Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Kymmenen hehtaaria mansikkaa ja 12 hehtaaria mustaherukkaa oli pohja, josta Taina ja Risto Hallmanin viinitila sai alkunsa. Marjatilan toiminnalle on oleellisen tärkeää työvoiman saanti, ja vielä 1980–90-luvuilla oli hyvin saatavilla ulkomaalaisia kausityöntekijöitä, vaikka suomalaiset poimijat olivat kaikonneet.
Marjatilassa ja varsinkin tuoremarjojen logistiikassa Helsinki–Rovaniemi-akselilla oli kuitenkin iso pyörittäminen. Parhaimmillaan marjapelloilla työskenteli 150 poimijaa 16 eri kansallisuuudesta, ja Hallmanien kuopuksella Sigismund Hallmanilla ehti olla lastenhoitajia 13 eri maasta.
Idean omasta viinitilasta Taina ja Risto saivat reissattuaan viinitiloilla maailmalla. Risto Hallman oli Suomen Viiniyrittäjien ensimmäisenä puheenjohtajana lobbaamassa tilaviinien valmistuksen sallimista vuonna 1994.
Hän tietää, mistä tilaviini sai 13 alkoholiprosentin maksimin.
– Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa keskusteltiin, sallitaanko tilaviinien alkoholiprosentiksi 15 vai 10. Lakiin jäi kompromissiksi 13 prosenttia.
Hän on vaikuttanut myös tilaviinimyymälöiden sunnuntaimyyntiluvan saamiseen ja tehnyt paljon viinialan edunvalvontaa.
– Aina, kun on tullut jotakin uutta, on ensin rajoitettu ja sitten rajoitus on poistunut tai muuttunut. Koskaan et voi tietää, milloin muutos tulee, kuvailee Risto Hallman säädösviidakkoa.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995 ja tilaviinien myynti sallittiin, Alahovi oli valmiina. Mansikkaviini oli toukokuussa avatun Suomen ensimmäisen tilaviinimyymälän ensimmäinen tuote.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Moni maatila saa sivutuloja koneurakoinnista. Länsisalmi-Keisalan tilalla liitännäiselikeinona on some. Alussa maatilasomen kohderyhmänä olivat kuluttajat, mutta melko pian seuraajakunta kasvoi muilla tuottajilla.
Perusmaatalous ja sen oheen sopivat liitännäiselinkeinot tuottavat Kämärin viljelijäperheen toimeentulon.
Maatilan riskejä on hallittu perinteisesti vahinkovakuutuksilla. Kaikki riskejä ei voi poistaa vakuutuksilla, vaan niihin pitää varautua muilla tavoin.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Maatilojen kokonaistulovirta oli 7,1 miljardia euroa vuonna 2024. Maatalouden myyntitulot laskivat kolme prosenttia edellisvuodesta, kun taas metsänmyyntitulot nousivat, samoin tulotuet maksatussiirtymien vuoksi. Myös sivuansiotuloissa oli pientä nousua. Kaikkiaan kokonaistulovirta kasvoi prosentin vuodesta 2023.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
