Siirry sisältöön
Eläinjalostus

Punakorvan suku pelastui

Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja on Lapin alkuperäinen nautarotu, joka kärsi menetyksiä Lapin sodassa. 1970-luvulla rotu kävi jo lähes sukupuuton partaalla.

Jaa
Louen koulutilalla kasvava Ralli on Punakorvan sukulinjasta, vaikka sen korvat ovatkin mustat eivätkä punaruskeat. Lapinlehmiä kasvatetaan nykyään pienimuotoisesti ympäri maan. Kuva: Iida Saari

Ennen kaikilla oli lehmiä, toteaa haasteltavani Pirkko Muotkajärvi lapsuudenkodin pirtissään Ivalon Tolosen kylässä. Karjanhoito on ollut tärkeä elinkeino pohjoisessa, missä ilmasto ei suosi viljanviljelyä.

Ennen sotia yleinen lehmärotu Lapissa oli niukkoihin oloihin sopeutunut lapinlehmä. Kevytjalkaiset lapinlehmät olivat hyviä laiduntajia. Ne kulkivat kesäisin päivät pitkät metsässä ja jokiniityillä ja palasivat illaksi lypsylle omin toimin.

– Kesä tulee Lappiin nopeasti ja lehmät saivat heti alkukesästä tuoretta ja parasta ravintoa. Syksyllä lehmät herkuttelivat innokkaasti sienillä, Pirkko kertoo.

Karjanhoito oli elämäntapa ja siihen osallistui koko perhe. Pirkko ja hänen sisarensa Maire Aikio muistavat hyvin, kuinka oli noustava varhain aamulla askareisiin ja ajamaan lehmiä laitumelle.

Talvella lehmille maittoi jäkälä

Talvisin lapinlehmät pärjäsivät vähä­ravinteisella rehulla ja heinällä, ja jäkäläkin maittoi. Pirkko kertoo, että lehmille kerättiin talveksi joka vuosi paljon jäkälää, josta tehtiin suuria limppuja.

Pirkon miehen, inarinsaamelaisen Hans Mattuksen lapsuudenkodissa Kettu­joella ei viljelty heinää vaan sitä korjattiin raivatuilta luonnonniityiltä ja soilta.

Pirkon vanhan lapsuudenkodin lehmät olivat paikallista nupoa lapinkarjaa, kuten muillakin Sodankylän pohjois­osassa sijainneessa Laitin kylässä.

– Lehmät olivat niin varmoja lypsäjiä, että maitoa tuli aina. Neljän lehmän maito ja voi riittivät hyvin yhdeksänlapsiselle perheelle.

Separaattori kävi joka päivä ja kirnu kerran viikossa. Maito oli rasvaista, ja siitä tehtiin viiliä isoihin puuvateihin, kirnuttiin voita ja tehtiin leipäjuustoa.

,

Saako olla lisää

  • Rakentaminen

    Uusi hiehola nousi palaneen tilalle

    Vanhan koulutilan rakennuspalo syksyllä 2023 Parikkalan Särkisalmella nosti monella tunteet pintaan. Yöllisessä palossa tuhoutui 73 hiehoa, ja vain kaksi eläintä selvisi hengissä. Heli ja Vesa Parvisen uusi hiehokasvattamo puhkuu nyt täyttä uutta elämää.

    Tilaajille

Uusimmat jutut

  • Eläinjalostus

    Rakennearvostelu vie emojen jalostusta eteenpäin

    Rakennearvostelu ja sen pohjalta tehtävä jalostus­tavoitteiden pohdinta on hyödyllistä jokaisessa emo­lehmä­karjassa. Hyvällä rakenteella on selkeä yhteys kestävyyteen, sujuviin poikimisiin, hyviin teuras­tuloksiin ja sen myötä tilipussiin. Tero Mustonen teki rakennearvostelun Terhi Ukkolan ja Lauri Välimäen karjassa Yli-Torniolla.

    Tilaajille
  • Eläinjalostus

    Rakennearvostelun avulla seurataan jalostuksen etenemistä

    Rakenneominaisuuksien jalostus on arki­päivää kaikilla nauta­roduilla, mutta kyse on paljon muustakin kuin tietyn­tyyppisten eläinten etsinnästä. Käytännössä kaikki rakenne­ominaisuuksia painottava jalostus lasketaan rakenne­jalostukseksi, on sitten kyse taka­korkeuden alentamisesta tai vetimien paksuudesta.

    Tilaajille
  • Eläinterveys

    Ongelma juoksutus­mahassa usein monen tekijän summa

    Naudan juoksutusmahan sairauksien syntyyn vaikuttavat useat asiat. Yleisiä vaivoja lypsy­lehmillä ovat maha­haavan lisäksi juoksutus­mahan laajentuminen, siirtyminen pois paikaltaan ja kiertyminen.

    Tilaajille
Kaikki jutut