussa keskihinta nousi edelliseen vuoteen verraten 16 prosenttia, kun se esimerkiksi Uudellamaalla laski hieman.
Ostajina ovat enenevässä määrin erilaiset sijoitusyritykset, rahastot ja yhteisöt.
Rahastojen osuus kaikista tehdyistä yli 10 hehtaarin metsäkaupoista oli vuonna 2015 alle 4 prosenttia, mutta vuonna 2020 lähes 18 prosenttia. Kohteiden pinta-alasta rahastojen ostot muodostivat vuonna 2015 lähes 15 prosenttia ja 2020 jo 37 prosenttia. Myös osuus kauppasummasta nousi 15 prosentista lähes 35 prosenttiin.
Rahastoissa on kotimaisia ja ulkomaisia eläkeyhtiöitä ja muun muassa pankkien sijoitusyhtiöitä. Koska yksityiset ovat suurin myyjäryhmä, rahastot tekevät suurimman osan ostoistaan heiltä. Rahastot kuitenkin ostavat kohteita kaikilta omistajaryhmiltä, myös toisiltaan. Esimerkiksi viime vuonna Kainuussa rahastot myivät toisilleen kohteita yli 10 miljoonalla eurolla.
Rahastot ovat kiinnostuneita suurista tiloista ja kohteista, jotka sijaitsevat lähellä heidän aiemmin ostamiaan metsäalueita Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Viime vuonna rahastot kiinnostuivat erityisesti Lapista. Siellä metsien ostajista 23 prosenttia oli rahastoja ja kauppasumma oli lähes puolet hankintaan käytetystä rahamäärästä.
Yhtiöt kilpailevat tasavertaisesti muiden suurimpien ostajaryhmien kanssa ostojen kauppasummissa Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon metsätilakaupoissa. Samoihin maakuntiin sijoittuvat monet metsäteollisuuden tuotantolaitokset. Kun UPM sulki Kajaanin paperitehtaan vuoden 2008 lopulla, se myi Kainuusta runsaasti metsiään, joita juuri muun muassa rahastot hankkivat.
Tutkimuksen mukaan metsät kiinnostavat uusia ostajaryhmiä erityisesti sijoituskohteina ja tulonlähteenä, samalla kun monitavoitteisten ja virkistykseen metsiä käyttävien metsänomistajien osuus vähenee.
Esa Ärölä näkee metsäkauppojen historiassa monia käännekohtia, jotka ovat muovanneet metsänomistajakuntaa.
”On ollut ajanjaksoja, jolloin lainsäädännöllä rajoitettiin metsien siirtymistä viljelijäväestön ulkopuolelle.”
Nyttemmin kiinteistö- ja rahoitusmarkkinoiden kansainvälistymisellä, finanssikriisillä ja rahoitusmarkkinoiden vapautumisella on ollut vaikutuksia metsäkauppoihin.
”Finanssikriisiä seurannut matalien korkojen aikakausi on johtanut siihen, että markkinoilla on runsaasti sijoituskohteita etsivää rahaa suhteessa hyviin kohteisiin. Tästä on seurannut se, että perinteisesti pienemmän, mutta vakaan tuoton kohteet kuten metsä, on alkanut kiinnostaa sijoittajia. Se on puolestaan lisännyt kilpailua ja nostanut metsän hintaa”, hän toteaa.
Sekametsän perustamisessa kannattaa hyödyntää luontaisesti syntyvää lehtipuustoa. Samalla säästyy rahaa ja työtunteja niin uudistamisessa kuin taimikonhoidossakin. Tutkimusta sekametsien kasvatuksesta on jo käynnistetty.
Tinkimätön kaavamainen jatkuvan kasvatuksen suosiminen ei ole metsien, luonnon eikä edes ilmaston kannalta kestävää, muistuttaa Markku Remes.
Kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran ensi vuonna korvaava metsätalouden kannustejärjestelmä Metka tuo eniten muutoksia suometsien tukeen. Taimikon ja nuoren metsän hoitoa tuetaan tuttuun tapaan, mutta tuki haetaan vasta töiden valmistuttua.
Iso joukko nuoria aikuisia haaveilee asumisesta maaseudulla. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan vetovoimaa on etenkin kaupunkien läheisellä maaseudulla, mutta myös syrjäseudut kiinnostavat.