Metsät vaihtavat omistajaa monesta syystä, mutta Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan taloudelliset seikat ovat alkaneet korostua entisestään. Yksityiset henkilöt tekevät edelleen määrältään, pinta-alaltaan ja kauppasummaltaan suurimman osan metsäkaupoista. Tässäkin suunta on muuttumassa.
Maanmittauslaitoksen kauppahintatilastojen mukaan Suomen suurin metsänomistajakunta, yksityishenkilöt, myivät noin 70 prosenttia viime vuonna kaupan kohteena olleista metsäkiinteistöistä. Yksityisten myymät kohteet ovat kärjessä myös pinta-aloja ja kauppasummia tarkasteltaessa. Yksityiset myös ostivat yli 64 prosenttia metsäkauppojen kohteista.
”Aina kun katsotaan metsää ostavia tahoja, pitää katsoa myös niitä myyviä”, sanoo johtava asiantuntija Esa Ärölä Maanmittauslaitoksesta. ”Siten saadaan kokonaiskäsitys metsäkaupoista.”
Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkinut maamme yksityismetsien omistusrakenteen kehitystä. Suomalainen metsänomistaja 2010 ja 2020 -tutkimuksista selviää yksityismetsien tilakoon ja omistuksen kehityksen kaksijakoinen suuntaus. Toisaalta tiloja pirstoutuu yhä pienemmiksi, alle 10 hehtaarin alueiksi, mutta toisaalta suuret, yli 100 hehtaarin metsätilat yleistyvät.
Perinteinen kytkös maatalouteen heikkenee. Luken tekemän kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2019 vain joka kymmenes metsänomistaja oli päätoiminen maatalousyrittäjä. Sama osuus omistajista oli kuolinpesiä.
Maanmittauslaitoksen tietojen mukaan yli 10 hehtaarin metsäkauppoja tehtiin viime vuonna eniten Pohjois-Pohjanmaalla, yhteensä 520 kauppaa, ja Lapissakin yli 300. Lapissa myyntimäärät nousivat edellisestä vuodesta 37 prosenttia. Koko maassa tehtiin yli 10 hehtaarin metsäkauppoja noin 2 800 ja pienemmät pinta-alat mukaan lukien kaikkiaan yli 4 700 kauppaa. Myytyjen metsäkiinteistöjen keskimääräinen pinta-ala oli 41 hehtaaria.
Metsän keskihinta hehtaarilta oli 3 070 euroa. Metsä oli kalleinta Varsinais-Suomessa, keskimäärin 5 200 euroa hehtaarilta ja halvinta Lapissa, keskimäärin 1 030 euroa. Kuitenkin Lapissa ja Kainuussa keskihinta nousi edelliseen vuoteen verraten 16 prosenttia, kun se esimerkiksi Uudellamaalla laski hieman.
Ostajina ovat enenevässä määrin erilaiset sijoitusyritykset, rahastot ja yhteisöt.
Rahastojen osuus kaikista tehdyistä yli 10 hehtaarin metsäkaupoista oli vuonna 2015 alle 4 prosenttia, mutta vuonna 2020 lähes 18 prosenttia. Kohteiden pinta-alasta rahastojen ostot muodostivat vuonna 2015 lähes 15 prosenttia ja 2020 jo 37 prosenttia. Myös osuus kauppasummasta nousi 15 prosentista lähes 35 prosenttiin.
Rahastoissa on kotimaisia ja ulkomaisia eläkeyhtiöitä ja muun muassa pankkien sijoitusyhtiöitä. Koska yksityiset ovat suurin myyjäryhmä, rahastot tekevät suurimman osan ostoistaan heiltä. Rahastot kuitenkin ostavat kohteita kaikilta omistajaryhmiltä, myös toisiltaan. Esimerkiksi viime vuonna Kainuussa rahastot myivät toisilleen kohteita yli 10 miljoonalla eurolla.
Rahastot ovat kiinnostuneita suurista tiloista ja kohteista, jotka sijaitsevat lähellä heidän aiemmin ostamiaan metsäalueita Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Viime vuonna rahastot kiinnostuivat erityisesti Lapista. Siellä metsien ostajista 23 prosenttia oli rahastoja ja kauppasumma oli lähes puolet hankintaan käytetystä rahamäärästä.
