Siirry sisältöön

Pari vuotta sitten Laura Parmaisen, 26, elämä muuttui ratkaisevasti. Palkkatyö Iisalmessa Osuuskunta ItäMaidon tuotantoneuvojana vaihtui sotkamolaisen maitotilan emännyyteen. Erikoiseksi ja Suomen oloissa harvinaiseksi asian tekee se, että maatila on vuokrattu.

”Agrologiksi valmistuttuani päivät kuluivat palkkatyössä. Takaraivossa kaiherteli kuitenkin ajatus, että kaipaan jotain itsellisempää yrittäjyyttä. Olen suomussalmelaisen maitotilan tytär ja tuotanto-suunta oli alusta asti selvillä. Lypsykarjatalous oli minulle tuttua hommaa. Lisäksi juureni ovat syvällä kainuulaisessa maisemassa.”

Tarjolla oli parikin vuokrattavaa tilaa, mutta vuokraus ei toteutunut. Sen sijaan Lauran työkaveri sattui kuulemaan pariskunnasta, jotka terveydellisistä syistä joutuvat luopumaan lypsykarjan pidosta.

”Aluksi tutustuin tilaan lomittajana. Vuokrasopimus kirjoitettiin 1. tammikuuta 2016, ja minusta tuli vuokraviljelijä. Pellot, osa koneista ja rakennukset ovat vuokrattuja. Peltoa on 94 hehtaaria. Nyt minulla ja pankilla on 60 lehmää ja nuorkarjaa 45, pienkuormaaja ja lypsyrobotti.”

Vuokrasopimus tehtiin kymmeneksi vuodeksi.

Navetan täyttöasteella on merkitystä, ahtaudessa tulee ongelmia.

Hyppy uuteen ei pelottanut

Rohkeuden ja ennakkoluulottomuuden puutteesta Lauraa ei voi syyttää. Sen sijaan tilanvuokraus-asia oli niin uusi ja outo sekä maatalouspiireissä että Maa- ja metsätalousministeriössä, että vuokra-viljelijän omaa aktiivisuutta tarvittiin paljon ennen kuin asiat saatiin järjestykseen.

”Suomessa vallitsee omistamisen kulttuuri ja elämäntyön antaminen vieraan käsiin vaatii luopujiltakin rohkeutta ja uutta näkökulmaa.”

Laura on saanut nuorille viljelijöille annetun tuen tilanpidon aloittamisen ja ehtona oli muun muassa seitsemän vuoden sitoumus tilan pidon jatkamiseen.

”Avoimin mielin lähdin tähän työhön, jos olisin ollut peruspessimisti, en olisi uskaltanut. Edellinen kasvukausi oli säiden takia haastava ja kannattavuuskriisistä on puhuttu jo pitemmän aikaa. Kun laskelmat on tehty huonoon aikaan, niihin saadaan oikeat luvut. Ensimmäinen vuosi ei tuota, mutta sen jälkeen hieman helpottaa taloudellisesti. Edellisestä työstäni tuotantoneuvojana on iso hyöty. Tänä aikana maatalousyrittäjän on osattava tehdä oikeita ratkaisuja ja laskea kustannukset.”

Paikkakunnalle asettautuessaan Laura ei ennestään tuntenut ketään. Kuitenkin tukiverkostoja on syntynyt, tilan aikaisemmat viljelijät antavat auliisti apuaan ja alueen muutkin viljelijät ovat tulleet tutuksi yhteisissä kokoontumisissa.

Vanhassa parsinavetassa on tilat vasikoille ja nuorisolle.

Osa töistä ulkoistettu

Laura työskentelee maatilalla yksin, koska taloudellisista syistä ei ainakaan vielä ole mahdollista palkata lisätyövoimaa. Hän tekee konetöitä, korjaa, suunnittelee ja tekee taloudesta kaksinkertaista kirjanpitoa.

