Ennakoitu kuiviketurpeen saannin heikkeneminen ja hinnan nousu ajavat etsimään korvaavia materiaaleja. Helppoa vaihtoehtoa ei ole.
Nautatilojen kuivikehuolto ja turvetta korvaavat uusiutuvat kuivikemateriaalit -hanke tutkii erilaisia kuivikevaihtoehtoja naudalla, hevosella ja siipikarjalla. Tulosten perusteella turpeelle ei tule olemaan helppo löytää vastaavaa korvaajaa kuivikkeena. Sitä ei voine korvata millään yhdellä materiaalilla, vaan se vaatii erilaisten materiaalien yhdistämistä ja lisää tutkimusta ja kokeiluja.
Alan yhteinen toive on, että turvetta olisi edes jossain määrin käytettävissä myös jatkossa, sillä turpeen paremmuus muihin kuivikkeisiin verrattuna ei johdu vain sen hyvästä imukyvystä, helposta käytettävyydestä tai tuttuudesta. Turve on myös merkittävä tekijä eläinten hyvinvoinnissa ja elintarviketurvallisuudessa.
”Salmonella- ja kampylobakteeririskin hallinnassa turve on happamana kuivikkeena merkittävä tekijä, samoin broilereiden hyvä jalkaterveys on vahvasti yhteydessä turvepohjaisiin kuivikkeisiin”, toteaa asiantuntija- eläinlääkäri Leena Suojala MTK:sta.
Broilerituotanto ilman antibioottien käyttöä on hänen mukaansa paljon turvekuivituksen ansiota. Ennakoitu turvepula aiheuttaisikin eniten ongelmia juuri siipikarjatuotannossa.
Eri kuivikevaihtoehtojen taloudellista puolta ei näissä ole vielä laskettu. Myös saatavuus on monien materiaalien kohdalla haaste. Esimerkiksi kuituhamppu voisi olla potentiaalinen kuivikemateriaali, mutta sitä ei saatu riittävää määrää, jotta se olisi voitu ottaa yhdeksi tutkittavaksi materiaaliksi.
Lihanautojen kuivikemateriaalien tutkimuksissa tulivat esille suuret kuiva-ainepitoisuuksien vaihtelut sekä kuivikkeiden välillä että kuivikkeissa itsessään. Sen sijaan käytössä muodostuvassa kuivikepatjassa kuiva-aine- vaihtelu oli pienempää.
Kuivimmat makuualustat olivat käytettäessä paperisilpun ja oljen seosta ja ruokohelpisilppua.
”Vaikka hevosenlanta oli kostein kuivikemateriaali, toimi se kuivikkeena hyvin yhdessä oljen, turpeen tai heinän kanssa. Pelkällä heinällä kuivitettaessa eläimet alkoivat heti likaantua ja sekaan oli lisättävä turvetta sen ehkäisemiseksi”, kertoo tutkija Katariina Manni Luonnonvarakeskuksesta.
Yksittäisten kuivikemateriaalien vertailu oli Mannin mukaan hankalaa, koska tutkimuksessa käytettiin myös seoksia eikä yksiselitteisiä eroja yksittäisten kuivikemateriaalien välillä voitu siten todeta. Kiloina mitattuna pienintä kuivikemenekki kuitenkin oli korsimateriaaleilla ja suurinta hevosenlantaa ja turvetta käytettäessä. Kuutioina mitattuna tilanne olisi toisinpäin, johtuen korsimateriaalien pienemmästä ominaispainosta.
Ruokohelpi ja olki tuottivat hyvin lämpöä kuivikepatjassa, mutta sitoivat ammoniakkia selvästi heikommin kuin turve tai paperisilpun ja oljen seos. Millään kuivikkeella keskimääräiset kaasupitoisuudet eivät tosin ylittäneet sallittuja pitoisuuksia.
Broilereilla tehdyn kuivikevertailun alustavien tulosten perusteella ruokohelpi- ja järviruokosilpusta ei ole turpeen korvaajaksi. Lanta sekoittui niihin huonosti, koska pehku tiivistyi ja lanta jäi pehkun pintaan. Myös lintujen jalkaterveys oli huonompi näillä kuivikkeilla.
Sen sijaan rahkasammalkuivike toimi turpeen tavoin hyvin. Linnuilla havaittiin sekä turve- että rahkasammalkuivikkeella luontaista pehkukylpemistä nuorempana ja säännöllisemmin kuin ruokohelpi- ja järviruokosilppukuivikkeella olleilla.
Hevosten karsinoiden kuivituksessa verrattiin puupohjaista murukuiviketta, ruokohelpipellettiä ja puuvillasta tehtyä tekstiilikuiviketta turpeeseen. Turve, murukuivike ja ruokohelpipelletti olivat helppoja käyttää ja niistä muodostui karsinaan hyvä patja. Tekstiilikuivike teki karsinan siivoamisesta hankalampaa ja se oli märkänä painavaa käsitellä. Lisäksi se pölysi muita kuivikkeita enemmän.