Yhtiöt kilpailevat tasavertaisesti muiden suurimpien ostajaryhmien kanssa ostojen kauppasummissa Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon metsätilakaupoissa. Samoihin maakuntiin sijoittuvat monet metsäteollisuuden tuotantolaitokset. Kun UPM sulki Kajaanin paperitehtaan vuoden 2008 lopulla, se myi Kainuusta runsaasti metsiään, joita juuri muun muassa rahastot hankkivat.
Tutkimuksen mukaan metsät kiinnostavat uusia ostajaryhmiä erityisesti sijoituskohteina ja tulonlähteenä, samalla kun monitavoitteisten ja virkistykseen metsiä käyttävien metsänomistajien osuus vähenee.
Esa Ärölä näkee metsäkauppojen historiassa monia käännekohtia, jotka ovat muovanneet metsänomistajakuntaa.
”On ollut ajanjaksoja, jolloin lainsäädännöllä rajoitettiin metsien siirtymistä viljelijäväestön ulkopuolelle.”
Nyttemmin kiinteistö- ja rahoitusmarkkinoiden kansainvälistymisellä, finanssikriisillä ja rahoitusmarkkinoiden vapautumisella on ollut vaikutuksia metsäkauppoihin.
”Finanssikriisiä seurannut matalien korkojen aikakausi on johtanut siihen, että markkinoilla on runsaasti sijoituskohteita etsivää rahaa suhteessa hyviin kohteisiin. Tästä on seurannut se, että perinteisesti pienemmän, mutta vakaan tuoton kohteet kuten metsä, on alkanut kiinnostaa sijoittajia. Se on puolestaan lisännyt kilpailua ja nostanut metsän hintaa”, hän toteaa.
Yhteismetsän perustaminen esimerkiksi perheen kesken on harkinnan arvoinen asia, mikäli puustoa on riittävästi. Tähän kannustaa myös kevyempi verotus. Posiolainen yrittäjä Marko Poropudas perusti yhteismetsän omille mailleen.
Mikä yhdistää EU:n ennallistamis- ja metsäkatoasetuksia, alkuperäselvitystä ja metsien monitorointia? EU-parlamentin jäsen Elsi Katainen vastaa, että hyvä lähtökohta, mutta epäselvät ja epäreilut keinot.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Maatilayrittäjä johtaa tilansa tuotantoa, taloutta ja tulevaisuuden suunnittelua. Päätösten tueksi on tarjolla työkaluja ja menetelmiä. Silti moni yrittäjä ei tartu niihin – miksi?
Peltomaakauppoja tilastoitiin vuoden 2025 tammikuulta marraskuuhun vähän enemmän kuin edellisvuoden vastaavana aikana. Keskimääräinen hehtaarihinta verrattuna vuoteen 2024 oli hieman edullisempi.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Hyvinvointi- ja elämyspalvelut sekä alkutuotanto yhdistyvät omaperäiseksi yrityskokonaisuudeksi nurmijärveläisellä Maisin tilalla, jota luotsaavat Niklas Maisi ja Jenni Hack.
Luonnonvarakeskuksella (Luke) on paljon reivattavaa, jos se aikoo saavuttaa kansalaisten luottamuksen takaisin. Niin isoja laskuvirheitä ei pitäisi tulla kuin hiilinielu- ja päästölähdeasioissa on tapahtunut. On tehty suuren luokan veivaamista. Uskottavan ja luotettavan tiedon tuottaminen vaatii virkamiehiltä lujaa siviilirohkeutta. Meillä Suomessa oli pitkään käsitys, että kun maan pinta-alasta on valtaosa metsiä, on myös hiilinieluja. Kuitenkin Lukelta
Metsämaan kauppoja tilastoitiin tammi–marraskuulta 2025 yhteensä 3 932, enemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2024. Verrattuna edellisvuoteen metsähehtaarista maksettiin enemmän. Katso alla olevasta Suomen kartasta kauppamäärät ja keskihinnat maakunnittain.