”Suurin osa peltotöistä on ulkoistettu, esimerkiksi säilörehun teko Avaimet käteen -periaatteella. Samoin kuivalannan ja virtsan ajot. Vihannan kylvöt olen myös ulkoistanut, mutta ainakin tänä vuonna teen nurmen täydennyskylvöt itse. Viime vuonna muokkasimme ja ajoimme väkilannat omalla väellä.”

Peltopuolella toiminta hakee vielä uomiaan. Laura haluaa miettiä ja suunnitella tarkoin, mikä kannattaa. Onneksi suuntaa voi myös muuttaa, jos homma ei toimi eikä taloudellisesti kannata.

”Peltopuolella olen päätynyt siihen, että aina tilanteen mukaan osan töistä ostan urakoitsijalta, osan teen itse ja osan hoitaa tilan omistaja. Aika näyttää, mitä keskeistä kalustoa voi ja kannattaa itselle hankkia. Pyrin hoitamaan tilan muut työt itse, jonkun verran otan apua ”yleistöissä”, jos en itse ehdi tehdä. Apua hankin aina siltä taholta, jolla on sopivin kalusto työn suorittamiseen.”

Lauran tukiverkosto on käytännössä puhelimen päässä. Oleellisinta on kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon itse, vaikka työpäivät varsinkin sesonkina venyvät pitkiksi. Tunteja ei voi laskea, mutta yöunista ei tingitä. Nuorellakin omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeä juttu.

”Ilman avuliaita vuokranantajia, yhteistyötä muiden viljelijöiden kanssa ja omien vanhempien apua, tämä konsepti ei olisi käynnistynyt. Mikäli jokaiseen asiaan pitäisi maksullista apua saada, omassa pöydässä olisi vain valju kaurapuuro.”

Kymmenvuotias Kerttu-VMS hoitaa lypsyn.

Tavoitteet reaaliajassa

Navetan uusi osa on vuodelta 2001. Kasvunvaraa vuokraajalla ei ole, sillä lehmien makuuparsia on 56. Lehmät ovat holsteineja ja ayrshirejä. Viime mainitut on tarkoitus poistaa luonnollisen poistuman kautta pikkuhiljaa.

”Nuorkarjan suhteen on tarkoitus päästä mahdollisimman pieneen määrään. Tavoitteeni on saada lajitellulla siemenellä itselle jäävät vasikat ja liharoturisteytykset potentiaalisesti korkeammaksi. Vasikat lähtevät terneinä välitykseen. Yhteistyökumppaneina ovat ItäMaito ja Atria.”

Ensimmäisenä vuonna keskituotos laski, ollen 9400 kiloa. Nyt kun esikkoja on puolet lehmistä, on toiveissa saada tuotos hiljalleen nousemaan.

”Navetta on lämmin makuuparsipihatto. Uuteen osaan on myöhemmin laitettu lypsyaseman tilalle robotti. Kymmenen vuotta vanha DeLavalin robotti Kerttu-VMS hoitaa lypsyn. Siivessä on vanhasta parsinavetasta remontoidut karsinalliset tilat vasikoille ja nuorisolle.”

Ruokinta hoituu kioskeista, roboteilla ja karkea rehu jaetaan pienkuormaajalla.

”Ruokinta tapahtuu normaalilla vapaalla säilörehulla ja kuivaheinällä. Väkirehut menevät suunnitelmien mukaan. Täyskivennäistä ja suolaa on vapaasti kaikille eläinryhmille. Tällä hetkellä meillä on tilan oma väkirehuresepti, koska viime kesän huonojen sääolosuhteitten takia säilörehun kanssa haasteena oli kuidun puute, korkea sokeri ja matalahko valkuainen.”

Eläinterveys tärkeällä sijalla

Toimiva lannanpoisto on navettatyön sujuvuuden ja etenkin eläinten hyvinvoinnin kannalta merkittävimpiä osa-alueita maidontuotannossa. Lannanpoisto on järjestyksessä, mutta mietinnässä on joitakin uudistuksia.

”Navetan kiinteissä avokouruissa on hydrauliset lantaraapat. Lanta käsitellään kuivalantana, josta virtsa erotellaan. Jotain uudistukia tulen tekemään, sillä tällaisenaan tämä systeemi vie aivan liikaa aikaa.”

