Siirry sisältöön

Säätösalaojitus ja salaojakastelu ovat tutkimuksissa osoittautuneet oivallisiksi keinoiksi vähentää sekä ravinnevalumia että kasvi­huonekaasupäästöjä turvemailla. Padottaminen nostaa turvepellon pohjaveden tasoa, mikä hidastaa mikrobitoimintaa ja vähentää valuntaa.

Kivennäismailla vastaavaa tutkimusta on tehty niukemmin. Siksi asiaa selvitettiin osana monen toimijan yhteistä tutkimus­hanketta Sievissä Pohjois-Pohjanmaalla. Tutkimus toteutettiin vuosina 2021–2024.

Vesitalouden hallinta maatalous­valtaisilla valuma-alueilla -hankkeen tutkimus tehtiin kahdella vierekkäisellä noin hehtaarin kokoisella lohkolla. Kastellulla lohkolla oli käytössä säätösalaojitus, viereisellä verrokkilohkolla tavanomainen salaojitus. Kummankin lohkon ojitus oli asennettu vuonna 2015 viidentoista metrin ojavälillä metrin syvyyteen. Ojitukset olivat hyvässä kunnossa.

Peltojen maalaji oli hietaa ja hiuetta. Pellot olivat lisäksi hyvin tasaisia, sillä keskikaltevuus oli alle 0,2 prosenttia.

– Lohkot ovat kaikin puolin hyvä­kuntoisia. Ainoa asia, joka ei ole oppikirja­esimerkin mukainen on se, ettei syvemmällä ole heikommin vettä läpäisevää maakerrosta estämässä veden suotautumista, Salaojayhdistyksen asiantuntija, agronomi Minna Mäkelä kuvailee.