Ranualla otettiin käyttöön liikennepolttoainetta jakeleva 21 maatilan omistama biokaasulaitos, joka on lajissaan maailman pohjoisin.
Suomen suurimpiin lukeutuva maatilojen omistama biokaasulaitos aloitti toimintansa Etelä-Lapin Ranualla viime syksynä. Laitoksen omistajina on 21 seutukunnan maatilaa.
Osakastiloille on toiminnan alkuvaiheessa luvassa parempaa kannattavuutta logistiikan ja lannan tehokkaamman käytön myötä.
– Yhtiön tuotto sijoitetaan aluksi takaisin yhtiöön ja käytetään toiminnan kehittämiseen. Jatkossa tilat saavat tuottoa myös osingoista, Pohjois-Suomen biokaasu Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jan-Erik Impiö kertoo.
Impiön mukaan Ranuan biokaasulaitos käsittelee noin 35 000 tonnia syötteitä vuodessa, mutta osakastiloilla syötemassaa on tarjolla 55 000 tonnin verran.
Vaikka syötettä riittää nykyiseen tarpeeseen, yhtiöllä on toistaiseksi avoimet ovet muillekin lähialueen tiloille yhtiöön liittymiseksi.
– Osakasmäärää ei ole lyöty lukkoon, Impiö toteaa.
Yhtiöllä on investointiohjelma lähivuosiksi, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa nykyisestä. Yhtiön tontille on piirretty varaus yhdelle uudelle biokaasureaktorille.
– Tarkoituksena on vastata mahdolliseen kysynnän kasvuun nostamalla tuotantokapasiteettia. Kaasuntuotannon määrä vastaa aluksi noin 1,5 miljoonaa litraa dieseliä. Biokaasun yksikköhinta vastaa yhden diesellitran hintaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Viljelyssä hyödynnettävä hevosenlanta kannattaa käsitellä asianmukaisesti kompostoimalla. Toinen vaihtoehto on lannan hygienisointi ja tuotteistaminen myyntiin, mikä vaatii laitoshyväksynnän. Mikkeliläinen talli hygienisoi hevoslannasta itselleen kuiviketta ja myytävää kierrätyslannoitetta.
Parin viikon apevaunukäsittely parantaa hevosenlannan ominaisuuksia. Samalla massaan voi sekoittaa esimerkiksi pilaantuneita pyöröpaaleja. Hevostila Hurmalle hankittiin pilottikokeilun jälkeen oma vaunu.
Kun lietelantaan lisätään ilmasta napattua typpeä, tapahtuu paljon myönteisiä asioita: lanta muuttuu hajuttomaksi, ravinteet kasvien kannalta helpommin hyödynnettäviksi ja päästöt pienemmiksi. GEA kehitti työhön rikastuskontin.
Kun Robert Harmoinen tutkii Valiolla ilmastotoimien päästövaikutuksia maitotiloilla, hän kokee olevansa yhä ikään kuin kotitilalla töissä. "Tilat omistavat Valion. Se mitä nykyään teen, vaikuttaa välillisesti myös kotitilaani."
Et voi huolehtia hyvin muista, ellet ole itse kunnossa ja työkykyinen. Valitettava totuus, jota vastaan voi ehkä pyristellä onnistuneesti hetken aikaa, mutta pidemmällä aikavälillä taistelun tulee häviämään. Kotieläintiloilla "muihin" kuuluvat myös tilan eläimet, joiden hyvinvointi ja tuotoskunto on maatalousyrittäjän vastuulla. Luonnonvarakeskuksen tutkimus- ja kehityshanke Secure Food selvittää suomalaisen maitoalan muutosjoustavuutta. Hankkeen joulu–tammikuussa tekemä kysely maidontuottajille
Kolme viikkoa ennen ja jälkeen poikimisen on aika, jolloin eläin tarvitsee erityisesti hoitajan aikaa ja huolenpitoa. Tutkimusten mukaan tämä on juuri se ajanjakso, jolloin olosuhteet ja hoito vaikuttavat eniten koko loppulypsykauden tuotokseen ja terveyteen.
Eläinten hyvinvointi on Essi Walleniukselle sydämen asia. Hän on ollut kehittämässä riippumatonta merkkiä, joka kertoo kuluttajalle tuotantoeläimen hyvinvoinnista. Kaikki eivät ole merkistä innostuneet.
"Kunhan tästä päästään tai tähän saadaan tukipaketti, niin selvitään." – Onko tämä tosiaan toimintaympäristö, jossa elämme ja kehitämme yrityksiämme eteenpäin? Siltä se on ainakin viimeiset vuodet kuulostanut. Joka kerta huudamme apuun jotain tahoa, syytämme tilanteestamme jotain toista tai vertaamme tilannettamme naapuriin, jolla joka kerta on jotain enemmän. Se ei ole vienyt meitä eteenpäin tähän päivään
Uusi-Mattilan simmentaltila Nokialla sai tammikuussa iloisen tiedon. VikingGenetics oli valinnut karjasta Aarre-nuorsonnin keinosiemennykseen.
Lehmänkellojen iloinen kilke toivottaa vieraan tervetulleeksi Markku Poikelispään tilalle Kurun Itä-Aureeseen. Kellokaulojen seasta löytyy myös itse isäntä, joka on juuri päästänyt karjansa päivittäiselle ulkoiluhetkelleen.
