Tomppilan tilan yrittäjän Elina Valkeisen periaate on selkeä: yritetään tuottaa laadukasta ruokaa ja vaalia tilan tärkeintä pääomaa eli maan kasvukuntoa.
Kouvolan Elimäellä katse yltää peltoaukealla horisonttiin melkein kuin Pohjanmaalla. Ollaan Tomppilan tilalla, jonka pelloista reilut sata hehtaaria leviää tasaisina tilakeskuksen ympärillä ja tilaa halkoo pieni Tallusjoki. Kolmasosa pelloista, noin 50 hehtaaria, on vanhan isännän kotipaikalla Ruotsinkylässä Uudellamaalla.
Elina Valkeinen on viljellyt kotitilaansa yrittäjänä kymmenen vuotta yhdessä puolisonsa Jonaksen kanssa. Tuona aikana perhe on kasvanut kahdella pojalla, joista nuorempi syntyi kesän alussa.
– Kasvukaudesta tuli vielä astetta jännittävämpi. Vaikka meitä on yksi enemmän, emme varsinaisesti ole sen tehokkaampia, äiti naurahtaa.
Elinasta tuli maatalousyrittäjä vuonna 2015 kolmesta siskoksesta nuorimpana. Hän oli pienestä pitäen ollut isän mukana maataloustöissä, joten tilan jatkaminen osui luontevimmin hänelle. Viljatilan töiden lisäksi Elina työskentelee ProAgriassa kasvintuotannon asiantuntijana syksystä kevääseen.
Puoliso Jonas Valkeinen on työssä tilan ulkopuolella ja osallistuu maataloustöihin vapaa-ajallaan.
– Työnjako on meillä selvä, sillä minä tykkään kasveista, joten teen kaikki niitä koskevat päätökset. Jonaksen vastuulla on työkoneet ja traktorit. Työt tekee se, joka ehtii paremmin. Myös vanha isäntä on mukana tilan töissä tarpeen mukaan. Varsinkin tänä vuonna isän apu on ollut äärettömän arvokasta, kun olen ollut osin poissa pelistä, Elina sanoo.
Tomppilan tilan pellot ovat kauttaaltaan hiuesavea.
– Suomen oloissa meille on sattunut arvonnassa hankalin maalaji. Onneksi pellot ovat multavia, se tuo vähän pelivaraa. Joenrantapelloilla on pohjalla liejusavea, joka on melko läpäisevää, Elina kertoo.
Peltotöiden ajoituksessa savipelloilla on oltava tosi tarkkana, sillä kylvöikkuna ei ole yhtä pitkä kuin joillakin muilla maalajeilla.
– Ei saa mennä liian aikaisin pellolle, ettei maa tiivisty, mutta jos myöhästyy, siemen ei idä ollenkaan. Ja kylvöt on tehtävä nopeasti.
Valkeiset aloittivat kylvöt viime keväänä jo huhtikuun puolivälissä, kun maat olivat kuivia eikä sateita ollut näkyvissä. Sitten tulivat pääsiäisen sateet, jotka keskeyttivät kylvöt joksikin aikaa.
– Kultivoidut lohkot selviytyivät paremmin, koska sadetta tuli hirveästi. Niillä on enemmän kapasiteettia ottaa vettä vastaan, ja ne kuivuvat nopeammin kuin sänkipellot. Perus- ja paikalliskuivatuksen pitää tietenkin olla kunnossa. Mutta touot saatiin onnekkaasti tehtyä juuri ennen vauvan syntymää.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Metsänhoidollisten päätösten tekeminen ei aina ole helppoa. Suomen metsäpinta-alasta noin 60 prosenttia kuuluu 600 000 yksityismetsänomistajalle, joiden päätöksillä on iso merkitys ja kauaskantoisia seurauksia. Näiden metsänomistajien arvot ovat moninaisia; puunmyyntitulojen tai polttopuun ohella monelle tärkeitä ovat luonto-, virkistys- tai maisemalliset arvot. Oman lusikkansa metsänhoitosoppaan pyrkivät työntämään yhteiskunnan muutkin tahot, ja lainsäädäntö antaa raamit. Reunaehtoja metsänomistajan
Digitaaliset työkalut ja palvelut voivat tuntua hankalilta, mutta selkeät ohjeet ja vinkit helpottavat käyttöä. Digipakki kokoaa tiedot yhteen ja auttaa kehittämään juuri niitä digitaitoja, joista on hyötyä tilan arjessa ja liiketoiminnassa.
OatFrontiers-hanke etsii toimivia kauralajikkeita Pohjolan ääriolosuhteisiin. Hankkeessa tehtyjen viljelykokeiden perusteella aikaisia ja satoisia kauralajikkeita löytyy myös Lappiin. Pohjoisimmat kokeet ovat Norjan Tromssassa.
Työolojen parantamisesta on hyötyä kaikille maatiloilla työtään tekeville. Maayhteisö-hankkeessa selvitettiin työperäisiä vaaratekijöitä, jotka ovat yhteisiä kaikille tiloilla työskenteleville ammattiryhmille.
Ojitetut suometsät ovat joutuneet hiilipäästöhysterian silmään. Suometsätieteen professori Annamari Laurén haluaa kauhoa suometsäkeskusteluun lisää tietoa ja monipuolisuutta. Suometsät ovat mainettaan parempia ja tarjoavat myös keinoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon.
Alkuvuosi 2025 oli metsänomistajan näkökulmasta hyvää aikaa. Puulla oli kysyntää ja hinnatkin olivat korkeita. Mutta vuoden jälkipuolisko ei sitten ollutkaan yhtä suotuisa. Isot metsäyhtiöt, "sellunkeittäjät", alkoivat kertoa menekkivaikeuksistaan. Tällä oli tietenkin välitön vaikutus puun kysyntään ja hintoihin. Kun joulukuussa rymistellyt Hannes-myrsky toi nopeasti korjattavaa ylimääräistä puuta ehkä 10 miljoonaa kuutiota, ei markkinakuva näyttänyt yhtään lohdullisemmalta.