Laura pyrkii panostamaan eläinterveyteen. Myös eläintenhoitajan omalla hyvinvoinnilla ja jaksamisella on siihen suuri merkitys.

”Aloituskeväänä oli jonkin verran haasteita utareterveyden kanssa. Lisäksi oli sorkkavälin ihotulehdusta, jonka seurauksena antibioottihoitoja jouduttiin käyttämään melko paljon. Onneksi nyt tilanne on rauhoittunut ja kunnossa. Olen pyrkinyt panostamaan tilan tautisulkuun, ettei tilalle tuoda tai sieltä viedä mitään ylimääräistä.”

Normaaleissa eläinpoistoissa syynä ovat olleet utaresairaudet, huono tuotos tai huono hedelmällisyys.

”Eläinten olosuhteisiin pyrin panostamaan. Lehmillä on ympärivuotinen vapaa ulkoilu. Nuoriso ja umpilehmät täyslaiduntavat koko kesän. Tavoitteenani on saada nuorisolle mahdollisimman laaja talviulkoilu. Navetan täyttöasteella on myös tärkeä merkitys, ahtaudessa tulee ongelmia. Lähitulevaisuudessa panostan entistä mutkattomampaan ympärivuotiseen ulkoiluun kaikilla eläinryhmillä. Muun muassa kulkuvälien materiaalit ovat nyt hakusessa.”

Kun nuorkarjan määrä vähenee ja eläintilat väljenevät, Laura haluaa panostaa ryhmittelyyn, jotta kullekin ikäryhmälle saadaan sopivat tilat ja ruokinta toimimaan mahdollisimman hyvin.

Rehunjako suorituu ketterästi Avantilla.

Hyödyt ja haitat laskelmoitava

Talousluvuista Laura ei vielä tässä vaiheessa halua puhua. Yhtenä laskutapana pidetään sitä, että vuokra on viitisen prosenttia navetan arvosta.

”Vuokrat ovat aina sopimusasioita siten, että lopputulos tyydyttää molempia osapuolia. Ensimmäinen vuosi vuokraajana oli minulle haastava ja toisenakin laskemista ja miettimistä on riittänyt. Parempaan suuntaan ollaan nyt menossa tuotannon ja kulujen vakiintuessa. Harvapa maataloudella rikastuu, en minäkään.”

Laura näkee tilanvuokraamisen hyvänä vaihtoehtona, kun molemmilla osapuolilla on siihen motiivit.

”Vuokratessa on kuitenkin muistettava, ettei sitä ilman alkupääomaa tehdä. Ostossa ovat vähintään eläimet ja rehut markkinahinnoin, ehkä osa kalustoakin. Rahoituksen vakuusasiat ovat siis paljon tiukemmat kuin esimerkiksi sukupolvenvaihdoksessa, koska vuokratut tilat eivät itsessään vakuudeksi kelpaa.”

Lauraa listaa hyötyjä ja haittoja. ”Näen vuoraamisen hyötynä sen, ettei tarvitse sitoa olemattomia pääomia tuotantorakennusten rakentamisen. Toisaalta tilan kehittäminen voi kärsiä, kun isommissa asioissa joutuu miettimään investointeja ottaen huomioon vuokrauksen keston.”

”Alkuaikoina ajankäytön priorisoinnissa oli haasteita. Prosesseja olen yrittänyt kehittää niin, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Jälkeenpäin katsottuna aika hyvin olen siinä onnistunut.”

Rohkeus toi voiton

Tilan tulevaisuuden Laura näkee puhtaasti maidontuotannossa. Avoimuutta hän pitää tärkeänä.

”Eläintuotannossa avoimuuden on lisäännyttävä. Minun vuokratilalleni ovat kaikki tervetulleita tutustumaan, kun ajasta sovitaan. Lehmien ehdoilla täällä mennään, niiden hyvinvointi on jo tuotannonkin kannalta tärkeää.”

Lauran seurana tilalla asustelee kaksi kissaa, kanoja, ankkoja ja poro, josta on suunnitteilla kouluttaa vetoporo.

