Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Hyvistä sadoista huolimatta kasvintuotannon kannattavuudessa on tänä vuonna toivomisen varaa. Hintojen kiinnittäminen etukäteen ja muiden kuin ylituotantolajien viljely voisi parantaa kannattavuutta.
– Jos keväällä esimerkiksi kevätvehnän hinnaksi olisi kiinnittänyt 210 euroa tonnilta, plussatulokseen olisi tarvittu 4,6 tonnin sato hehtaarilta. Tämän satotason moni saavutti viime kesänä. Syksyn markkinahinnoilla satovaatimus positiiviseen tulokseen oli 5,5 tonnia hehtaarilta, toteaa ProAgria Keskusten Liiton kehityspäällikkö Sari Peltonen.
Peltosen mukaan tänäkin vuonna öljy- ja erikoiskasvit, kuten herne, kumina ja sokerijuurikas, paransivat monen tilan taloudellista tulosta. Herne tosin kärsi paikoin sateista, mutta vastaavasti kuivista alkukesistä usein kärsivä härkäpapu onnistui hyvin.
Normaalisti kuiva alkukesä vaihtui monin paikoin edellisiin kesiin verrattuna viileään ja paikoin liiankin sateiseen säähän. Esimerkiksi yleensä alkukesän kuivuudesta kärsivässä Kaakkois-Suomessa kesäkuu oli hyvin sateinen. Ilmatieteen laitoksen Lappeenrannan sääasemalla vettä tuli lähes 150 millimetriä, joka ylittää reilusti vertailukauden 1990–2020 kesäkuun maksimisademäärän, 101 milliä.
Maan rakenteen ja salaojituksen toimivuus korostui tänä vuonna. Etenkin ohra reagoi nopeasti märkään maahan. Satotappiot voivat olla merkittäviä, vaikka varsinaisia lammikoita ei pellolla näkyisikään.
Jos pellot sietivät sateet, alkukesän viileä sää suosi muuten viljojen kasvua. Tämä näkyi viimevuotista suurempina hehtaarisatoina. Viljojen kehitys hidastuu viileässä säässä, jolloin niillä on aikaa kehittää enemmän versoja ja suurempia tähkiä.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Pihkaa kerätään Suomessa noin 2 000 kiloa vuodessa, lähinnä kosmetiikka- ja lääketeollisuuden käyttöön. Kysynnän odotetaan kasvavan, kun biotalous etsii uusiutuvia ja antibakteerisia luonnonraaka-aineita. Pihkan kerääjiä kouluttaa urjalalainen Johanna Talvitie.
Maatilayrittäjä johtaa tilansa tuotantoa, taloutta ja tulevaisuuden suunnittelua. Päätösten tueksi on tarjolla työkaluja ja menetelmiä. Silti moni yrittäjä ei tartu niihin – miksi?
Peltomaakauppoja tilastoitiin vuoden 2025 tammikuulta marraskuuhun vähän enemmän kuin edellisvuoden vastaavana aikana. Keskimääräinen hehtaarihinta verrattuna vuoteen 2024 oli hieman edullisempi.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Hyvinvointi- ja elämyspalvelut sekä alkutuotanto yhdistyvät omaperäiseksi yrityskokonaisuudeksi nurmijärveläisellä Maisin tilalla, jota luotsaavat Niklas Maisi ja Jenni Hack.
Luonnonvarakeskuksella (Luke) on paljon reivattavaa, jos se aikoo saavuttaa kansalaisten luottamuksen takaisin. Niin isoja laskuvirheitä ei pitäisi tulla kuin hiilinielu- ja päästölähdeasioissa on tapahtunut. On tehty suuren luokan veivaamista. Uskottavan ja luotettavan tiedon tuottaminen vaatii virkamiehiltä lujaa siviilirohkeutta. Meillä Suomessa oli pitkään käsitys, että kun maan pinta-alasta on valtaosa metsiä, on myös hiilinieluja. Kuitenkin Lukelta
