Sonnin valinta on yksi emolehmäkarjan tärkeimmistä ratkaisuista. Siitossonnin keskeisin tehtävä on tietysti tiineyttää emot, mutta myös viedä karjan eläinainesta haluttuun suuntaan, kehittää karjan heikkoja kohtia ja mieluusti jättää monta hyvää sukupolvea.
Onnistuneen sonnin valinnan taustalla ovat aina hyvät suunnitelmat, jotka lähtevät liikkeelle siitä, mitä sonnilta toivotaan. Onko sonni tarkoitettu esimerkiksi maitoisten emojen tuotantoon, teuraseläinten tuotantoon vai ehkäpä erityisesti hiehojen tiineyttämiseen? Hyvä sonni on hyvä moneen käyttöön, jolloin etenkin pienemmissä karjoissa joudutaan tekemään kompromisseja. Kompromissien sijaan voi miettiä myös siemennystä, sillä siemenestä löytyy valinnan varaa moneen tarkoitukseen.
Hyvä sonni paikkaa karjan heikkoja kohtia. Pohdi onko tarvetta kehittää erityisesti jalkarakennetta, lihakkuutta tai emojen poikimaominaisuuksia parempaan suuntaan. Jos ei ole varma karjansa kehityskohteista, ulkopuolinen asiantuntija voi olla suureksi avuksi. Faban emolehmäasiantuntijan tekemän rakennearvostelun avulla kokonaisuus oman karjan kehityskohteista kirkastuu. Usein ulkopuolinen asiantuntija myös näkee kehityskohteita, joihin oma silmä on niin tottunut, ettei niitä edes huomaa.
Sonnikaupat kohdistuvat Suomessa lähes yksinomaan sonneihin, jotka ovat lähtöisin emolehmätarkkailuun kuuluvilta tiloilta. Silloin ostaja saa käyttöönsä punnitustulokset ja jalostusarvot, sillä jalostusarvot ovat tunnetusti paras työkalu eläinten valintaan.
Mitä korkeampi indeksin lukuarvo on, sitä enemmän ominaisuutta on luvassa. Onkin hyvä huomata, että syntymäpainoindeksissä ja rasvaindeksissä korkeat lukuarvot eivät siis ole toivottavia. Muissa indekseissä korkea arvo lupaa hyviä kasvuja, teuraspainoja, poikimahelpoutta ja niin edelleen.
Heti ensimmäisten asioiden joukossa kannattaa aina tarkastaa sonnin oma syntymäpaino, syntymäpainoindeksi ja poikimahelppousindeksi. Jos valitset sonnia teuraseläinten tuotantoon, katso lisäksi erityisesti sonnin painoista ja teurastuloksista laskettuja indeksejä, jos ne on jo julkaistu.
Emolinjan sonnia etsivän taas täytyy kiinnittää huomiota hyvän kokonaisuuden lisäksi emon ja sen lähisuvun poikimahelppouksiin. Se selviää parhaiten poikimahelppous emänisänä -indeksistä. Emolinjan sonnilla yksi tärkeimmistä tunnusluvuista on emoindeksi, joka kuvaa sonnin tyttärien maitoisuutta. Mitä korkeampia indeksien lukuarvot ovat, sitä parempia jälkeläisiä sonnin arvioidaan periyttävän näiden ominaisuuksien suhteen.
Hiehosonnin valinnassa kokonaisuuden lisäksi on erityisen tärkeä kiinnittää huomio poikimahelppous isänä -indeksiin, joka kuvaa syntyvän vasikan kokoa ja mallia. Indeksi kertoo, onko vasikka kokonaisuudessaan sellainen, että se on helppo poikia. Indeksi muodostetaan sekä syntymäpainoista että poikimahelppoustiedoista. Isojen rotujen hiehoille voi hyvin miettiä myös pienemmän rodun sonnia samoin kriteerein, jotta hiehojen ensimmäiset poikimiset saadaan sujumaan mahdollisimman hyvin.
Terve ja kestävä rakenne on tärkeä kaikille liharotuisille eläimille, mutta sonnin rakennetta on syytä tarkastella erityisen huolellisesti. Mikäli sonni on rakennearvosteltu lähiaikoina, saa rakennearvostelun tuloksista paljon tärkeää tietoa lihakkuudesta, rungon ominaisuuksista ja jaloista.
Astujasonnin uralla heikoin lenkki voi olla jalat. Sonnin jalkarakenne joutuu koetukselle, sillä sen hypätessä emon selkään jalat voivat rasittua ja voi tapahtua esimerkiksi liukastumia ja loukkaantumisia. Riskit kasvavat, jos jalkarakenne on huono ja jalat jo valmiiksi huonossa kunnossa tai kipeät. Kun sonni alkaa varoa hyppäämistä jalkaongelmien vuoksi, alkavat ongelmat kertautua karjassa moninkertaisesti, kun emot eivät enää tiinehdy.
Jos sonni on tarkoitettu vain teuraseläinten tuotantoon, sen jälkeläiset ovat suhteellisen lyhytikäisiä eikä niiden jalkoihin kohdistu yleensä suurta rasitusta. Toisin on, mikäli sonnista on tarkoitus jättää niin sanottuja eloeläimiä, hiehoja ja jopa sonneja omaan karjaan tai kaupaksi muille kasvattajille. Tällöin jalkarakenne on yksi tärkeimmistä tekijöistä koko sonnissa.
