Nurmirehun tuotanto muodostaa oleellisen osan maidon tuotantokustannuksista. Hovin tilalla tarkka suunnittelu sekä nurmen määrän ja laadun tarkkailu ovat parantaneet kannattavuutta sekä säästäneet aikaa. Myös Valion kehityspäällikkö Minna Toivakka kehottaa tuottajia miettimään rehuntuotannon panos-tuotossuhdetta.
Hovin tilan pellot Vaalan Veneheitossa ovat kesäkuun viimeisellä viikolla vihreällä sängellä. Tilalla on juuri pari päivää sitten tehty kesän ensimmäinen rehunkorjuu. Sen on tehnyt 70 lypsävän ja yhden robotin tilalle tuttu urakoitsijaporukka, joka vastaa lisäksi kolmen muun maitotilan rehunteosta.
– Me oltiin tänä vuonna viimeisiä, mutta siltikin korjuu tehtiin vähän liian aikaisin. Jos oltaisiin odotettu vielä neljä-viisi päivää, olisi kuiva-ainesato ollut 2 000 kiloa enemmän hehtaarilta. Olisimme saaneet 270 päivän rehut kasaan, kun nyt saatiin vain 200 päivän. Mutta säiden armoilla ollaan ja urakoitsijallekin aikataulu oli hyvä, tilan isäntä Petri Kurvinen kertoo.
Kurvinen on pyrkinyt optimoimaan tilansa rehuntuotannon tarkalla suunnittelulla ja kustannusseurannalla. Tärkein mittari siinä on hänen mukaansa rehun määrä eli kuinka paljon syntyy rehua kuiva-ainekiloina hehtaaria kohden. Sen avulla voidaan laskea rehuntuotannon panos-tuottosuhde ja optimoida toimet.
– Kun tulin isännäksi vuonna 2008, opiskelin asiaa ja teetin mittauksia niin paljon, että tuntumaa rehun arviointiin tuli. Nyt pystyn lähes näppituntumalla näkemään kasvustosta, milloin rehu pitää tehdä. Toki korjuunäytteitä voisi ottaa useamminkin, hän toteaa.
Rehun määrästä ja laadusta saa tietoa jo sen tekovaiheessa, koska urakoitsijalla on ajosilppurissaan satomittaus.
– Nyt tehdyssä, vuoden ensimmäisessä korjuussa rehun keskisato oli noin 3 700 kuiva-ainekiloa per hehtaari, mikä vastaa keskimääräistä satoamme. Tavoitteena olisi saada vuosittain noin 10 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta, joka on saatu parhaimmillaan. Viime vuosina on jouduttu säästämään lannoitteissa, joten sato on jäänyt 6 000–8 000 kuiva-ainekiloon vuodessa.
Rehun laadun mittauksessa D-arvon seuranta on tärkeää. Sitä seurataan tarkasti, jotta lehmien ruuansulatus toimisi ihanteellisesti. Tavoitteena olisi saada nurmesta myös niin energiapitoinen, ettei kustannuksiltaan kalliimpaa viljaa tarvitsisi käyttää paljoa.
– Meillä lehmät tykkäävät selvästikin vähän kuitupitoisemmasta tavarasta. Jos rehu on liian sulavaa, tulee ongelmia lehmien mahojen kanssa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Tutkimusten mukaan nurmien lannoitus, korjuurytmi ja nurmisiemenseokset tukevat toisiaan. Nurmikierron pidentäminen neljään vuoteen pienensi satoa vähän. Montelon maitotilalla viljelykiertoon on otettu mukaan herne ja valittu nurmenviljelyn strategiaksi pikkukakkosen korjuu.
Lypsylehmät tarvitsevat tärkkelyksen energiaa. Optimointi onnistuu tarkasti mittaamalla, mutta kokemuksellakin voi pärjätä.
Naudan lapsuus on usein kovin lyhyt, ja vasikan on kehityttävä nopeasti niin fyysisesti kuin henkisesti. Vieroitus maidolta tai juomarehulta on suuri muutos, johon tulee valmistautua huolella.
Tyytyminen pysähtyneisyyteen ei ole Timo Viinamäelle mahdollista. Hänellä on aina oltava jokin projekti meneillään.
Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit jaetaan tartunnallisiin ja ympäristöperäisiin bakteereihin. Useilla bakteereilla esiintyy kuitenkin molempia kantoja.
Eläin Pellervon lukijat ovat syksyn ajan seuranneet Kaustisen tilan pihattohankkeen etenemistä. Kauha kuopaisi maata ja rakennustyöt alkoivat heinäkuussa, ja marraskuun lopulla uuteen pihattoon saapui tuhatkunta vierasta juhlimaan avajaisia. Päivi ja Jouni Kaustisen mukaan kävijöiden innostunut ja positiivinen tunnelma jäi erityisesti mieleen. He uskovat sen kertovan myös alan arvostuksen noususta. Avoimuus rakennusprojektin etenemisestä ja vaiheista mediassa
Jokainen maatilayrittäjä haluaa, että omat eläimet ovat terveitä ja voivat hyvin. Myös kuluttajat arvostavat tuotantoeläinten hyvinvointia. Mutta mitä hyvinvointi tarkoittaa eläimelle?
Kaustisen tilan uusi lypsyrobottipihatto rakennettiin viidessä kuukaudessa valmiiksi viiden miehen voimin. Marraskuussa vuorossa oli koneiden ja laitteiden asennuksia ja käyttöönottoja, kertoo Päivi Kaustinen juttusarjan kolmannessa osassa.
Säilörehun osuus maidon tuotantokustannuksista on tyypillisesti 17–32 senttiä litralta. Kun karkearehun tuotantokustannukset lasketaan tarkasti, voidaan tunnistaa sekä säästömahdollisuudet että tuotannon pullonkaulat.
Uuteen vuoteen, seuraavaan satokauteen ja jälleen lähestyvään poikimakauteen tulee vuosittain suhtauduttua innostuksella, ja joka kerta seuraavan vuoden näkee parempana. Onko siinä kenties ikuisen yrittämisen salaisuus? Onko siinä myös syy, miksi maatalous vain jatkaa porskuttamistaan, vaikka kannattavuuskertoimen mukaan tiloista valtaosan pitäisi olla jo kuolleita ja kuopattuja? Rehellisen raadollisesti nyt on aika, jolloin viimeistään pitäisi olla kaivettuna
