Siirry sisältöön

Hyvä vastustuskyky on eläimen terveyden perusta. Tarpeenmukaisesta ruokinnasta ja hyvistä olosuhteista huolimatta kova tauti­paine voi murentaa eläimen vastustus­kykyä. Riski tarttuvien tautien esiintymiselle ja leviämiselle eläimestä ja karjasta toiseen kasvaa.

Tautipainetta lisäävät likainen navetta, likainen juomavesi ja pilaantunut säilörehu. Eläintilojen ahtaus ja jatkuva täyttö aiheuttavat myös ongelmia. Kuumuus ja kosteus suosivat taudinaiheuttajien lisääntymistä.

Huono työskentelyn hygienia ja työvälineiden, lypsyn, käsien tai kärpästen välityksellä lehmästä toiseen siirtyvät bakteerit lisäävät tarttuvien tautien esiintymistä.

Tautipaine horjuttaa lehmän vastustus­kykyä myös ummessaolokaudella. Sen vuoksi umpilehmien puhtauteen kannattaa erityisesti panostaa, ja kolata ja kuivittaa alusta monta kertaa päivässä.

Taudeilla on useita reittejä tilalle ja eläimestä toiseen

Taudit siirtyvät tilalle ja siellä eläimestä toiseen hyvin monella eri tavalla. Hengitystievirukset ja -bakteerit leviävät pisara­tartuntana. Eläinten ulosteet levittävät ripulia, salmonellaa ja kryptosporidioosia. Ihminen ihollaan, vaatteissaan ja jalkineissaan voi levittää monia eri taudin­aiheuttajia. Hyönteiset voivat levittää utaretulehdusbakteereja ja muualla Euroopassa esiintyvää Schmallenberg-­virusta ja sinikielitautia. Linnut ja jyrsijät saastuttavat ulosteillaan rehuja, juoma­vettä ja kuivikkeita.

Erityisen suuren riskin muodostavat tilalta toiselle siirtyvät taudin­aiheuttajat. Kun tilalle siirtyy vaarallinen taudin­aiheuttaja, sen pakollinen saneeraus merkitsee lisää työtaakkaa, suuria kustannuksia ja tulonmenetyksiä.

Myös melko vaarattomana pidetty taudinaiheuttaja voi tilalta toiselle siirtyessään tuoda sinne tartuttamiskyvyltään uudenlaisen kannan, johon eläimillä ei ole vastustuskykyä. Seurauksena voi olla utare- tai sorkkatulehdusepidemia, koska karjassa ei ole uudelle kannalle valmiina muistissa olevaa puolustusmekanismia eikä sitä torjuvaa pieneliökantaa.