Kuivalanta lisää tunnetusti maan orgaanisen aineen määrää ja parantaa peltomaan rakennetta ja vesi- ja ravinnetaloutta. Jos kuivikkeena käytetään puupohjaista materiaalia, sen hajoaminen sitoo typpeä ja sato pienenee etenkin ensimmäisenä vuonna. Hyöty orgaanisen aineen lisääntymisestä maassa paremman sadon muodossa tulee myöhemmin.
”Eri kuivalantoja tutkittaessa paras sato saatiin turve-olkiseosta sisältäneellä kuivalannalla. Ero korsipohjaisiin kuivikelantoihin ei tosin ollut suuri”, kertoo tutkija Erkki Joki-Tokola.
Hän huomauttaa, että kuivalannasta haihtuu enemmän ammoniakkia kuin lietelannasta, sillä kuivalanta on enemmän hajallaan kuin lietelanta. Lisäksi kompostoituminen lisää typen hävikkiä ammoniakkina, sitä sitoutuu hajottavaan mikrobimassaan ja typpi on kasveille hitaammin käytettävässä muodossa. Toisaalta kompostointi pienentää määrää ja nestettä haihtuu.
Kuivalannan lannoitekäytön haasteena on myös sen koostumuksen ja levityksen epätasaisuus ja ravinnesuhteiden vaihtelu verrattuna lietelantaan. Kuivalannan ravinteet ovat lietelannan ravinteita hitaammin kasvien käytettävissä ja kuivalanta sopiikin paremmin monivuotisten kasvien lannoitukseen. n
Kun lietelantaan lisätään ilmasta napattua typpeä, tapahtuu paljon myönteisiä asioita: lanta muuttuu hajuttomaksi, ravinteet kasvien kannalta helpommin hyödynnettäviksi ja päästöt pienemmiksi. GEA kehitti työhön rikastuskontin.
Kun Robert Harmoinen tutkii Valiolla ilmastotoimien päästövaikutuksia maitotiloilla, hän kokee olevansa yhä ikään kuin kotitilalla töissä. "Tilat omistavat Valion. Se mitä nykyään teen, vaikuttaa välillisesti myös kotitilaani."
Separoitu kuivajae on lehmälle mukava makuualusta ja se tukee lehmän hyvinvointia. Käyttäjältä se kuitenkin vaatii huolellisia rutiineja ja hyvin suunnitellun käyttöönoton.
Energiaturpeen noston väheneminen on vaikuttanut suoraviivaisesti myös kasvu- ja kuiviketurpeen tuotantoon. Pahimmillaan kuiviketurpeen tuotannon povattiin puolittuvan seuraavan viiden vuoden aikana.
Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit jaetaan tartunnallisiin ja ympäristöperäisiin bakteereihin. Useilla bakteereilla esiintyy kuitenkin molempia kantoja.
Eläin Pellervon lukijat ovat syksyn ajan seuranneet Kaustisen tilan pihattohankkeen etenemistä. Kauha kuopaisi maata ja rakennustyöt alkoivat heinäkuussa, ja marraskuun lopulla uuteen pihattoon saapui tuhatkunta vierasta juhlimaan avajaisia. Päivi ja Jouni Kaustisen mukaan kävijöiden innostunut ja positiivinen tunnelma jäi erityisesti mieleen. He uskovat sen kertovan myös alan arvostuksen noususta. Avoimuus rakennusprojektin etenemisestä ja vaiheista mediassa
Jokainen maatilayrittäjä haluaa, että omat eläimet ovat terveitä ja voivat hyvin. Myös kuluttajat arvostavat tuotantoeläinten hyvinvointia. Mutta mitä hyvinvointi tarkoittaa eläimelle?
Kaustisen tilan uusi lypsyrobottipihatto rakennettiin viidessä kuukaudessa valmiiksi viiden miehen voimin. Marraskuussa vuorossa oli koneiden ja laitteiden asennuksia ja käyttöönottoja, kertoo Päivi Kaustinen juttusarjan kolmannessa osassa.
Säilörehun osuus maidon tuotantokustannuksista on tyypillisesti 17–32 senttiä litralta. Kun karkearehun tuotantokustannukset lasketaan tarkasti, voidaan tunnistaa sekä säästömahdollisuudet että tuotannon pullonkaulat.
Uuteen vuoteen, seuraavaan satokauteen ja jälleen lähestyvään poikimakauteen tulee vuosittain suhtauduttua innostuksella, ja joka kerta seuraavan vuoden näkee parempana. Onko siinä kenties ikuisen yrittämisen salaisuus? Onko siinä myös syy, miksi maatalous vain jatkaa porskuttamistaan, vaikka kannattavuuskertoimen mukaan tiloista valtaosan pitäisi olla jo kuolleita ja kuopattuja? Rehellisen raadollisesti nyt on aika, jolloin viimeistään pitäisi olla kaivettuna