Jalkarakenteen ominaisuudet periytyvät keskinkertaisesti tai jopa melko voimakkaasti, joten tiivistetysti voi sanoa, että huonojalkainen sonni jättää karjaan helposti ison määrän huonojalkaisia tyttäriä.
Yleisimpiä ongelmia sonnien jalka-asennoissa ovat kinnerkulman ja sorkkakulman poikkeamat, jolloin jalat ovat liian kiverät tai suorat. Kumpikaan vaihtoehto ei ole eläinten kestävyyden kannalta hyvä. Myös esimerkiksi voimakas sorkan liikakasvu ja kierresorkat ovat asioita, joita ei saa katsoa läpi sormien sonnikaupoilla.
Hyvärakenteinen sonni on kokonaisuudessaan tasapainoinen, ja sillä on pitkä ja suora selkälinja. Useimmiten sonni jättää tyttäriä vähintäänkin omaan karjaan, jolloin myös lantion rakenteeseen tulee kiinnittää huomiota. Sonni periyttää hyvää lantiorakennetta tyttärilleen siinä missä emotkin, ja lantion rakenteella on selkeä yhteys poikimisten sujumiseen.
Lihakarjan rakennearvostelussa arvostellaan sonnista 22 kohtaa, minkä lisäksi arvostellaan sonnin luonne, kuntoluokka, sekä tarkastetaan napa ja kivekset. Kivesten tulisi olla yhteensä vähintään 30 senttimetriä ympärysmitaltaan, keskenään samansuuruiset eikä niissä saa olla kiertymiä.
Jokaisen siitossonnin tulee olla puhdasrotuinen ja kantakirjakelpoinen ja lisäksi on tärkeää varmistua, että sonni on oikeasti suvultaan sitä mitä sukutaulussa sanotaan. Lihakarjan genomitestin yhteydessä varmistuu polveutuminen kätevästi, jos myös sonnin vanhemmat ovat genomitestattu. Polveutumisen voi varmistaa myös ilman genomitestiä, mikä on hyvä vaihtoehto etenkin niissä roduissa, jotka eivät vielä kuulu testauksen piiriin. Epävarmat polveutumiset tulee tietysti varmistaa aina.
Genomitestauksen yleistyttyä lihakarjalla, vastaan on tullut myös yllätyksiä, joissa oletettu polveutuminen ei pidäkään paikkaansa. Siksi polveutumisten varmistaminen on hyvin suositeltavaa jo ennen kaupan tekoa.
Sonnin suku on myös usein kiinnostuksen kohde ja sen sopivuutta oman karjan emoille kannattaa miettiä jo etukäteen. Sukutaulujen vertailu on mahdollista, mutta hieman työlästä. Apua voi tiedustella Faban emolehmäasiantuntijoilta, sillä heillä on käytettävissään sukusiitoslaskuri, jolla voi helposti tarkastaa sonnikokelaiden soveltuvuutta sukutaulun osalta oman karjan emoille. Tämä on suositeltavaa, sillä se säästää rutkasti aikaa etenkin isommissa karjoissa. Sukusiitoslaskurin tuloksista selviää, mille emolle sonnia voi sukunsa puolesta käyttää ja mille taas ehdottomasti ei.
Monissa roduissa esiintyy rotukohtaisia perinnöllisiä sairauksia, joiden kirjo on jo melkoinen. Liharotujen perinnöllisistä sairauksista saa tietoa esimerkiksi Faban emolehmäasiantuntijoilta ja Faban verkkosivuilta. Vastuuntuntoinen kasvattaja on selvittänyt DNA-tutkimuksin, ettei eläin ole rodussa tunnetun perinnöllisen sairauden kantaja. Jos sonnin kummatkin vanhemmat on todettu DNA-testein vapaaksi tietystä sairaudesta, ei jatkoselvityksiä tarvita, mutta kaikissa muissa tilanteissa asia pitää selvittää. Perinnöllisen sairauden kantaja jättää sairausgeeniä puolelle jälkeläisistään, joten tässä kohtaa on todella parempi katsoa kuin katua.
Kirjoittaja toimii Faba osuuskunnan lihakarjaryhmän asiakas- ja kehityspäällikkönä.
Öljyhampun viljelyala voisi kasvaa samoihin lukemiin kuin pellavalla – jopa selvästi ylikin, hampun tuotteiksi omalla tilalla jalostava Kaarlo Impola sanoo. Öljyhampun viljelyala Suomessa on muutama sata hehtaaria, öljypellavan ala ylittää […]
Naudanlihantuottajilta kysyttiin, mitä he toivoisivat maitotilayrittäjiltä, kun nämä valitsevat isäsonnia liha-lypsyristeytykseen.
Suomalainen lypsykarja on maailman parhaimmistoa, sanoo Faban siemenen tuotepäällikkö Kimmo Pitkänen. Hän näkee työssään jalostuksen koko ketjun.
Viime syksynä kylvettiin paljon vehnää ja öljykasveja. Lumipeite on suojannut kylmältä, mutta roudan puuttuminen voi johtaa lumihomeen yleiseen ilmaantumiseen. Selvitimme myös muun muassa, mikä on vati-ilmiö.