Viime vuonna Lauralle myönnettiin MTK:n Maaseutunuorten ja Maaseudun Tulevaisuuden tunnustus. Voittajan valinnut raati kiitteli voittajaa ennakkoluulottomuudesta, rohkeudesta sekä halusta kokeilla uusia tapoja yrittää.

”Tavoitteeni on saada karja tuottaman paremmin. Aika näyttää, jatkavatko ne jonkun toisen yrittäjän kanssa tai jatkanko niiden kanssa jossain muussa konseptissa. Tällainen yritystoiminta on myös mahdollista lopettaa sopimuksen päättyessä, jos ei koe sitä mielekkäänä. Onhan tämä ollut aika tehokas tapa verkostoitua, kun on muuttanut uudelle paikkakunnalle ja rakentaa uutta elämäänsä siellä.”

Navetassa on tarkka panostus tautisulkuun.

Tuotantoyksiköt tulevat kasvamaan

Pelkästään vuokramaihin perustuvan maatalouden harjoittaminen ei ole Suomessa kovin yleistä eikä näistä maatiloista koottua tietoa ole kovin paljon saatavilla. Peltojen vuokraaminen lisämaiksi on kuitenkin yleistä.

”Maataloustuotannon lopettaneet viljelijät vuokraavat usein peltonsa lisämaaksi. Vuonna 2014 vuokratun pellon määrä Suomessa oli noin 777 000 hehtaaria eli noin joka kolmatta hehtaaria viljellään vuokraukseen tai muuhun sopimukseen perustuen. Monilla tiloilla on vuokrapeltoja enemmän kuin omia peltoja”, maatalousneuvos Esko Juvonen Maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.

”Suomessa ei ole pitkäaikaisten vuokrasopimusten kulttuuria eikä lainsäädäntökään mahdollista niin pitkiä sopimuksia kuin eräissä EU-maissa. Erilaisia vuokran määräytymisperusteita ei ilmeisesti tunneta niin hyvin, että vuokrasopimuksessa otettaisiin huomioon yrittämiseen liittyvät hintariskit ja luonnonolosuhteiden aiheuttamat vuotuiset tulosten vaihtelut.”

Jo vuosikymmenien ajan tukikelpoisen maatilan hallintaoikeus on voinut perustua joko omistusoikeuteen tai koko tilan vuokra- tai hallintasopimukseen. Tällöin on panostettu peltojen kunnostamiseen, erityisesti ojitukseen ja kalkitukseen. Vuokrakauden kuluessa vuokraviljelijä on joskus ostanut viljelemänsä maatilan.

”Vuosittain maksettavien viljelijätukien lisäksi pitkäaikaisten vuokrasopimusten perusteella voi saada tukea myös rakentamisinvestointeihin. Myös aloitustuen voi saada, jos kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella saa hallintaansa sellaisen maatilataloudellisen kokonaisuuden, jolla harjoitettavasta maataloudesta voi saada aloitustuen ehdoksi asetetun yrittäjätulon vähimmäismäärän.”

Juvonen näkee vuokrauksen etuna sen, että pääoma ei sitoudu maan hankintaan, vaan sitä voidaan käyttää tuotannon kehittämisen.

”Toisaalta, jos vuokramaatilalle rakennetaan, voi syntyä lainansaannissa ongelmia, kun maata ei voi käyttää vakuutena. Jos vuokrasopimukset ovat lyhyitä, maatilan kunnostamiseen ei panosteta samalla tavalla kuin omistettuun maatilaan. Vuokrasopimuksessa pitäisi pystyä määrittelemään, miten tehdyt investoinnit huomioidaan vuokrakauden päätyttyä.”

Juvonen ei usko pelkästään vuokraamiseen perustuvan maatilayrittäjyyden juuri lisääntyvän.

”Kuitenkin erilaiset yhteistyömuodot ja yhteisyrittäjyys sekä töiden ulkoistaminen esimerkiksi urakoinnin käyttö tulevat yleistymään tuotantoyksiköiden kasvaessa.”