Viljelyaineistojen tarkastelussa herne ja härkäpapu viljan esikasvina vaikuttivat positiivisesti viljan hehtaarisatoon. ProAgrian lohkotietopankista kootun tiedon valossa yksivuotisia palkokasveja kannattaa hyödyntää viljelykierrossa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemässä tutkimuksessa selvitettiin herneen ja härkäpavun esikasvivaikutusta viljelykierrossa käytännön viljelytietojen ja tilastollisen mallin avulla. Tutkijoita kiinnosti, vaikuttaako esikasvina viljelty yksivuotinen palkokasvi viljan hehtaarisatoon ja typpilannoituksen määrään.
Palkokasvit ovat typensitojakasveja, eivätkä tarvitse teollisia väkilannoitteita. Monista tutkimuksista tiedetään, että palkokasvien typpeä jää peltoon myös seuraavaksi kasvukaudeksi; lisäksi palkokasvit kuohkeuttavat maaperää.
Luken tutkimuksen aineistona oli ProAgrian lohkotietopankista saatu data vuosilta 2015–2021. Tietopankin tiedot kertovat lohkoilla tehdyistä viljelytoimenpiteistä ja sadosta, ja ne ovat viljelijöiden itsensä tallentamia.
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että herne ja härkäpapu viljan esikasvina lisäävät hehtaarisatoa keskimäärin 320 kg/ha. Erikoistutkija Kaisa Kuoppala Lukesta kertoo, että typpilannoitustuloksissa oli enemmän tulkinnanvaraa eri viljalajien välillä, mutta suunta oli pääosin odotettu.
– Käytännön viljelystä koottu tieto todensi, että palkokasvia seuraavalla viljalla on parempi sato ja vähäisempi typpilannoituksen tarve verrattuna muihin esikasveihin, hän tiivistää.
Tarkastelussa oli mukana noin 26 700 tavanomaisesti viljeltyä peltolohkoa, joilla viljeltiin viljoja ja yksivuotisia palkokasveja. Tarkastellut viljat olivat mallas-, rehu- ja tärkkelysohraa, kevät- ja syysvehnää sekä kauraa. Eniten oli ohralohkoja ja vähiten kauralohkoja.
Tutkimuksessa ei ollut mukana luomutuotantoa eikä nurmia, öljykasveja tai nurmen suojakasveja.
Viljojen esikasvit luokiteltiin palkokasveihin ja muihin. Herne- ja härkäpapulohkoja ei aineistossa eritelty, vaan niitä tarkasteltiin yhtenä ryhmänä. Palkokasveja oli tarkastelussa vain noin 700 lohkoa. Ylivoimaisesti yleisin viljan esikasvi oli toinen vilja, toiseksi yleisin öljykasvi.
Kuoppala toteaa, että tutkimuksen tulokset ovat oikeita sillä oletuksella, että lohkotietopankin dataa pidetään edustavana. Selvästi virheelliset tallennustiedot rajattiin pois tarkastelusta.
– Vertailtavat aineistot olivat keskenään hyvin erikokoisia. Tällaisen käytännönläheisen aineiston ongelma on, että se ei voi olla yhtä tarkkaan mitattua ja punnittua tietoa kuin tieteellisissä kokeissa, hän pohtii.
Vertailukelpoisten tulosten saamiseksi analyysissä käytettiin tilastollista mallia, joka poisti esimerkiksi eri vuosien ja tilojen välisen vaihtelun vaikutukset tuloksiin. Malli otti huomioon esikasvin, viljelykasvin, vuoden, tilan, peltolohkon ja yhdysvaikutuksen esikasvin ja viljelykasvin välillä.
Herneen ja härkäpavun positiivinen esikasvivaikutus viljan hehtaarisatoon oli selkeä. Palkokasvi lisäsi eniten vehnän ja kauran hehtaarisatoa, niillä lisäys oli keskimäärin 380–390 kg/ha. Ohralla lisäys jäi vähäisemmäksi ja oli keskimäärin 190 kg/ha.
Typpilannoitukseen liittyvissä tuloksissa oli enemmän vaihtelua. Palkokasvin jälkeen kauran typpilannoitus pieneni noin kuusi kg/ha ja ohran alle kilon verrattuna siihen, että esikasvi oli jokin muu kuin palkokasvi. Vehnällä typpilannoitus oli joitakin kiloja suurempi palkokasvin jälkeen.
Kuoppala toteaa, että lannoituksen ristiriitaisuutta ei voi tämän tutkimuksen aineiston perusteella selittää. Hän arvelee, että se voi olla sattumaa tai johtua esimerkiksi siitä, että viljanviljely oli aineistossa alueellisesti ja maalajeiltaan keskittynyttä.
– Kaura ja ohra ovat vaatimattomampia kasveja kuin vehnä, jota viljellään eniten savimailla. Voi olla, että viljelijät eivät luota siihen, että palkokasvi esikasvina sitoisi riittävästi typpeä peltoon, Kuoppala aprikoi.
Yksivuotisia palkokasveja suositellaan käytettäväksi viljelykierrossa, koska niiden viljely vähentää typpilannoituksen tarvetta, kuohkeuttaa maaperää ja pienentää viljojen tautiriskiä. Palkokasvien viljelyyn on Suomessa pitkät perinteet, mutta viime vuosikymmeninä niiden tuotanto on ollut vähäistä.
Hernettä viljellään lähinnä maan etelä- ja länsiosissa, ja härkäpavun viljelykin painottuu etelään. Luken ennakkotietojen mukaan herneen viljelyala Suomessa nousi viime vuonna lähes 44 000 hehtaariin, kun taas härkäpavun laski alle 10 000 hehtaariin.
Kaisa Kuoppala toteaa, että härkäpapu olisi mahtava viljelykasvi sekä ruuaksi että rehuksi, jos se vain olisi viljelyvarmempi.
– Härkäpapu ei kestä kuumuutta: jos heinäkuu on liian lämmin, se ei kasva kunnolla ja jää pieneksi. Herneellä on ongelmana usein lakoontuminen, mutta siitä kuitenkin saadaan varmemmin satoa, hän miettii.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Uusia kasvituholaisia saapuu Suomeen joko tulokas- tai vieraslajeina. Näistä tulokaslajit liitävät etelästä pohjoiseen tuulten mukana, kun taas vieraslajien leviäminen on seurausta ihmisen toiminnasta, lähinnä kansainvälisestä kaupankäynnistä.
Neuvonnallisissa torjuntakokeissa saatiin uutta tietoa eri rikkakasvien torjunta-aineiden tehokkuudesta rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää vastaan.
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
