Turvepeltojen tulevaisuus mietittävä alueellisesti
Turvepellot ovat Suomen maatalouden suurin ilmastopäästöjen lähde. Menetelmät päästöjen hillitsemiseksi tunnetaan, mutta niiden käyttöönotto edellyttää alueellisia ratkaisuja.
Poliitikot ja yrityselämän edustajat kuvailevat kaikki tulevaisuutta sumuiseksi. Nyt kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uutta on myös muutoksen nopeus, tavallisesti joulukuussa on suunniteltu jo alkavaa tilikautta. Poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta maatilayrityksen on nytkin mentävä eteenpäin. Huonoin vaihtoehto on jäädä paikoilleen.
Maatilayrityksen tavoitteellinen visio ja siitä johdettu konkreettinen strategia ovat nyt kullan arvoisia asioita. Mikäli maatilayrityksen johtaja ei tiedä minkälaisen yrityksen haluaa 3–5 vuoden päähän, on suuri riski, että yrityksen pyörittäminen jää päivittäiseksi selviytymistaisteluksi. Korona-ajan poikkeusolosuhteetkaan eivät anna armoa; maailma menee eteenpäin kaikesta huolimatta.
Visio on tavoite ja tahtotila, jossa yritys haluaa olla 3–5 vuoden kuluttua. Vision on oltava haastava, konkreettinen ja mitattavissa oleva. Mistä yrittäjä muuten tietää saavuttaneensa vision? Konkreettisuutta vaaditaan, koska tavoitteiden tulee johtaa toimintaan, joka tiivistyy vuosittaisten toimintasuunnitelmien kautta jokapäiväiseksi tekemiseksi.
Maatilayrittäminen on liiketoimintaa, joten visioon pitää sisältyä taloudellinen näkökulma. Tavoite pitää myös sanoa ääneen, koska muuten siihen ei sitoudu, ei itse eikä työyhteisö. Eikä pidä lannistua, jos lähipiirin ensireaktio on, ettei tuosta nyt ainakaan tule mitään. Kun tuon kommentin kuulee, tietää olevansa oikeilla jäljillä tavoitteiden haasteellisuuden suhteen.
”100 hehtaaria peltoa ja 200 hehtaaria metsää”, ”Käyttökate 90 000 euroa”, ”Kunnan tulokuningatar” ovat kaikki oikeita esimerkkejä visioista, jotka viestivät ainakin tavoitteellisuudesta. ”Kunhan nyt jotenkin pärjättäisiin” ja ”Elävänä eläkkeelle” kertovat taas jotain muuta tarinaa.
Kun visio on selvillä, tee kirjallinen toimintasuunnitelma vuodelle 2021. Ole tarkka asioiden priorisoinnissa ja huomioi käytettävissä olevat voimavarat. Pelkkä tekemättömien töiden luetteleminen ei vie yritystä eteenpäin.
Suunnitelmallisuus ja tavoitehakuisuus opettavat sanomaan myös ”ei” asioille ja toimenpiteille, jotka eivät vie kohti yrityksen tavoitteita tai eivät ole osa yrityksen strategiaa. Innostuneelle myyjälle se on kyllä pettymys, kun yrittäjä ei jaakaan hänen näkemystään tulevaisuuden rikastumismahdollisuuksista. Mutta rauhallisesti kantansa argumentoiva isäntä tai emäntä kyllä tietää, mitä on tekemässä ja osaa olla vakuuttava.
Oikealla strategialla voitetaan koko sota, taktiikalla vain yksittäinen taistelu.
Vinkki: Määrittele yrityksellesi konkreettinen tavoite 3-5 vuoden päähän.
Sumuinen tulevaisuus ei ole vain uhka, sumun seassa on myös mahdollisuuksia. Niitä on erityisesti innovatiivisille maatilayrityksille. Maatilayritykset ovatkin aktiivisesti monipuolistaneet liiketoimintojaan ja etsineet lisätuloja.
Usein pyrimme kehittämään ja etsimään uusia liiketoimintoja ehkä liiankin perinteisesti asioista, joita jo osaamme tai johon meillä on jo resursseja.
Esimerkiksi koneurakointiin laajentaminen on luonnollista, koska ammattitaitoa on ja koneetkin löytyvät. Osaamista voi kuitenkin olla monenlaista ja osaamista voi hankkia.
Etäyhteydenpitovälineiden käyttö on nyt opittu, osaksi pakon edessä. Se on tuonut erilaiset koulutukset meitä lähelle ja kaikkien saavutettaviksi ja muuttanut jo pysyvästi vuorovaikutusrutiinejamme.
Pitkälle viety sähköinen liiketoiminta voi tuoda asiakkaita kaukaakin ja digiosaava maatilayrittäjä luo myös ympärilleen aivan uutta liiketoimintaa.
Apua uusien mahdollisuuksien kartoitukseen voi löytyä esimerkiksi maatilayrittäjille suunnatuista liiketoimintavalmennuksista. Kouluttautuminen tuo myös järjestelmällisyyttä oman maatilayrityksen mahdollisuuksien kartoittamiseen ja luo samalla verkostoja.
Vinkki: Selvitä mitä osaamista työyhteisössäsi on.
Elämme tapaamis- ja kokoontumisrajoitusten aikaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on yksi perustarpeistamme ja moni kokee nykytilanteen epämiellyttävänä. Valitettavasti tilanteelle ei juuri mitään voi, ihmisten terveys on nyt etusijalla.
Tarjolla on kuitenkin lukuisia enemmän tai vähemmän vuorovaikutteisia välineitä, joiden avulla voimme pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Joku on huomannut, kuinka paljon voi oppia webinaareista, podcasteista tai äänikirjoista samalla kun ajaa traktoria. Tai voimme kokoontua etävälineiden kuten Teamsin avulla joko kehittämään nurmiviljelyä tai keskustelemaan yhteisestä paimenkoiraharrastuksesta.
Nykytekniikka ei korvaa, mutta mahdollistaa eritasoisen sosiaalisen kanssakäymisen, kunhan otamme aktiivisen asenteen ja panostamme omaan osaamiseemme sekä vaadittavaan tekniikkaan. Digitalisaatio jatkuu pandemian jälkeenkin ja digiosaajilla tulee olemaan kilpailuetu puolellaan.
Vinkki: Ota ennakkoluulottomasti käyttöön digitaaliset yhteydenpitovälineet.
Maatila on liikeyritys, jossa yrittäjä itse tekee ratkaisevat päätökset. Ei ole olemassa turvaverkkoa, joka tulee pelastamaan, jos tuotteesta saatavilla oleva hinta putoaa alemmaksi kuin omat tuotantokustannukset. Huolimatta hyvistä tavoitteista, innosta ja sitoutuneisuudesta, kaikki voi silti mennä pieleen. Siihenkin pitää varautua ja tehdä tarvittavat varasuunnitelmat.
Elämme vain kerran, mutta yrityksiä tulee ja menee. Peter Vesterbackan sanoja mukaillen ”Kun tekee sitä mistä pitää, ei koskaan tarvitse tuntea olevansa töissä”.
Kirjoittaja toimii liiketoiminta- ja johtamisvalmennusten kouluttajana Suomen Yrittäjäopistolla. Lisäksi hänellä on maaseutuyritys, jossa harjoitetaan metsätaloutta sekä rapukauppaa