Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
Luonnonvarakeskuksessa (Luke) pitkään työskennellyt Pentti Niemistö on tutkijanuransa aikana päässyt seuraamaan rauduskoivun kehitystä taimesta tukkipuuhun.
– Havupuiden kohdalla tähän ei olisi riittänyt kaksikaan tutkijanuraa, hän sanoo.
Vastikään julkaistiin 30-vuotisen seurannan tulokset istutuskoivikoiden erilaisista harvennusmalleista. Niemistö on myös kirjoittanut kirjan koivun kasvatuksesta ja käytöstä.
Jokapäiväisestä tutkijantyöstään hän on nyt eläkkeellä, mutta jatkaa tutkimuksia vierailevana tutkijana Lukessa muun muassa koivun kasvatusmallien parissa.
1970-luvulla perustetuissa harvennuskokeissa on ylletty jo 50 vuoden kiertoaikaan.
– Nykyisillä viljelymenetelmillä ja taimilla koivun kiertoaika on todennäköisesti 45 vuotta, hyvissä olosuhteissa 40 vuotta tai jopa alle, Niemistö arvioi.
Koska koivikoiden kasvu on nopeutunut, tulee myös kasvatusmalleja pohtia uudelleen.
Rauduskoivikon ensiharvennus on tähän asti ollut tapana tehdä silloin, kun puut ovat 13–14 metrin pituisia.
– Viime aikoina tutkimuksissa on tullut viitteitä, että harvennus kannattaisi tehdä jo aiemmin, 10–11 metrin mitassa energiapuuharvennuksena. Näin turvattaisiin se, että elävän latvuksen osuus olisi vähintään 50 prosenttia puun pituudesta, jolloin kasvukyky säilyisi hyvänä.
Niemistön mukaan energiapuuharvennus tiheyteen 900 puuta hehtaarille on hyvä vaihtoehto puuston ollessa 10–11-metristä.
– Tämä sopii eritoten omatoimisille metsänomistajille, jotka keräävät ja tekevät itse polttopuita.
Ensiharvennuksen jälkeen puut saisivat kasvaa 16–18 metriin, jonka jälkeen tehtäisiin loppuharvennus 450 runkoon. Silloin metsiköstä saataisiin jo runsaasti ainespuuta.
Jos ensiharvennus tehdään vasta puuston ollessa 13–14-metristä, liian lievästi harvennetun rauduskoivikon latvukset menevät liian pieniksi. Tällöin yksi vaihtoehto on mennä yhden harvennuksen mallilla ja väljentää puusto kerralla 600 runkoon hehtaarilla, mutta silloin lumi- ja tuulituhoriski kasvaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Viljelyn arki muuttuu teknologian myötä, eikä sen hyödyntämiseen ole yhtä mallia. Joku pärjää tarkoituksella vähällä, toinen nojaa vahvasti innovaatioihin, teknologiaan ja dataan. Suurin joukko asettuu jonnekin näiden välimaastoon ja sovittaa uusia ratkaisuja käyttöön askel kerrallaan. Maatalousalan kehitys tuo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla se pakottaa tekemään valintoja. Jossain vaiheessa jokainen yrittäjä joutuu päättämään, mitä järjestelmiä
Maaseudulle elintärkeän yksityistiestön ja siltojen korjausvelka on kasvanut hirmulukemiin. Valtion säästölinja syventää tienkäyttäjien ahdinkoa. Rahat eivät riitä myöskään yleisen kylätieverkoston tarvitsemiin korjauksiin.
"Kaikella on aikansa, ja aikansa on joka asialla taivaan alla" – Saarn. 3:1. Arvelutti pitkään lainata edellistä lausetta tämän jutun motoksi. Ovathan nämä Nollarajan tarinat kosketelleet sananmukaisesti maallisia aiheita – maa- ja vähemmän metsätaloutta, mutta kuitenkin niihin liittyneitä teemoja. On jäähyväisten ja tunnustuksen aika – kerron, miten kirjoitteluni Maatilan Pellervossa vuonna 1998 alkoi. "Vanhan" Pellervon
Maatiloilta virtaa jatkuvasti tietoa palveluiden toimittajille. Yksittäisten tilojen tuotantotiedot ovat arvokasta raaka-ainetta palveluiden kehittämisessä ja markkinoinnissa. Tiedolla tulisi olla rahallista arvoa myös tiedon tuottajalle.
Kukkiva aluskasviseos lisäsi biodiversiteettitutkimuksessa pölyttäjiä viljapelloille. Aluskasvit vähensivät pilottitiloilla myös viljojen kasvitautien määrää ja rikkakasveja. Satotasoissa ei ollut merkitseviä eroja eri vaihtoehtojen välillä.
Maatalousyrittäjän menestys nojaa tuotannon hallintaan ja vahvaan talousosaamiseen, mutta kaikkein kriittisin tekijä on itsensä johtaminen. Se on yrittäjyyden haastavin ja ratkaisevin osa-alue, joka sitoo kokonaisuuden yhteen.
